PDF

Vanakooli (‘old-school’)

https://doi.org/10.54013/kk796a4

Keywords: names of colours, trees and rocks, etymologies, Finno-Ugric languages, Indo-European languages, comparative linguistics

The onomatopoetically derived stems *pakka- and *paka- trace back to ancient times, originally signifying actions like breaking and splitting along with the associated sounds. Over time, the concept of colour became syncretically intertwined with these meanings. Derivatives formed by adding suffixes to the root *pakka- include the Finnish pakkunen ‘three-lobe beggarticks (Bidens tripartitus)’, the Olonetsian pakkuinen ‘yellow’, the Vepsian pakuine ‘yellow’, and the Hungarian fakó (< *pak-) ‘greyish; faded; cream-coloured (about a horse)’. These terms share the common thread of ‘yellow’. The stem *paka- contributed to the Finnic names for alder buckthorn (Frangula alnus or Rhamnus frangula), such as the Estonian paakspuu, the Finnish paatsama, the Vepsian pagač, and others, along with the Estonian pagu ‘feldspar’ and paat(jas) ‘pale or greyish yellow’.

In ancient times, the rock paintings of South-Eastern Finland used paint made from buckthorn, in addition to ochre, to achieve the so-called macro-red tones. The association of the colour yellow with wood, feldspar, or another significant coloured rock in the prehistorical times is plausible. Both the wood and the stone derive their names from their good splitting properties. Unfortunately, there is no information about the term’s prevalence outside the Estonian language. The disappearance of this term is likely linked to the diminishing significance of the material in economic, aesthetic and/or religious contexts.

In general, the study suggests a partially parallel semantic development of similar words in sound composition. In Finno-Ugric languages, the evolution of *pakka ~ *paka progressed from ‘break, burst’ → ‘split tree/wood or stone/rock’ → ‘split, brittle coloured wood or easily split [= ‘alder buckthorn’], brittle coloured stone/rock [= feldspar]’ → ‘yellow’. The point at which syncretism appeared remains unclear, considering the intertwining with the meaning of another stem, as well as semantic shifts due to diverse component associations. In various Indo-European languages, *sphē- ~ *sphə- has developed as follows: ‘long, flat piece of wood’ → ‘chip; brushwood; thin log’ → ‘dried wood’ → ‘split, cracked wood’ → ‘split, brittle rock [= feldspar]’ and ‘flat objects with a thinner part, mostly with a handle [= oar, spade, spoon; wedge, shoulder blade, etc.]’. The meaning ‘feldspar’ is exclusive to Germanic languages, with no progression to the taxonomic and colour concepts of wildlife.

Enn Ernits (b. 1945), PhD ja DVM, Associate Professor Emeritus of Estonian University of Life Sciences (Friedrich Reinhold Kreutzwaldi 1a, 51014 Tartu), enn.ernits@emu.ee

References

Veebivarad

ERLA = Eesti regilaulude andmebaas. https://www.folklore.ee/regilaul/andmebaas/

Fytonyymit. https://fytonyymit.wordpress.com/blogs/page/9/

Onomastika. Nimede panemine.

https://www.ra.ee/apps/onomastika/index.php/et/nimepanek/nimepanekPtl

Wikipedia. Den fria encyklopedin. https://sv.wikipedia.org/wiki/Brakved

 

Kirjandus

Abajev 1958 = Василий Иванович Абаев, Историко-этимологический словарь осетинского языка. Т. 1, А–К. Москва–Ленинград: Издательство Академии Наук СССР.

ALFE III = Atlas Linguarum Fennicarum. Itämerensuomalainen kielikartasto. Lääne­meresoome keeleatlas. Ostseefinnischer Sprachatlas. Лингвистический атлас прибалтийско-финских языков. Peatoim Tuomo Tuomi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2010.

Ariste, Paul 1948. Vadja keele grammatika. (Nõukogude soome-ugri teadused 9.) Tartu: Teaduslik Kirjandus.

AS = Уорвик Брей, Дэвид Трамп, Археологический словарь. Перевод с английского. Москва: Прогресс, 1990.

Biggam, Carole P. 2014. Prehistoric colour semantics: A contradiction in terms. – Colour Studies: A Broad Spectrum. Toim Wendy Anderson, C. P. Biggam, Carole Hough, Christian Kay. Amsterdam–Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, lk 3–28. https://doi.org/10.1075/z.191.01big

Bogár, Edit G. 2011. Onomatopoeia and etymology. – Congressus XI Internationalis Fenno-Ugristarum, Piliscsaba, 9–14. VIII. 2010. Pars IV. Dissertationes sectionum: Linguistica. Piliscsaba: Reguly Társaság, lk 35–39.

CDE = Chambers Dictionary of Etymology. Toim Robert K. Barnhart. [Edinburgh:] Chambers, [2008].

Duden = Etymologie. Herkunftswörterbuch der deutschen Sprache. Bearbeitet von ­Günther Drosdowski. Nach den Regeln der neuen deutschen Rechtschreibung überarbeiteter Nachdruck der 2. Auflage. (Duden Band 7.) Mannheim–Leipzig–Wien–Zürich: Dudenverlag, [1997].

EE VII = Eesti Entsüklopeedia. Kd 7, nõuk–rah. Peatoim Ülo Kaevats, Toomas Varrak. Tallinn: Eesti Entsüklopeediakirjastus, 1994.

EES = Iris Metsmägi, Meeli Sedrik, Sven-Erik Soosaar, Eesti etümoloogiasõnaraamat. Peatoim I. Metsmägi. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2012.

EEW VI = Julius Mägiste, Estnisches etymologisches Wörterbuch. Helsinki: Finnisch-ugrische Gesellschaft, 1982.

EKA = Külli Prillop, Karl Pajusalu, Eva Saar, Sven-Erik Soosaar, Tiit-Rein Viitso, Eesti keele ajalugu. (Eesti keele varamu 6.) Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus, 2020.

EKM I = Andrus Saareste, Eesti keele mõisteline sõnaraamat. Stockholm: Vaba Eesti, 1958.

EKSS IV = Eesti keele seletav sõnaraamat. 2., täiend ja parand tr. Toim Margit Langemets, Mai Tiits, Tiia Valdre, Leidi Veskis, Ülle Viks, Piret Voll. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2009.

EMS IV = Eesti murrete sõnaraamat. IV kd, 17. v. kõhvits–kähür. Toim Evi Juhkam, Mari Kendla, Piret Norvik, Jüri Viikberg. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2005.

EMS VII = Eesti murrete sõnaraamat. VII kd, 31. v. osatlema–pari. Toim Mari-Liis Kalvik, Mari Kendla, Tiina Laansalu. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2020.

Ernits, Enn 2017. Sõna haaval. Emakeelest tehiskeelteni. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 75.) Tallinn: Emakeele Selts, lk 89–96.

ESR II8 = Этимологический словарь русского языка. Под руководством и редакцией Н. М. Шанского. Москва: Издательство Московского университета, 1986.

ESS XIII = Этимологический словарь славянских языков: праславянский лексический фонд. *kromĕžirъ – *kyžiti. Под редакцией О. Н. Трубачева. Москва: Наука, 1987.

EWD = Friedrich Kluge, Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache. 24. tr. Bear­beitet von Elmar Seebold. Berlin–New York: Walter de Gruyter, 2002.

Genaust, Helmut 1996. Etymologisches Wörterbuch der botanischen Pflanzennamen. 3. tr. Basel–Boston–Berlin: Birkhäuser.

GEW II = Hjalmar Frisk, Griechisches etymologisches Wörterbuch. 3. tr. Heidelberg: Carl Winter; Universitätsverlag, 1991.

Hajdú 1985 = Петер Хайду, Уральские языки и народы. Москва: Прогресс.

Hakulinen, Lauri [1968]. Suomen kielen rakenne ja kehitys. 3. tr. (Otavan korkeakoulu­kirjasto.) Helsinki: Otava.

Halinen, Petri 2016. Kivikausi. – Georg Haggrén, P. Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen, Anna Wessman, Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keski­ajalle. [Helsinki:] Gaudeamus, lk 17–121.

Hellquist, Elof 1922. Svensk etymologisk ordbok. Lund: C. W. Gleerups.

Häkkinen, Jaakko 2012. Kalliomaalaajien kielestä: vastine Antti Lahelman artikkeliin ­Muinaistutkijassa 1/2012. – Muinaistutkija, nr 3, lk 36–42.

Häkkinen, Jaakko 2014. Kielet Suomessa kautta aikain. – Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto. https://alkuperasivusto.fi/Kielet_Suomessa_kautta_aikain.pdf

Häkkinen, Kaisa 2005. Nykysuomen etymologinen sanakirja. 3. tr. Juva: WSOY.

IKM = Itä-Kannaksen murresanakirja. Koost Adolf Neovius, Lauri Hakulinen, Veikko Ruoppila. Toim V. Ruoppila. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 392.) [Helsinki:] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö, [1984].

Illitš-Svitõtš 1967 = Владислав Маркович Иллич-Свитыч, Материалы к сравнительному словарю ностратических языков (индоевропейский, алтайский, уральский, дравидский, картвельский, семитохамитский). – Этимология 1965: материалы и иссле­дования по индоевропейским и другим языкам. Москва: Наука, lk 321–373.

ILW II = Inarilappisches Wörterbuch (L–P). Koost Erkki Itkonen, Raija Bartens, Lea Laitinen. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 202.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1987.

IMS = Inkeroismurteiden sanakirja. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 18.) Toim Ruben Erik Nirvi. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1971.

Jonuks, Tõnno 2022. Eesti muinasusundid. [Tartu:] Postimehe Kirjastus.

Junttila, Santeri 2019. Lähtökielen sanansisäisten soinnittomien klusiilien edustus kanta­suomen balttilaissanoissa 2. Edustus kohdekielen pitkän tavuaineksen jäljessä. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja. Journal de la Société Finno-Ougrienne, nr 97, lk 35–73. https://doi.org/10.33340/susa.76433

Junttila, Santeri 2023. Paaksmapuu. – Tartu Ülikooli Lõuna-Eesti keele- ja kultuuriuuringute keskuse aastaraamat, kd 21–22. Pühendusteos Karl Pajusalule 60. sünnipäevaks. Tartu: [Tartu Ülikooli Kirjastus], lk 244–248.

Junttila, Santeri; Kallio, Petri 2021. Eesti keel läks ajalukku. – Keel ja Kirjandus, nr 12, lk 1110–1116.

Kailamäki, Uine 2022. Punamultaa vai paatsamankuorta? Värikallion ja Syrjäsalmen ­kallio­maalausten analyysituloksia. – Hiisi. Lehti muinaisuudesta kiinnostuneille, nr 1, lk 3–9.

Kasik, Reet 2015. Sõnamoodustus. (Eesti keele varamu 1.) Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus.

Kask, Arnold 1972. Eesti keele ajalooline grammatika. Häälikulugu. 2. tr. Tartu: Tartu Riiklik Ülikool.

Kehayov, Petar; Blokland, Rogier 2007. Mittesufiksaalne deminutiivituletus eesti keeles. – Emakeele Seltsi aastaraamat 52 (2006). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 87–124.

Kendla, Mari; Viikberg, Jüri 2016. Protoeurooplaste keelepärandist. – Emakeele Seltsi aastaraamat 61 (2015). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 135–154. https://doi.org/10.3176/esa61.06

Kert 1971 = Георгий Мартынович Керт, Саамский язык (Кильдинский диалект). Фонетика, морфология, синтаксис. Ленинград: Наука.

Kingisepp, Valve-Liivi; Ress, Kristel; Tafenau, Kai 2010. Heinrich Gösekeni grammatika ja sõnastik 350. Tartu: Tartu Ülikool.

Kivinen, Ilona 2007. Värinnimitysten synty suomalais-ugrilaisissa kielissä, lähtökohtana ’musta’. Pro-gradu-työ. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/19678

KLO = Antti Halkka, Krister Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi, Seppo Parkkinen, Teuvo Suominen, Kalle Taipale, Kotimaan luonto-opas. ­Porvoo–Helsinki–Juva: Werner Söderström, [1994].

Koivulehto, Jorma 1989. Sananselityksiä. – Kieliposti, nr 1, lk 28–30.

Koponen, Eino 1991. Itämerensuomen marjannimistön kehityksen päälinjoja ja kanta­suomen historiallista dialektologiaa. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja. Journal de la Société Finno-Ougrienne, nr 83, lk 123–161.

Korhonen, Mikko 1981. Johdatus lapin kielen historiaan. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 370.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Koski, Mauno 1983. Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 391.) [Savonlinna:] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Laas, Eino 2019. Dendroloogia ja pargindus. Tartu: Atlex.

Laas, Endel 1987. Dendroloogia. 2., ümbertöötatud tr. Tallinn: Valgus.

LAV = Лингвистический атлас вепсского языка (ЛАВЯ). Под общей редакцией Н. Г. Зайцевой. Санкт-Петербург: Нестор-История, 2019.

Lehtiranta, Juhani 1989. Yhteissaamelainen sanasto. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 200.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

LES = Richard Kleis, Ülo Torpats, Lalla Gross, Heinrich Freymann, Ladina-eesti sõnaraamat. 2., täiendatud ja parandatud väljaanne. Tallinn: Valgus, [2002].

LMS = Lyydiläismurteiden sanakirja. Koost Kai Donner, Jalo Kalima, Lauri Kettunen, Juho Kujola, Heikki Ojansuu, Elvi Pakarinen, Y. H. Toivonen, E. A. Tunkelo. Toim J. Kujola. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 9.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1944.

LRS = Иосиф Хананович Дворецкий, Латинско-русский словарь. 2., переработанное и дополненное издание. Москва: Русский язык, 1976.

Makajev 1970 = Энвер Ахмедович Макаев, Структура слова в индоевропейских и германских языках. Москва: Наука.

MNT I = A magyar nyelv történeti-etimológiai szótára (A–Gy). 2. tr. Főszerkesztő Benkő Loránd. Budapest: Akadémiai kiadó, 1984.

MNT III = A magyar nyelv történeti-etimológiai szótára (Ö–Zs). Főszerkesztő Benkő Loránd. Budapest: Akadémiai kiadó, 1976.

OFJ 1974 = Основы финно-угорского языкознания (Вопросы происхождения и развития финно-угорских языков). Ответственный редактор Василий Ильич Лыткин. Москва: Наука.

OFJ 1976 = Основы финно-угорского языкознания (марийский, пермские и угорские языки). Ответственный редактор Василий Ильич Лыткин. Москва: Наука.

Oja, Vilja 2001. Linguistic Studies of Estonian Colour Terminology. (Dissertationes philologiae estonicae Universitatis Tartuensis 9.) Tartu: Tartu University Press.

Oja, Vilja 2003. Hobu oli võik, lehm oli leet. – Keel ja Kirjandus, nr 2, lk 101–107.

Oja, Vilja 2014. Motivational analysis of some colour names. – Colour Studies: A Broad Spectrum. Toim Wendy Anderson, Carole P. Biggam, Carole Hough, Christian Kay. Amsterdam–Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, lk 93–108. https://doi.org/10.1075/z.191.06oja

Ojansuu, Heikki 1918. Karjala-Aunuksen äännehistoria. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 162.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Parkkinen, Jukka; Wetterstrand, Tuija 2012. Suomen kalliomaalaukset. Bongarin käsikirja. (Kirjokansi 4.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

PED = Proto-Indo-European Etymological Dictionary. A Revised Edition of Julius Pokorny’s Indogermanisches Etymologisches Wörterbuch. Revised and Published by the Dnghu Association. Indo-European Language Revival Association, 2007. http://elibrary.bsu.edu.az/files/books_400/N_337.pdf

Posti, Lauri 1942. Grundzüge der livischen Lautgeschichte. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 85.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Rapola, Martti 1966. Suomen kielen äännehistorian luennot. Liitteenä Martti Rapolan kirjallinen tuotanto 1902–1966. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 283.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Raun, Alo 1982. Eesti keele etümoloogiline teatmik. (Maarjamaa taskuraamat 17.) Rooma–Toronto: Maarjamaa.

Saarmann, E[ndel]; Veibri, U[do] 2006. Puiduteadus. Tartu: Eesti Metsaselts.

Seim, Rolf 1974. Minerale. Entstehung, Vorkommen, Bestimmung, Verwertung. 2. tr. Leipzig: Neumann Verlag.

SES = Elisabeth Kibbermann, Salme Kirotar, Paula Koppel, Saksa-eesti sõnaraamat. Deutsch-estnisches Wörterbuch. Tallinn: Valgus, 1975.

Soosaar, Sven-Erik 2021. Võimalikke protoeuroopa substraadi jälgi eesti keele dendro­nüümides. – Emakeele Seltsi aastaraamat 66 (2020). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 295–309. https://doi.org/10.3176/esa66.12

SRS II = Suomalais-ruotsalainen sanakirja. Finskt-Svenskt Leksikon (N–Ö). Toim Elias Lönnrot. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 50.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1880.

SSA I–III = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Peatoim Erkki Itkonen, Ulla-Maija Kulonen. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992–2000.

SSD = Сопоставительно-ономасиологический словарь диалектов карельского, вепсского, саамского языков. Под общей редакцией Юрия Сергеевича Елисеева и Нины Георгиевны Зайцевой. Петрозаводск, 2007.

SST II = Сравнительный словарь тунгусо-маньчжурских языков. Материалы к этимологическому словарю 2. Составители В. А. Горцевская, В. Д. Колесникова, О. А. Константинова, К. А. Новикова, Т. И. Петрова, В. И. Цинциус, Т. Г. Бугаева. Ленинград: Наука, 1977.

Sutrop, Urmas 1995. Eesti keele põhivärvinimed. – Keel ja Kirjandus, nr 12, lk 797–808.

Sutrop, Urmas 2000. The basic colour terms of Estonian. – Trames, kd 4, nr 2, lk 143–168. https://doi.org/10.3176/tr.2000.2.03

Sutrop, Urmas 2002. The Vocabulary of Sense Perception in Estonian: Structure and History. (Opuscula Fenno-Ugrica Gottingensia 8.) Frankfurt am Main: Peter Lang.

SVD = Николай Иванович Терешкин, Словарь восточно-хантыйских диалектов. Ленинград: Наука, 1981.

SVJ = Мария Ивановна Зайцева, Мария Ивановна Муллонен, Словарь вепсского языка. Ленинград: Наука, 1972.

Šteingolde 2002 = Анжелика Штейнгольд, Об одной славяно-балтийской фитонимической параллели в этимологическом аспекте. – Keelekontaktidest keelevahetuseni. From Language Contacts to Language Shifts. (Fenno-Ugristica 24.) Toim Piret Klesment. Tartu: Tartu Ülikool, lk 207–217.

Tammeorg, Johannes; Kook, Oskar; Vilbaste, Gustav 1975. Eesti NSV ravimtaimed. 4. tr. Tallinn: Valgus.

Tunkelo, E[emil] A[ukusti] 1946. Vepsän kielen äännehistoria. Proff. Lauri Kettusen, E. N. Setälän y.m. sekä itse keräämänsä aineiston nojalla. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 228.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Turunen, Aimo 1946. Lyydiläismurteiden äännehistoria 1. Konsonantit. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 89.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

UES = Ungari-eesti sõnaraamat. Magyar-észt szótár. Koost Anu Kippasto, Anu Nurk, Tõnu Seilenthal. Peatoim T. Seilenthal, A. Nurk. (Bibliotheca Studiorum Hungaricorum in Estonia 6.) [Tallinn:] Eesti Keele Sihtasutus, 2010.

UEW I = Károly Rédei, Uralisches Etymologisches Wörterbuch 1: Uralische und finnisch-ugrische Schicht. Wiesbaden: Otto Harrassowitz, 1988.

Vaba, Lembit 1987. [Mauno Koski, Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä (1983).] – Советское финно-угроведение, nr 3, lk 219–226.

Vaba, Lembit 1997. Uurimusi läti-eesti keelesuhetest. Tallinn–Tampere: Eesti Keele Instituut; Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.

Vasmer 1–4 = Макс Фасмер, Этимологический словарь русского языка: в четырех томах. Издание 2-е, стереотипное. Москва: Прогресс, 1986–1987.

VEG = Vene-eesti geoloogia sõnastik. Koost Karl Orviku, Ernst Nurm, Dimitri Kaljo, ­Magnus Kindlam, Ralf Männil, Vaino Olli. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus, 1963.

Viiding, Herbert 1984. Eesti mineraalid ja kivimid. Tallinn: Valgus.

Viires, Ants 1975. Puud ja inimesed. Puude osast eesti rahvakultuuris. Tallinn: Valgus.

Vilbaste, Gustav 1993. Eesti taimenimetused. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 20 (67).) Tallinn: Emakeele Selts.

VKS = Vadja keele sõnaraamat. Vaddaa tšeelee sõna-tširja. Словарь водского языка. 2., täiendatud ja parandatud tr. Toim Silja Grünberg. Eesti Keele Instituut. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2013.

VL = Eduard Vääri, Richard Kleis, Johannes Silvet, Võõrsõnade leksikon. 7., parand ja täiend tr. [Tallinn:] Valgus, [2006].

VMS II = Väike murdesõnastik. Toim Valdek Pall. Tallinn: Valgus, 1989.

VRS = Венгерско-русский словарь. Magyar-orosz szótár. Под общей редакцией Ласло Гальди. Москва–Будапешт: Русский язык; Издательство Академии наук Венгрии, 1974.

Wessén, Elias 1975. Våra ord: deras uttal och ursprung. Kortfattad etymologisk ordbok. 2. tr. [Naska:] Esselte Studium.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1973. Eesti-saksa sõnaraamat. Estnisch-deutsches Wörterbuch. 4., muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus.

Keywords: history of written Estonian, conceptual history, the concept of vānitās, the word edevus

This article explores the Latin-French-English concept vānitās/vanité/vanity as an example of how the Latin-based European conceptual system has dissolved into different words in younger literary languages such as Estonian. It distinguishes between the older definition of the concept, ‘something that is vain, empty, or valueless’, as expressed by equivalents of the Hebrew word hebel in Old Testament translations, and the meaning of ‘inflated pride in oneself or one’s appearance’, which is predominant in the more modern English and French usage. The article examines how these two meanings are reflected in Estonian, drawing comparisons with German, Finnish, and Latvian. To identify the carriers of the older meaning, the words historically used in the translations of the Book of Ecclesiastes and certain psalms are scrutinized. For carriers of the newer meaning, the equivalents found in translations of the title of W. M. Thackeray’s novel Vanity Fair and in modern bilingual dictionaries are considered. The analysis reveals that in German, the unity of the concept has been preserved, with the term Eitel(keit) encompassing both meanings. In Finnish, the older meaning is represented by turhuus and the newer meaning by turhamaisuus, which is clearly a derivative of the first, establishing a clear conceptual connection. However, in Estonian and Latvian, words of entirely different origins express these two meanings. In Estonian, the older sense is conveyed by the word tühisus (derived from the word tühi ‘empty’), and the newer meaning by edevus. The article provides a more in-depth examination of the word edevus – it is derived from the verb ­ede(ne)­ma ‘advance, make progress’ and, as such, lacks analogous derivations with similar meaning in the other languages examined.

 

Kristiina Ross (b. 1955), PhD, Institute of the Estonian Language, Leading Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn), kristiina.ross@eki.ee

References

Veebivarad

Bībele 1965 = Bībele: un tās izpētes materiāli. https://bibele.lv/bibele/bibele.php

Bībele 1694 = Ta Swehta Grahmata. Latviešu valodas seno tekstu korpuss. http://senie.korpuss.lv/source.jsp?codificator=VD1689_94

Biblia 1642 = Se on: Coco Pyhä Ramattu Suomexi. http://finbible.fi/head/raam1642_vanha.htm

CNRTL = Centre National de Ressources Textuelles et Lexicales. https://www.cnrtl.fr/definition

DWB = Deutsches Wörterbuch von Jacob Grimm und Wilhelm Grimm. https://www.dwds.de/wb/dwb

EKSS = Eesti keele seletav sõnaraamat 2009. https://www.eki.ee/dict/ekss

EMS = Eesti murrete sõnaraamat I. [EMS] Eesti murrete sõnaraamat (eki.ee)

EPAK = Eesti piiblitõlke ajalooline konkordants. https://www.eki.ee/piibel/

ES = Eesti-soome sõnaraamat. https://www.eki/dict/efi

ESTER. https://www.ester.ee

DWDS = Etymologisches Wörterbuch des Deutschen. https://www.dwds.de

KJV = King James Bible Online. https://www.kingjamesbibleonline.org

Kopkatalogs. https://kopkatalogs.lv

Lewis, Charlton T.; Short, Charles. A Latin Dictionary. Perseus Digital Library. http://www.perseus.tufts.edu

Merriam-Webster. https://www.merriam-webster.com

SES = Suomen etymologinen sanakirja. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72.) https://kaino.kotus.fi/ses

SESS = Soome-eesti suursõnaraamat. https://www.eki/dict/fie

Strong’s Greek = The Exhaustive Concordance of the Bible. https://biblehub.com

Sõnaveeb. Eesti Keele Instituut. https://sonaveeb.ee

 

Kirjandus

Agricola 1551 = Mikael Agricolan teokset. III osa. Käsikirja / Messu eli herran Echtolinen / Se meiden Herran Jesusen Christusen Pina / Dauidin Psaltari / Weisut ia Ennustoxet / Ne Prohpetat. Haggaj. Sacharia. Maleachi. [Faksiimileväljaanne. Porvoo–Helsinki–Juva: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1987.]

Bībele 2012 = Bībele ar deiterokanoniskajām grāmatām. Latvias Bībeles biedrība.

Botterweck, G. Johannes; Ringgren, Helmer 1997. . הֶבֶל hebhel; הָבַל habhal – Theological ­Dictionary of the Old Testament. Toim F. Johannes Botterweck, Helmer Ringgren. Tlk John T. Willis, Geoffrey W. Bromiley, David E. Green. . Kd III. גִּלּוּלִים gillûlîm – הָרַס hāras. . Grand Rapids, Michigan: William B. Eerdmans Publishing Company.

Bunyan, John 1997. Palveränduri teekond sellest maailmast tulevasse unenäo võrdpildis. (Klassika 2.) Tlk Anne Allpere. Tallinn: Logos.

Eesti-läti 2015 = Igauņu-latviešu vārdnīca. Eesti-läti sõnaraamat. Koost Valts Ernštreits, Marika Muzikante, Maima Grīnberga. Rīga–Tallinn: Latviešu valodas aģentūra, Eesti Keele Sihtasutus.

Helle 1732 = Anton Thor Helle, Lühike sissejuhatus eesti keelde (1732). Tlk Annika Kilgi, Kristiina Ross. Eesti Keele Instituut. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2006. [Faksiimile­väljaanne: Kurtzgefaszte Anweisung Zur Ehstnischen Sprache. Halle: Gedruckt bey ­Stephan Orban.]

Hupel, August Wilhelm 1780. Ehstnische Sprachlehre für beide Hauptdialekte den reval­schen und den dörptschen. Nebst einem vollständigen Wörterbuch. Riga–Leipzig: Johann Friedrich Hartknoch.

Hupel, August Wilhelm 1818. Ehstnische Sprachlehre für die beyden Hauptdialekte, den revalschen und dörptschen, nebst einem vollständigen ehstnischen Wörterbuche. Zweite durchgängig verbesserte und vermehrte Auflage. Mitau: J. F. Steffenhagen und Sohn.

Kibbermann, Elisabeth; Kirotar, Salme; Koppel, Paula 1978. Saksa-eesti sõnaraamat. 3. tr. Tallinn: Valgus.

Kingisepp, Valve-Liivi 2020. Otto Wilhelm Masingu „Maarahwa Näddala-Lehhe” sõnastik. Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus.

Kleis, Richard; Torpats, Ülo; Gross, Lalla; Freymann, Heinrich 2002. Ladina-eesti sõna­raamat. Teine, täiendatud ja parandatud väljaanne. Tallinn: Valgus.

Luther 1545 = Biblia: Das ist: Die gantze Heilige Schrifft / Deudsch / Auffs new zugericht. D. Mart. Luth. Gedruckt zu Wittemberg / Durch Hans Lufft. M.D.XLV. [Faksiimile­väljaanne: Stuttgart: Deutsche Bibelgesellschaft, 1983.]

Läti-eesti 2012 = Läti-eesti sõnaraamat. Latviešu-igauņu vārdnīca. Koost Arvi Tavast, Merle Madisson, Aive Mandel, Tauno Nõulik, Anita Tannenberg. Tallinn: Eesti Keele Siht­asutus.

Metsmägi, Iris; Sedrik, Meeli; Soosaar, Sven-Erik 2012. Eesti etümoloogiasõnaraamat. Peatoim I. Metsmägi. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus.

Mühlenbach, Karl 1925–1927. Latviešu valodas vārdnīca. Lettisch-deutsches Wörterbuch. II kd. Redigiert, ergänzt und fortgesetzt von J. Endzelin. Riga: Herausgegeben vom lettischen Kulturfonds.

Müller, Georg 2007. Jutluseraamat. (Eesti mõttelugu 78.) Koost Külli Habicht, Valve-Liivi Kingisepp, Jaak Peebo, Külli Prillop. Toim K. Habicht, Kai Tafenau, Siiri Ombler. Tartu: Ilmamaa.

P 1968 = Piibel. Vana ja Uus Testament. Piibliseltsi väljaanne.

P 1997 = Piibel. Vana ja Uus Testament. Tallinn: Eesti Piibliselts.

P 2014 = Piibel. Uue maailma tõlge. Brooklyn: Jehoova tunnistajad. https://www.jw.org/et/raamatukogu/piibel/nwt/raamatud

Psalmid 1989 = Psalmid ehk Vana Testamendi Laulud. – Uus Testament ja Psalmid. Tallinn: EELK Konsistoorium, lk 698–877.

Ross, Kristiina 1998. Translation of Psalms by Georg Müller and Heinrich Stahl. – Kirik ja kirja­sõna Läänemere regioonis 17. sajandil. The Church and Written Word in the Baltic Sea region in the 17th century. Kirche und Schrifttum der Ostseeländer im 17. Jahr­hundert. (Eesti Rahvusraamatukogu toimetised 7.) Koost Piret Lotman. Tallinn: Eesti Rahvusraamatukogu, lk 106–133.

Saareste, Andrus 1958. Eesti keele mõisteline sõnaraamat. I kd. Stockholm: Vaba Eesti.

SP 1938–1940 = Jumala Püha Sõna. Suur Piibel. Välja antud eestikeelse piibli 200 aasta juubeli tähistamiseks. Tartu–Tallinn: Loodus. [Faksiimileväljaanne: Keuruu: Otava, 1989.]

Thackeray, William Makepeace 1959a. Edevuse laat. Romaan ilma kangelaseta. I. Tlk H. Allikas. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus.

Thackeray, William Makepeace 1959b. Edevuse laat. Romaan ilma kangelaseta. II. Tlk H. Allikas, Valter Rummel, Evi Siimson. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus.

Veisbergs, Andrejs 2001. Jaunā latviešu-angļu vārdnīca. The New Latvian-English Dictionary. [Rīga.]

Vestring, Salomo Heinrich 1998. Lexicon esthonico germanicum. Eesti-saksa sõnaraamat. Tartu: Eesti Kirjandusmuuseum.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1869. Ehstnisch-Deutsches Wörterbuch. St. Petersburg: Kaiserliche Akademie der Wissenschaften.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1893. Ehstnisch-Deutsches Wörterbuch. Zweite vermehrte Auflage. Redigirt von Dr. Jacob Hurt. St. Petersburg. [Faksiimileväljaanne: Ferdinand Johann Wiedemann, Eesti-saksa sõnaraamat. Neljas, muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus, 1973.]

Keywords: lexicology, etymology, dialectology, loanwords, Baltic German

The article looks at the origin of the dialect word prann ‘fringe’ and concludes that it is a loan deriving from the equivalent Baltic German word Franje.

 

Udo Uibo (b. 1956), Institute of the Estonian Language, Senior Lexicographer (Roosi­krantsi 6, 10119 Tallinn), udo.uibo@eki.ee

Keywords: Estonian language, history of vocabulary, etymology

The article discusses the etymology of the Estonian word (raie)lank ‘a piece of forest land meant for cutting’. The first documented use of this word dates back to 1898. The word has no etymological counterparts in other Balto-Finnic languages. In etymological literature, the Estonian lank has been linked to the verb langema ‘to fall’, assuming the formation of a new basic root – lank – through the sound change g > k in the root. This explanation is unconvincing. The assumption is not supported by any derivative relationships in the relevant vocabulary in the neighbouring or contact languages. This interpretation is even more clearly challenged by evidence in the vernacular literature in Estonian dialects, where not just lank but also, plank : plangi ~ plangu has been documented in the sense of ‘a piece of a forest land that has been cut down or is meant for cutting; a plot of farmland or hayfield’. It is probably a German loan, cf. Middle Low German planke, German Planke ‘a thick board, a plank’. This is assumed that the semantics of the Estonian (raie)lank originates from the meaning branch ‘fence, barrier’ in the German semantic line that has served as the source of the loan. In the Estonian language context the meaning has developed as follows: ‘a demarcated area’ ⇒ ‘a piece of forest land where the cutting area has been marked with poles and lines’ ⇒ ‘a piece of forest land that has been cut down, a clearing’.

Between 1898 and 1915, one of the largest pulp factories in the world, Waldhof, operated in Pärnu as a subsidiary of the German-based corporation AG Zellstoff­fabrik Waldhof. To supply the factory with raw materials, the surrounding areas of Pärnu were subjected to devastating logging activities, resulting in enormous clear-cut areas, which people began to call Waldhof’s clearings. Taking into account the described circumstances and economic situation, it is plausible to assume that it was at that time that lank, meaning a forest area designated for cutting, started to spread and take root more widely in Estonian.

 

Lembit Vaba (b. 1945), PhD, Foreign Member of the Latvian Academy of Sciences, ­phorest45@gmail.com

Keywords: etymology, origin of Finnic phonetics, Germanic borrowings, Scandinavian borrowings, derivatives

The dictionary of Estonian dialects (EMS) lists oht as three lexical items: oht1 (= South Estonian oht) ‘1 peril, danger, menace; jeopardy, risk, hazard; 2 distress’; oht2 ‘(herbal) medicine, drug, antidote’; and the partitive-only ohtu ‘-like, -ish, resembling, as good as’. Mägiste (1929) has connected oht1 to Votic and Ingrian ohto ‘enough’ and further with Estonian oher (in literary language ohter) ‘abundant, plentiful; liberal, bountiful; rich; opulent; profuse’, explaining the meaning ‘distress’ as derived from ‘abundance of distress’.

I equate the Estonian, Votic and Ingrian words with the Finnish and Karelian ehto ‘condition; alternative, choice, possibility; sufficient, abundant’, derived from the Proto-Finnic verb *ehti-, meaning ‘have time, arrive in time, forestall; get ready, finish; turn green, ripen; decorate; wear’ in different Finnic dialects. Estonian ohtu has developed from ‘alternative of’, perhaps under the influence of Middle Low Saxon achte ‘like, in -ish way’; the derivative oher has arisen from the ‘abundant’ semantics.

The Finnic equation is made possible by positing the change *e– > *o– before a second syllable o in Votic, Estonian and South Estonian. The same change has occurred in Estonian onu ‘uncle’, cf. Finnish eno ‘maternal uncle’, and in two words with initial h-: Estonian hobu ‘horse’, cf. Finnish hepo id., and Estonian orm ‘string or loop of a birch-bark shoe’, cf. Finnish hermo ‘nerve’.

In addition, I propose a borrowing from Old Norse ótti < Proto-Scandinavian *ohtō ‘fear’. Mingled with the inherited *ohto (< *ehto) ‘choice, possibility’, the loanword has acquired the meaning ‘possibility of sth. fearful, i.e. danger, menace, risk’, making in turn the inherited *ohto – meaning ‘choice or help against evil’ – still visible in Old Literary Estonian oht, and further ‘(herbal) medicine, drug, antidote’. Another possibility is to explain oht2 through the verb ohutama1 ‘heal, attack evil forces with witchcraft’ derived from the borrowed *ohto ‘fear’ (the homonymous ohutama2 ‘pester’ is derived from oht1).

 

Santeri Junttila (b. 1974), PhD, Institute of the Estonian Language, Senior Lexicographer (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn), Santeri.Junttila@eki.ee

Keywords: corpus planning, standards of written language, spelling variants, culinary terms, adaptation of borrowings, French borrowings

The article looks at the ways the spelling of foreign words of French origin has become fixed in Estonian, with a focus on the adaptation into Estonian of words pronounced with an open e in French. In Estonian, the spelling of foreign words typically follows their pronunciation, i.e., the spelling is based on the approximate pronunciation in the (original) language. Hence, the variations in the spelling of the Estonian adaptations likely derive from the French pronunciation instructions provided in Estonian sources and possibly from the influence of intermediary languages.

Two spellings of the word for the French choux pastry cake eclair currently co­exist in Estonian: ekleer and ekläär. The word first appeared in ÕS 1960 as ekläär and was also standardized as ekleer in 2013; as such, it is a good example of the adaptation of French words in Estonian.

The adaptation of French borrowings containing an open e has been inconsis­tent in Estonian. The initial fixation of the word éclair with the spelling ekläär likely derived from the erstwhile custom of pronouncing the open e in the stressed syllables of French words as a long ä in Estonian. An effort was probably also made to avoid the spelling coinciding with the Russian form (эклер); there is a general tendency to ignore Russian-influenced forms when it comes to the standardization of foreign words in Estonian.

The variation of the open e in Estonian adaptations has been affected by pronunciation – differences in the phonotactics of French and Estonian – as well as inter­mediary languages: German, Swedish and Russian.

 

Madis Jürviste (b. 1985), MA, Institute of the Estonian Language, Lexicographer, Junior Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn); University of Tartu, Doctoral Student, madis.jyrviste@eki.ee

Tiina Paet (b. 1974), MA, Institute of the Estonian Language, Senior Language Planner, Junior Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn); University of Tartu, Doctoral Student, tiina.paet@eki.ee

Keywords: corpus planning, gender marked words, meanings

So far, Estonian language planners have been advising to reserve the word esinaine (chairwoman) for the director of an all-female organization only. In this article I looked at data from the text corpora of different eras (1920s–1940s, 1950s–1970s, 1990–2008, 2013 and 2021) to find out whether the word occurs in its recommended meaning only in the past usage or if it also holds true in modern language. The results showed that this usage was dominant mainly during the 1920s and 1940s, where over 90% of the analyzed examples indicated the meaning of a director of an all-female organization. This is partly explained by the many women’s associations that were established during this period. However, in modern usage starting from the 1990s, esinaine as ‘the leader of a mixed-gender organization’ has been on the rise – for example, in 2021, 58% of the analyzed examples used esinaine in the meaning of a leader of a mixed-gender organization. It is therefore clear that the recommendation is not relevant in modern language, and indeed, in March 2022 it was removed from the Estonian Language Institute’s dictionary portal Sõnaveeb.

 

Elisabeth Kaukonen (b. 1995), MA, University of Tartu, Estonian and Finno-Ugric Linguistics, Doctoral Student (Jakobi 2, 51005 Tartu), elisabeth.kaukonen@gmail.com

Keywords: Estonian, Slavic languages, lexical history

In the glossary of Heinrich Göseken’s (1641–1681) Estonian handbook Manuductio ad Linguam Oesthonicam. Anführung zur Öhstnischen Sprache (1660) the word taarn is explained as follows: Abgrund / tarn / süggaw paick ‘abyss’ (p. 98) and Grundlos / Taarn (p. 507). The relevant information presented in the Estnisch-deutsches Wörterbuch by F. J. Wiedemann, which was first published in 1869, comes from Göseken. Estonian dialect collectors have never recorded the word from actual usage. In the 1920s, the word taarn was proposed as a geographic term denoting ‘a narrow abyss with vertical walls’. In some cases the word has also been used in Estonian poetry.

No plausible etymological association has ever been established between taarn and any other Finnic word stem. Julius Mägiste has hesitantly related the word with the plant name tarn : tarna, Fin taarna, tarna Carex, Catabrosa, Scirpus etc.’, assuming the development ‘high-growing aquatic plant’ ⇒ ‘place covered with such plants’ ⇒ ‘steep-sloped lowland, abyss’. The assumption does not sound credible, though.

Apart from descriptive words, most of the Estonian words with an intra-stem rn-sequence without a morpheme boundary are loanwords. The article weighs the possibility that taarn may have been borrowed from the Proto-Slavic source word *starnā, whose descendants include, e.g., Bulg странà ‘land, locality, direction; side, cheek’, стърнà ‘nearly vertical slope, steep river bank’, стърнъ̀ ‘escarpment’, Rus dial. сторона́ ‘hillside’, сторона́, сторо́нка ‘ashpit’. Analogous loanwords are the Estonian sarn : sarn ‘cheekbone’ and varn : varna ‘peg in the wall, hook etc.’, which must have also been borrowed from a very archaic pre-pleophonic variant of Slavic.

 

Lembit Vaba (b. 1945), PhD, Foreign Member of the Latvian Academy of Sciences, phorest45@gmail.com

References

VEEBIVARAD

DWB = Deutsches Wörterbuch von Jacob Grimm und Wilhelm Grimm. https://woerterbuchnetz.de

EKSS = Eesti keele seletav sõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ekss

EMS = Eesti murrete sõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ems

ÈSSJa = Ètimologičeskij slovar’ slavjanskih jazykov. Praslavjanskij leksičeskij fond. Kd 1–. Peatoim O. N. Trubačev. Moskva: Nauka, 1974–. [Этимологический словарь славянских языков. Праславянский лексический фонд. Т. 1–. Отв. ред. О. Н. Трубачев. Москва: Наука, 1974–.]
http://etymolog.ruslang.ru/index.php?act=essja

ETY = Eesti etümoloogiasõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ety

SRNG = Slovar’ russkih narodnyh govorov. Kd 1–49. [Словарь русских народных говоров. Т. 1–49.]
https://iling.spb.ru/vocabula/srng/srng.html

Sõnaveeb = EKI ühendsõnastik 2022. https://sonaveeb.ee

KIRJANDUS

BER = B”lgarski etimologičen rečnik. Kd 7. Peatoim Todor A. Todorov. Sofia: Akademično izdatelstvo Prof. Marin Drinov, 2010. [Български етимологичен речник. Т. 7. От. ред. Тодор А. Тодоров. София: Академично издателство Проф. Марин Дринов, 2010.]

Černyh, Pavel Jakovlevič 1999. Istoriko-ètimologičeskij slovar’ sovremennogo russkogo jazyka. Kd 1–2. 3. tr. Moskva: Russkij jazyk. [Павел Яковлевич Черных, Историко-этимологический словарь современного русского языка. Т. 1–2. 3-е издание. Москва: Русский язык.]

Dagestanlased. Koost Irina Kerimova, Ita Serman. [Tallinn]: Integratsiooni ja Migratsiooni Sihtasutus Meie Inimesed.
https://www.integratsioon.ee/sites/default/files/268_Dagestaanlased_A5.indd.pdf

EEW = Julius Mägiste, Estnisches etymologisches Wörterbuch. Kd 1–12. Helsinki: Finnisch-Ugrische Gesellschaft, 1982–1983.

EKMS = Andrus Saareste, Eesti keele mõisteline sõnaraamat. Dictionnaire analogique de la langue estonienne. Avec un index pourvu des traductions en français. Kd 1–4. (Eesti Teadusliku Seltsi Rootsis väljaanne 3.) Stockholm: Vaba Eesti, 1958–1963.

EÕS = Eesti õigekeelsuse-sõnaraamat. „Eesti keele õigekirjutuse-sõnaraamatu” II täiendatud ja parandatud tr. Kd 3: Ripp–Y. Tartus: Eesti Kirjanduse Seltsi kirjastus, 1937.

Göseken, Heinrich 1660. Manuductio ad Linguam Oesthonicam. Anführung zur Öhst­nischen Sprache. Reval: Gedruckt und verlegt von Adolph Simon / Gymnasij Buchdr.

Kingisepp, Valve-Liivi; Ress, Kristel; Tafenau, Kai 2010. Heinrich Gösekeni grammatika ja sõnastik 350. Toim Külli Habicht, Külli Prillop. Tartu: Tartu Ülikool.

Machek, Václav 1968. Etymologický slovník jazyka českého. Druhé, opravené a doplněné vydání. Praha: Nakladatelství Československé Akademie věd.

Rahvajutte ja -tarkusi Kullamaa kihelkonnast. Materjal rahvajutustajatele. Koost Pille Kippar. Tallinn: Rahvakultuuri Arendus- ja Koolituskeskus, 1998.

Raun, Alo 1982. Eesti keele etümoloogiline teatmik. (Maarjamaa taskuraamat 17.) Rooma–Toronto: Maarjamaa.

SKES = Erkki Itkonen, Aulis J. Joki, Suomen kielen etymologinen sanakirja. Kd 4. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII:4.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1969.

SSA = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Kd 3. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Peatoim Ulla-Maija Kulonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000.

Vaba, Lembit 2015. Sõna sisse minek. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 73.) Tallinn: [Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Selts].

Valik saksa- ja eestikeelseid geoloogilisi oskussõnu. Tartu: Geoloogia Instituut, 1929.

Valmet, Aino 1960. H. Gösekeni sõnaraamatust. – Keel ja Kirjandus, nr 10, lk 612–617.

Vasmer 1–4 = Maks Fasmer, Ètimologičeskij slovar’ russkogo jazyka. Kd 1–4. Perevod s nemeckogo i dopolnenija akademika RAN O. N. Trubačeva. Moskva: Astrel’ Ast, 2004. [Макс Фасмер, Этимологический словарь русского языка. Т. 1–4. Перевод с немецкого и дополнения академика РАН О. Н. Трубачева. Москва: Астрель Аст, 2004.]

Veski, Asta 1956. Rol’ I. V. Veski v istorii razvitija èstonskoj terminologii. Avtoreferat. Tartu: Tartuskij gosudarstvennyj universitet. [Астa Вески, Роль И. В. Вески в истории развития эстонской терминологии. Автореферат. Тарту: Тартуский государственный университет.]

Viitso, Tiit-Rein 1990. On the earliest Finnic and Balto-Slavic contacts. – Itämerensuomalaiset kielikontaktit. Itämerensuomalainen symposium 7. kansainvälisessä fenno-ugristikongressissa Debrecenissä 27.8.–1.9.1990. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 61.) Helsinki, lk 140–147.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1973. Estnisch-deutsches Wörterbuch. Eesti-saksa sõna­raamat. 4., muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus.

Keywords: lexical history, etymology, language contacts, Low German loanwords, C. Kelch, J. G. Herder, old written Estonian, Estonian folk song

In 1695 Christian Kelch, the then pastor of Järva-Jaani, published his chronicle “Liefländische Historia”, which also contained an Estonian folk song titled “Jörru, jörru”, with German translation. This was the first Estonian folk song to appear in print; owing to Johann Gottfried von Herder it became known even more widely. Despite repeated analysis of the text, the meaning of jörru has remained a mystery to this day. In Herder’s “Volkslieder” there is a note explainig Jörru as the male name Georg. This interpretation has been predominant, although it contradicts Kelch’s original explanation of Jörru being a young man’s word of address for his beloved girl. Possibly Herder did not find the text in Kelch’s chronicle but in a Königsberg news­paper, where the song had been published in 1764 without Kelch’s comment. Kelch, however, had a good reason to explicate the meaning of Jörru, as he wanted to refute an earlier claim that Jörru refers to Jerusalem and the song as a whole expresses the longing of a people for their former homeland. The article hypothesizes that jörru is the Middle Low German gör ‘girl’. In the local variant of Low German it was normal that before a front vowel g would be pronounced as j; another expected change is ö > õ. The word-final vowel u is a diminutive suffix. The lengthening of the r-sound can be accounted for by diminutive gemination. In addition to the etymology for jörru the meanings of some other archaic words and expressions occurring in the song are specified.

 

Külli Prillop (b. 1974), PhD, University of Tartu, Institute of Estonian and General Linguistics, Researcher of Estonian Phonology (Jakobi 2, 51005 Tartu), kulli.prillop@ut.ee

PDF

Vanakooli (‘old-school’)

https://doi.org/10.54013/kk796a4

Keywords: names of colours, trees and rocks, etymologies, Finno-Ugric languages, Indo-European languages, comparative linguistics

The onomatopoetically derived stems *pakka- and *paka- trace back to ancient times, originally signifying actions like breaking and splitting along with the associated sounds. Over time, the concept of colour became syncretically intertwined with these meanings. Derivatives formed by adding suffixes to the root *pakka- include the Finnish pakkunen ‘three-lobe beggarticks (Bidens tripartitus)’, the Olonetsian pakkuinen ‘yellow’, the Vepsian pakuine ‘yellow’, and the Hungarian fakó (< *pak-) ‘greyish; faded; cream-coloured (about a horse)’. These terms share the common thread of ‘yellow’. The stem *paka- contributed to the Finnic names for alder buckthorn (Frangula alnus or Rhamnus frangula), such as the Estonian paakspuu, the Finnish paatsama, the Vepsian pagač, and others, along with the Estonian pagu ‘feldspar’ and paat(jas) ‘pale or greyish yellow’.

In ancient times, the rock paintings of South-Eastern Finland used paint made from buckthorn, in addition to ochre, to achieve the so-called macro-red tones. The association of the colour yellow with wood, feldspar, or another significant coloured rock in the prehistorical times is plausible. Both the wood and the stone derive their names from their good splitting properties. Unfortunately, there is no information about the term’s prevalence outside the Estonian language. The disappearance of this term is likely linked to the diminishing significance of the material in economic, aesthetic and/or religious contexts.

In general, the study suggests a partially parallel semantic development of similar words in sound composition. In Finno-Ugric languages, the evolution of *pakka ~ *paka progressed from ‘break, burst’ → ‘split tree/wood or stone/rock’ → ‘split, brittle coloured wood or easily split [= ‘alder buckthorn’], brittle coloured stone/rock [= feldspar]’ → ‘yellow’. The point at which syncretism appeared remains unclear, considering the intertwining with the meaning of another stem, as well as semantic shifts due to diverse component associations. In various Indo-European languages, *sphē- ~ *sphə- has developed as follows: ‘long, flat piece of wood’ → ‘chip; brushwood; thin log’ → ‘dried wood’ → ‘split, cracked wood’ → ‘split, brittle rock [= feldspar]’ and ‘flat objects with a thinner part, mostly with a handle [= oar, spade, spoon; wedge, shoulder blade, etc.]’. The meaning ‘feldspar’ is exclusive to Germanic languages, with no progression to the taxonomic and colour concepts of wildlife.

Enn Ernits (b. 1945), PhD ja DVM, Associate Professor Emeritus of Estonian University of Life Sciences (Friedrich Reinhold Kreutzwaldi 1a, 51014 Tartu), enn.ernits@emu.ee

References

Veebivarad

ERLA = Eesti regilaulude andmebaas. https://www.folklore.ee/regilaul/andmebaas/

Fytonyymit. https://fytonyymit.wordpress.com/blogs/page/9/

Onomastika. Nimede panemine.

https://www.ra.ee/apps/onomastika/index.php/et/nimepanek/nimepanekPtl

Wikipedia. Den fria encyklopedin. https://sv.wikipedia.org/wiki/Brakved

 

Kirjandus

Abajev 1958 = Василий Иванович Абаев, Историко-этимологический словарь осетинского языка. Т. 1, А–К. Москва–Ленинград: Издательство Академии Наук СССР.

ALFE III = Atlas Linguarum Fennicarum. Itämerensuomalainen kielikartasto. Lääne­meresoome keeleatlas. Ostseefinnischer Sprachatlas. Лингвистический атлас прибалтийско-финских языков. Peatoim Tuomo Tuomi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2010.

Ariste, Paul 1948. Vadja keele grammatika. (Nõukogude soome-ugri teadused 9.) Tartu: Teaduslik Kirjandus.

AS = Уорвик Брей, Дэвид Трамп, Археологический словарь. Перевод с английского. Москва: Прогресс, 1990.

Biggam, Carole P. 2014. Prehistoric colour semantics: A contradiction in terms. – Colour Studies: A Broad Spectrum. Toim Wendy Anderson, C. P. Biggam, Carole Hough, Christian Kay. Amsterdam–Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, lk 3–28. https://doi.org/10.1075/z.191.01big

Bogár, Edit G. 2011. Onomatopoeia and etymology. – Congressus XI Internationalis Fenno-Ugristarum, Piliscsaba, 9–14. VIII. 2010. Pars IV. Dissertationes sectionum: Linguistica. Piliscsaba: Reguly Társaság, lk 35–39.

CDE = Chambers Dictionary of Etymology. Toim Robert K. Barnhart. [Edinburgh:] Chambers, [2008].

Duden = Etymologie. Herkunftswörterbuch der deutschen Sprache. Bearbeitet von ­Günther Drosdowski. Nach den Regeln der neuen deutschen Rechtschreibung überarbeiteter Nachdruck der 2. Auflage. (Duden Band 7.) Mannheim–Leipzig–Wien–Zürich: Dudenverlag, [1997].

EE VII = Eesti Entsüklopeedia. Kd 7, nõuk–rah. Peatoim Ülo Kaevats, Toomas Varrak. Tallinn: Eesti Entsüklopeediakirjastus, 1994.

EES = Iris Metsmägi, Meeli Sedrik, Sven-Erik Soosaar, Eesti etümoloogiasõnaraamat. Peatoim I. Metsmägi. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2012.

EEW VI = Julius Mägiste, Estnisches etymologisches Wörterbuch. Helsinki: Finnisch-ugrische Gesellschaft, 1982.

EKA = Külli Prillop, Karl Pajusalu, Eva Saar, Sven-Erik Soosaar, Tiit-Rein Viitso, Eesti keele ajalugu. (Eesti keele varamu 6.) Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus, 2020.

EKM I = Andrus Saareste, Eesti keele mõisteline sõnaraamat. Stockholm: Vaba Eesti, 1958.

EKSS IV = Eesti keele seletav sõnaraamat. 2., täiend ja parand tr. Toim Margit Langemets, Mai Tiits, Tiia Valdre, Leidi Veskis, Ülle Viks, Piret Voll. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2009.

EMS IV = Eesti murrete sõnaraamat. IV kd, 17. v. kõhvits–kähür. Toim Evi Juhkam, Mari Kendla, Piret Norvik, Jüri Viikberg. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2005.

EMS VII = Eesti murrete sõnaraamat. VII kd, 31. v. osatlema–pari. Toim Mari-Liis Kalvik, Mari Kendla, Tiina Laansalu. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2020.

Ernits, Enn 2017. Sõna haaval. Emakeelest tehiskeelteni. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 75.) Tallinn: Emakeele Selts, lk 89–96.

ESR II8 = Этимологический словарь русского языка. Под руководством и редакцией Н. М. Шанского. Москва: Издательство Московского университета, 1986.

ESS XIII = Этимологический словарь славянских языков: праславянский лексический фонд. *kromĕžirъ – *kyžiti. Под редакцией О. Н. Трубачева. Москва: Наука, 1987.

EWD = Friedrich Kluge, Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache. 24. tr. Bear­beitet von Elmar Seebold. Berlin–New York: Walter de Gruyter, 2002.

Genaust, Helmut 1996. Etymologisches Wörterbuch der botanischen Pflanzennamen. 3. tr. Basel–Boston–Berlin: Birkhäuser.

GEW II = Hjalmar Frisk, Griechisches etymologisches Wörterbuch. 3. tr. Heidelberg: Carl Winter; Universitätsverlag, 1991.

Hajdú 1985 = Петер Хайду, Уральские языки и народы. Москва: Прогресс.

Hakulinen, Lauri [1968]. Suomen kielen rakenne ja kehitys. 3. tr. (Otavan korkeakoulu­kirjasto.) Helsinki: Otava.

Halinen, Petri 2016. Kivikausi. – Georg Haggrén, P. Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen, Anna Wessman, Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keski­ajalle. [Helsinki:] Gaudeamus, lk 17–121.

Hellquist, Elof 1922. Svensk etymologisk ordbok. Lund: C. W. Gleerups.

Häkkinen, Jaakko 2012. Kalliomaalaajien kielestä: vastine Antti Lahelman artikkeliin ­Muinaistutkijassa 1/2012. – Muinaistutkija, nr 3, lk 36–42.

Häkkinen, Jaakko 2014. Kielet Suomessa kautta aikain. – Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto. https://alkuperasivusto.fi/Kielet_Suomessa_kautta_aikain.pdf

Häkkinen, Kaisa 2005. Nykysuomen etymologinen sanakirja. 3. tr. Juva: WSOY.

IKM = Itä-Kannaksen murresanakirja. Koost Adolf Neovius, Lauri Hakulinen, Veikko Ruoppila. Toim V. Ruoppila. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 392.) [Helsinki:] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö, [1984].

Illitš-Svitõtš 1967 = Владислав Маркович Иллич-Свитыч, Материалы к сравнительному словарю ностратических языков (индоевропейский, алтайский, уральский, дравидский, картвельский, семитохамитский). – Этимология 1965: материалы и иссле­дования по индоевропейским и другим языкам. Москва: Наука, lk 321–373.

ILW II = Inarilappisches Wörterbuch (L–P). Koost Erkki Itkonen, Raija Bartens, Lea Laitinen. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 202.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1987.

IMS = Inkeroismurteiden sanakirja. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 18.) Toim Ruben Erik Nirvi. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1971.

Jonuks, Tõnno 2022. Eesti muinasusundid. [Tartu:] Postimehe Kirjastus.

Junttila, Santeri 2019. Lähtökielen sanansisäisten soinnittomien klusiilien edustus kanta­suomen balttilaissanoissa 2. Edustus kohdekielen pitkän tavuaineksen jäljessä. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja. Journal de la Société Finno-Ougrienne, nr 97, lk 35–73. https://doi.org/10.33340/susa.76433

Junttila, Santeri 2023. Paaksmapuu. – Tartu Ülikooli Lõuna-Eesti keele- ja kultuuriuuringute keskuse aastaraamat, kd 21–22. Pühendusteos Karl Pajusalule 60. sünnipäevaks. Tartu: [Tartu Ülikooli Kirjastus], lk 244–248.

Junttila, Santeri; Kallio, Petri 2021. Eesti keel läks ajalukku. – Keel ja Kirjandus, nr 12, lk 1110–1116.

Kailamäki, Uine 2022. Punamultaa vai paatsamankuorta? Värikallion ja Syrjäsalmen ­kallio­maalausten analyysituloksia. – Hiisi. Lehti muinaisuudesta kiinnostuneille, nr 1, lk 3–9.

Kasik, Reet 2015. Sõnamoodustus. (Eesti keele varamu 1.) Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus.

Kask, Arnold 1972. Eesti keele ajalooline grammatika. Häälikulugu. 2. tr. Tartu: Tartu Riiklik Ülikool.

Kehayov, Petar; Blokland, Rogier 2007. Mittesufiksaalne deminutiivituletus eesti keeles. – Emakeele Seltsi aastaraamat 52 (2006). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 87–124.

Kendla, Mari; Viikberg, Jüri 2016. Protoeurooplaste keelepärandist. – Emakeele Seltsi aastaraamat 61 (2015). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 135–154. https://doi.org/10.3176/esa61.06

Kert 1971 = Георгий Мартынович Керт, Саамский язык (Кильдинский диалект). Фонетика, морфология, синтаксис. Ленинград: Наука.

Kingisepp, Valve-Liivi; Ress, Kristel; Tafenau, Kai 2010. Heinrich Gösekeni grammatika ja sõnastik 350. Tartu: Tartu Ülikool.

Kivinen, Ilona 2007. Värinnimitysten synty suomalais-ugrilaisissa kielissä, lähtökohtana ’musta’. Pro-gradu-työ. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/19678

KLO = Antti Halkka, Krister Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi, Seppo Parkkinen, Teuvo Suominen, Kalle Taipale, Kotimaan luonto-opas. ­Porvoo–Helsinki–Juva: Werner Söderström, [1994].

Koivulehto, Jorma 1989. Sananselityksiä. – Kieliposti, nr 1, lk 28–30.

Koponen, Eino 1991. Itämerensuomen marjannimistön kehityksen päälinjoja ja kanta­suomen historiallista dialektologiaa. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja. Journal de la Société Finno-Ougrienne, nr 83, lk 123–161.

Korhonen, Mikko 1981. Johdatus lapin kielen historiaan. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 370.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Koski, Mauno 1983. Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 391.) [Savonlinna:] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Laas, Eino 2019. Dendroloogia ja pargindus. Tartu: Atlex.

Laas, Endel 1987. Dendroloogia. 2., ümbertöötatud tr. Tallinn: Valgus.

LAV = Лингвистический атлас вепсского языка (ЛАВЯ). Под общей редакцией Н. Г. Зайцевой. Санкт-Петербург: Нестор-История, 2019.

Lehtiranta, Juhani 1989. Yhteissaamelainen sanasto. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 200.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

LES = Richard Kleis, Ülo Torpats, Lalla Gross, Heinrich Freymann, Ladina-eesti sõnaraamat. 2., täiendatud ja parandatud väljaanne. Tallinn: Valgus, [2002].

LMS = Lyydiläismurteiden sanakirja. Koost Kai Donner, Jalo Kalima, Lauri Kettunen, Juho Kujola, Heikki Ojansuu, Elvi Pakarinen, Y. H. Toivonen, E. A. Tunkelo. Toim J. Kujola. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 9.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1944.

LRS = Иосиф Хананович Дворецкий, Латинско-русский словарь. 2., переработанное и дополненное издание. Москва: Русский язык, 1976.

Makajev 1970 = Энвер Ахмедович Макаев, Структура слова в индоевропейских и германских языках. Москва: Наука.

MNT I = A magyar nyelv történeti-etimológiai szótára (A–Gy). 2. tr. Főszerkesztő Benkő Loránd. Budapest: Akadémiai kiadó, 1984.

MNT III = A magyar nyelv történeti-etimológiai szótára (Ö–Zs). Főszerkesztő Benkő Loránd. Budapest: Akadémiai kiadó, 1976.

OFJ 1974 = Основы финно-угорского языкознания (Вопросы происхождения и развития финно-угорских языков). Ответственный редактор Василий Ильич Лыткин. Москва: Наука.

OFJ 1976 = Основы финно-угорского языкознания (марийский, пермские и угорские языки). Ответственный редактор Василий Ильич Лыткин. Москва: Наука.

Oja, Vilja 2001. Linguistic Studies of Estonian Colour Terminology. (Dissertationes philologiae estonicae Universitatis Tartuensis 9.) Tartu: Tartu University Press.

Oja, Vilja 2003. Hobu oli võik, lehm oli leet. – Keel ja Kirjandus, nr 2, lk 101–107.

Oja, Vilja 2014. Motivational analysis of some colour names. – Colour Studies: A Broad Spectrum. Toim Wendy Anderson, Carole P. Biggam, Carole Hough, Christian Kay. Amsterdam–Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, lk 93–108. https://doi.org/10.1075/z.191.06oja

Ojansuu, Heikki 1918. Karjala-Aunuksen äännehistoria. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 162.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Parkkinen, Jukka; Wetterstrand, Tuija 2012. Suomen kalliomaalaukset. Bongarin käsikirja. (Kirjokansi 4.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

PED = Proto-Indo-European Etymological Dictionary. A Revised Edition of Julius Pokorny’s Indogermanisches Etymologisches Wörterbuch. Revised and Published by the Dnghu Association. Indo-European Language Revival Association, 2007. http://elibrary.bsu.edu.az/files/books_400/N_337.pdf

Posti, Lauri 1942. Grundzüge der livischen Lautgeschichte. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 85.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Rapola, Martti 1966. Suomen kielen äännehistorian luennot. Liitteenä Martti Rapolan kirjallinen tuotanto 1902–1966. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 283.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Raun, Alo 1982. Eesti keele etümoloogiline teatmik. (Maarjamaa taskuraamat 17.) Rooma–Toronto: Maarjamaa.

Saarmann, E[ndel]; Veibri, U[do] 2006. Puiduteadus. Tartu: Eesti Metsaselts.

Seim, Rolf 1974. Minerale. Entstehung, Vorkommen, Bestimmung, Verwertung. 2. tr. Leipzig: Neumann Verlag.

SES = Elisabeth Kibbermann, Salme Kirotar, Paula Koppel, Saksa-eesti sõnaraamat. Deutsch-estnisches Wörterbuch. Tallinn: Valgus, 1975.

Soosaar, Sven-Erik 2021. Võimalikke protoeuroopa substraadi jälgi eesti keele dendro­nüümides. – Emakeele Seltsi aastaraamat 66 (2020). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 295–309. https://doi.org/10.3176/esa66.12

SRS II = Suomalais-ruotsalainen sanakirja. Finskt-Svenskt Leksikon (N–Ö). Toim Elias Lönnrot. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 50.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1880.

SSA I–III = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Peatoim Erkki Itkonen, Ulla-Maija Kulonen. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992–2000.

SSD = Сопоставительно-ономасиологический словарь диалектов карельского, вепсского, саамского языков. Под общей редакцией Юрия Сергеевича Елисеева и Нины Георгиевны Зайцевой. Петрозаводск, 2007.

SST II = Сравнительный словарь тунгусо-маньчжурских языков. Материалы к этимологическому словарю 2. Составители В. А. Горцевская, В. Д. Колесникова, О. А. Константинова, К. А. Новикова, Т. И. Петрова, В. И. Цинциус, Т. Г. Бугаева. Ленинград: Наука, 1977.

Sutrop, Urmas 1995. Eesti keele põhivärvinimed. – Keel ja Kirjandus, nr 12, lk 797–808.

Sutrop, Urmas 2000. The basic colour terms of Estonian. – Trames, kd 4, nr 2, lk 143–168. https://doi.org/10.3176/tr.2000.2.03

Sutrop, Urmas 2002. The Vocabulary of Sense Perception in Estonian: Structure and History. (Opuscula Fenno-Ugrica Gottingensia 8.) Frankfurt am Main: Peter Lang.

SVD = Николай Иванович Терешкин, Словарь восточно-хантыйских диалектов. Ленинград: Наука, 1981.

SVJ = Мария Ивановна Зайцева, Мария Ивановна Муллонен, Словарь вепсского языка. Ленинград: Наука, 1972.

Šteingolde 2002 = Анжелика Штейнгольд, Об одной славяно-балтийской фитонимической параллели в этимологическом аспекте. – Keelekontaktidest keelevahetuseni. From Language Contacts to Language Shifts. (Fenno-Ugristica 24.) Toim Piret Klesment. Tartu: Tartu Ülikool, lk 207–217.

Tammeorg, Johannes; Kook, Oskar; Vilbaste, Gustav 1975. Eesti NSV ravimtaimed. 4. tr. Tallinn: Valgus.

Tunkelo, E[emil] A[ukusti] 1946. Vepsän kielen äännehistoria. Proff. Lauri Kettusen, E. N. Setälän y.m. sekä itse keräämänsä aineiston nojalla. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 228.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Turunen, Aimo 1946. Lyydiläismurteiden äännehistoria 1. Konsonantit. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 89.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

UES = Ungari-eesti sõnaraamat. Magyar-észt szótár. Koost Anu Kippasto, Anu Nurk, Tõnu Seilenthal. Peatoim T. Seilenthal, A. Nurk. (Bibliotheca Studiorum Hungaricorum in Estonia 6.) [Tallinn:] Eesti Keele Sihtasutus, 2010.

UEW I = Károly Rédei, Uralisches Etymologisches Wörterbuch 1: Uralische und finnisch-ugrische Schicht. Wiesbaden: Otto Harrassowitz, 1988.

Vaba, Lembit 1987. [Mauno Koski, Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä (1983).] – Советское финно-угроведение, nr 3, lk 219–226.

Vaba, Lembit 1997. Uurimusi läti-eesti keelesuhetest. Tallinn–Tampere: Eesti Keele Instituut; Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.

Vasmer 1–4 = Макс Фасмер, Этимологический словарь русского языка: в четырех томах. Издание 2-е, стереотипное. Москва: Прогресс, 1986–1987.

VEG = Vene-eesti geoloogia sõnastik. Koost Karl Orviku, Ernst Nurm, Dimitri Kaljo, ­Magnus Kindlam, Ralf Männil, Vaino Olli. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus, 1963.

Viiding, Herbert 1984. Eesti mineraalid ja kivimid. Tallinn: Valgus.

Viires, Ants 1975. Puud ja inimesed. Puude osast eesti rahvakultuuris. Tallinn: Valgus.

Vilbaste, Gustav 1993. Eesti taimenimetused. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 20 (67).) Tallinn: Emakeele Selts.

VKS = Vadja keele sõnaraamat. Vaddaa tšeelee sõna-tširja. Словарь водского языка. 2., täiendatud ja parandatud tr. Toim Silja Grünberg. Eesti Keele Instituut. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2013.

VL = Eduard Vääri, Richard Kleis, Johannes Silvet, Võõrsõnade leksikon. 7., parand ja täiend tr. [Tallinn:] Valgus, [2006].

VMS II = Väike murdesõnastik. Toim Valdek Pall. Tallinn: Valgus, 1989.

VRS = Венгерско-русский словарь. Magyar-orosz szótár. Под общей редакцией Ласло Гальди. Москва–Будапешт: Русский язык; Издательство Академии наук Венгрии, 1974.

Wessén, Elias 1975. Våra ord: deras uttal och ursprung. Kortfattad etymologisk ordbok. 2. tr. [Naska:] Esselte Studium.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1973. Eesti-saksa sõnaraamat. Estnisch-deutsches Wörterbuch. 4., muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus.

Keywords: history of written Estonian, conceptual history, the concept of vānitās, the word edevus

This article explores the Latin-French-English concept vānitās/vanité/vanity as an example of how the Latin-based European conceptual system has dissolved into different words in younger literary languages such as Estonian. It distinguishes between the older definition of the concept, ‘something that is vain, empty, or valueless’, as expressed by equivalents of the Hebrew word hebel in Old Testament translations, and the meaning of ‘inflated pride in oneself or one’s appearance’, which is predominant in the more modern English and French usage. The article examines how these two meanings are reflected in Estonian, drawing comparisons with German, Finnish, and Latvian. To identify the carriers of the older meaning, the words historically used in the translations of the Book of Ecclesiastes and certain psalms are scrutinized. For carriers of the newer meaning, the equivalents found in translations of the title of W. M. Thackeray’s novel Vanity Fair and in modern bilingual dictionaries are considered. The analysis reveals that in German, the unity of the concept has been preserved, with the term Eitel(keit) encompassing both meanings. In Finnish, the older meaning is represented by turhuus and the newer meaning by turhamaisuus, which is clearly a derivative of the first, establishing a clear conceptual connection. However, in Estonian and Latvian, words of entirely different origins express these two meanings. In Estonian, the older sense is conveyed by the word tühisus (derived from the word tühi ‘empty’), and the newer meaning by edevus. The article provides a more in-depth examination of the word edevus – it is derived from the verb ­ede(ne)­ma ‘advance, make progress’ and, as such, lacks analogous derivations with similar meaning in the other languages examined.

 

Kristiina Ross (b. 1955), PhD, Institute of the Estonian Language, Leading Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn), kristiina.ross@eki.ee

References

Veebivarad

Bībele 1965 = Bībele: un tās izpētes materiāli. https://bibele.lv/bibele/bibele.php

Bībele 1694 = Ta Swehta Grahmata. Latviešu valodas seno tekstu korpuss. http://senie.korpuss.lv/source.jsp?codificator=VD1689_94

Biblia 1642 = Se on: Coco Pyhä Ramattu Suomexi. http://finbible.fi/head/raam1642_vanha.htm

CNRTL = Centre National de Ressources Textuelles et Lexicales. https://www.cnrtl.fr/definition

DWB = Deutsches Wörterbuch von Jacob Grimm und Wilhelm Grimm. https://www.dwds.de/wb/dwb

EKSS = Eesti keele seletav sõnaraamat 2009. https://www.eki.ee/dict/ekss

EMS = Eesti murrete sõnaraamat I. [EMS] Eesti murrete sõnaraamat (eki.ee)

EPAK = Eesti piiblitõlke ajalooline konkordants. https://www.eki.ee/piibel/

ES = Eesti-soome sõnaraamat. https://www.eki/dict/efi

ESTER. https://www.ester.ee

DWDS = Etymologisches Wörterbuch des Deutschen. https://www.dwds.de

KJV = King James Bible Online. https://www.kingjamesbibleonline.org

Kopkatalogs. https://kopkatalogs.lv

Lewis, Charlton T.; Short, Charles. A Latin Dictionary. Perseus Digital Library. http://www.perseus.tufts.edu

Merriam-Webster. https://www.merriam-webster.com

SES = Suomen etymologinen sanakirja. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72.) https://kaino.kotus.fi/ses

SESS = Soome-eesti suursõnaraamat. https://www.eki/dict/fie

Strong’s Greek = The Exhaustive Concordance of the Bible. https://biblehub.com

Sõnaveeb. Eesti Keele Instituut. https://sonaveeb.ee

 

Kirjandus

Agricola 1551 = Mikael Agricolan teokset. III osa. Käsikirja / Messu eli herran Echtolinen / Se meiden Herran Jesusen Christusen Pina / Dauidin Psaltari / Weisut ia Ennustoxet / Ne Prohpetat. Haggaj. Sacharia. Maleachi. [Faksiimileväljaanne. Porvoo–Helsinki–Juva: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1987.]

Bībele 2012 = Bībele ar deiterokanoniskajām grāmatām. Latvias Bībeles biedrība.

Botterweck, G. Johannes; Ringgren, Helmer 1997. . הֶבֶל hebhel; הָבַל habhal – Theological ­Dictionary of the Old Testament. Toim F. Johannes Botterweck, Helmer Ringgren. Tlk John T. Willis, Geoffrey W. Bromiley, David E. Green. . Kd III. גִּלּוּלִים gillûlîm – הָרַס hāras. . Grand Rapids, Michigan: William B. Eerdmans Publishing Company.

Bunyan, John 1997. Palveränduri teekond sellest maailmast tulevasse unenäo võrdpildis. (Klassika 2.) Tlk Anne Allpere. Tallinn: Logos.

Eesti-läti 2015 = Igauņu-latviešu vārdnīca. Eesti-läti sõnaraamat. Koost Valts Ernštreits, Marika Muzikante, Maima Grīnberga. Rīga–Tallinn: Latviešu valodas aģentūra, Eesti Keele Sihtasutus.

Helle 1732 = Anton Thor Helle, Lühike sissejuhatus eesti keelde (1732). Tlk Annika Kilgi, Kristiina Ross. Eesti Keele Instituut. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2006. [Faksiimile­väljaanne: Kurtzgefaszte Anweisung Zur Ehstnischen Sprache. Halle: Gedruckt bey ­Stephan Orban.]

Hupel, August Wilhelm 1780. Ehstnische Sprachlehre für beide Hauptdialekte den reval­schen und den dörptschen. Nebst einem vollständigen Wörterbuch. Riga–Leipzig: Johann Friedrich Hartknoch.

Hupel, August Wilhelm 1818. Ehstnische Sprachlehre für die beyden Hauptdialekte, den revalschen und dörptschen, nebst einem vollständigen ehstnischen Wörterbuche. Zweite durchgängig verbesserte und vermehrte Auflage. Mitau: J. F. Steffenhagen und Sohn.

Kibbermann, Elisabeth; Kirotar, Salme; Koppel, Paula 1978. Saksa-eesti sõnaraamat. 3. tr. Tallinn: Valgus.

Kingisepp, Valve-Liivi 2020. Otto Wilhelm Masingu „Maarahwa Näddala-Lehhe” sõnastik. Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus.

Kleis, Richard; Torpats, Ülo; Gross, Lalla; Freymann, Heinrich 2002. Ladina-eesti sõna­raamat. Teine, täiendatud ja parandatud väljaanne. Tallinn: Valgus.

Luther 1545 = Biblia: Das ist: Die gantze Heilige Schrifft / Deudsch / Auffs new zugericht. D. Mart. Luth. Gedruckt zu Wittemberg / Durch Hans Lufft. M.D.XLV. [Faksiimile­väljaanne: Stuttgart: Deutsche Bibelgesellschaft, 1983.]

Läti-eesti 2012 = Läti-eesti sõnaraamat. Latviešu-igauņu vārdnīca. Koost Arvi Tavast, Merle Madisson, Aive Mandel, Tauno Nõulik, Anita Tannenberg. Tallinn: Eesti Keele Siht­asutus.

Metsmägi, Iris; Sedrik, Meeli; Soosaar, Sven-Erik 2012. Eesti etümoloogiasõnaraamat. Peatoim I. Metsmägi. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus.

Mühlenbach, Karl 1925–1927. Latviešu valodas vārdnīca. Lettisch-deutsches Wörterbuch. II kd. Redigiert, ergänzt und fortgesetzt von J. Endzelin. Riga: Herausgegeben vom lettischen Kulturfonds.

Müller, Georg 2007. Jutluseraamat. (Eesti mõttelugu 78.) Koost Külli Habicht, Valve-Liivi Kingisepp, Jaak Peebo, Külli Prillop. Toim K. Habicht, Kai Tafenau, Siiri Ombler. Tartu: Ilmamaa.

P 1968 = Piibel. Vana ja Uus Testament. Piibliseltsi väljaanne.

P 1997 = Piibel. Vana ja Uus Testament. Tallinn: Eesti Piibliselts.

P 2014 = Piibel. Uue maailma tõlge. Brooklyn: Jehoova tunnistajad. https://www.jw.org/et/raamatukogu/piibel/nwt/raamatud

Psalmid 1989 = Psalmid ehk Vana Testamendi Laulud. – Uus Testament ja Psalmid. Tallinn: EELK Konsistoorium, lk 698–877.

Ross, Kristiina 1998. Translation of Psalms by Georg Müller and Heinrich Stahl. – Kirik ja kirja­sõna Läänemere regioonis 17. sajandil. The Church and Written Word in the Baltic Sea region in the 17th century. Kirche und Schrifttum der Ostseeländer im 17. Jahr­hundert. (Eesti Rahvusraamatukogu toimetised 7.) Koost Piret Lotman. Tallinn: Eesti Rahvusraamatukogu, lk 106–133.

Saareste, Andrus 1958. Eesti keele mõisteline sõnaraamat. I kd. Stockholm: Vaba Eesti.

SP 1938–1940 = Jumala Püha Sõna. Suur Piibel. Välja antud eestikeelse piibli 200 aasta juubeli tähistamiseks. Tartu–Tallinn: Loodus. [Faksiimileväljaanne: Keuruu: Otava, 1989.]

Thackeray, William Makepeace 1959a. Edevuse laat. Romaan ilma kangelaseta. I. Tlk H. Allikas. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus.

Thackeray, William Makepeace 1959b. Edevuse laat. Romaan ilma kangelaseta. II. Tlk H. Allikas, Valter Rummel, Evi Siimson. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus.

Veisbergs, Andrejs 2001. Jaunā latviešu-angļu vārdnīca. The New Latvian-English Dictionary. [Rīga.]

Vestring, Salomo Heinrich 1998. Lexicon esthonico germanicum. Eesti-saksa sõnaraamat. Tartu: Eesti Kirjandusmuuseum.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1869. Ehstnisch-Deutsches Wörterbuch. St. Petersburg: Kaiserliche Akademie der Wissenschaften.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1893. Ehstnisch-Deutsches Wörterbuch. Zweite vermehrte Auflage. Redigirt von Dr. Jacob Hurt. St. Petersburg. [Faksiimileväljaanne: Ferdinand Johann Wiedemann, Eesti-saksa sõnaraamat. Neljas, muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus, 1973.]

Keywords: lexicology, etymology, dialectology, loanwords, Baltic German

The article looks at the origin of the dialect word prann ‘fringe’ and concludes that it is a loan deriving from the equivalent Baltic German word Franje.

 

Udo Uibo (b. 1956), Institute of the Estonian Language, Senior Lexicographer (Roosi­krantsi 6, 10119 Tallinn), udo.uibo@eki.ee

Keywords: Estonian language, history of vocabulary, etymology

The article discusses the etymology of the Estonian word (raie)lank ‘a piece of forest land meant for cutting’. The first documented use of this word dates back to 1898. The word has no etymological counterparts in other Balto-Finnic languages. In etymological literature, the Estonian lank has been linked to the verb langema ‘to fall’, assuming the formation of a new basic root – lank – through the sound change g > k in the root. This explanation is unconvincing. The assumption is not supported by any derivative relationships in the relevant vocabulary in the neighbouring or contact languages. This interpretation is even more clearly challenged by evidence in the vernacular literature in Estonian dialects, where not just lank but also, plank : plangi ~ plangu has been documented in the sense of ‘a piece of a forest land that has been cut down or is meant for cutting; a plot of farmland or hayfield’. It is probably a German loan, cf. Middle Low German planke, German Planke ‘a thick board, a plank’. This is assumed that the semantics of the Estonian (raie)lank originates from the meaning branch ‘fence, barrier’ in the German semantic line that has served as the source of the loan. In the Estonian language context the meaning has developed as follows: ‘a demarcated area’ ⇒ ‘a piece of forest land where the cutting area has been marked with poles and lines’ ⇒ ‘a piece of forest land that has been cut down, a clearing’.

Between 1898 and 1915, one of the largest pulp factories in the world, Waldhof, operated in Pärnu as a subsidiary of the German-based corporation AG Zellstoff­fabrik Waldhof. To supply the factory with raw materials, the surrounding areas of Pärnu were subjected to devastating logging activities, resulting in enormous clear-cut areas, which people began to call Waldhof’s clearings. Taking into account the described circumstances and economic situation, it is plausible to assume that it was at that time that lank, meaning a forest area designated for cutting, started to spread and take root more widely in Estonian.

 

Lembit Vaba (b. 1945), PhD, Foreign Member of the Latvian Academy of Sciences, ­phorest45@gmail.com

Keywords: etymology, origin of Finnic phonetics, Germanic borrowings, Scandinavian borrowings, derivatives

The dictionary of Estonian dialects (EMS) lists oht as three lexical items: oht1 (= South Estonian oht) ‘1 peril, danger, menace; jeopardy, risk, hazard; 2 distress’; oht2 ‘(herbal) medicine, drug, antidote’; and the partitive-only ohtu ‘-like, -ish, resembling, as good as’. Mägiste (1929) has connected oht1 to Votic and Ingrian ohto ‘enough’ and further with Estonian oher (in literary language ohter) ‘abundant, plentiful; liberal, bountiful; rich; opulent; profuse’, explaining the meaning ‘distress’ as derived from ‘abundance of distress’.

I equate the Estonian, Votic and Ingrian words with the Finnish and Karelian ehto ‘condition; alternative, choice, possibility; sufficient, abundant’, derived from the Proto-Finnic verb *ehti-, meaning ‘have time, arrive in time, forestall; get ready, finish; turn green, ripen; decorate; wear’ in different Finnic dialects. Estonian ohtu has developed from ‘alternative of’, perhaps under the influence of Middle Low Saxon achte ‘like, in -ish way’; the derivative oher has arisen from the ‘abundant’ semantics.

The Finnic equation is made possible by positing the change *e– > *o– before a second syllable o in Votic, Estonian and South Estonian. The same change has occurred in Estonian onu ‘uncle’, cf. Finnish eno ‘maternal uncle’, and in two words with initial h-: Estonian hobu ‘horse’, cf. Finnish hepo id., and Estonian orm ‘string or loop of a birch-bark shoe’, cf. Finnish hermo ‘nerve’.

In addition, I propose a borrowing from Old Norse ótti < Proto-Scandinavian *ohtō ‘fear’. Mingled with the inherited *ohto (< *ehto) ‘choice, possibility’, the loanword has acquired the meaning ‘possibility of sth. fearful, i.e. danger, menace, risk’, making in turn the inherited *ohto – meaning ‘choice or help against evil’ – still visible in Old Literary Estonian oht, and further ‘(herbal) medicine, drug, antidote’. Another possibility is to explain oht2 through the verb ohutama1 ‘heal, attack evil forces with witchcraft’ derived from the borrowed *ohto ‘fear’ (the homonymous ohutama2 ‘pester’ is derived from oht1).

 

Santeri Junttila (b. 1974), PhD, Institute of the Estonian Language, Senior Lexicographer (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn), Santeri.Junttila@eki.ee

Keywords: corpus planning, standards of written language, spelling variants, culinary terms, adaptation of borrowings, French borrowings

The article looks at the ways the spelling of foreign words of French origin has become fixed in Estonian, with a focus on the adaptation into Estonian of words pronounced with an open e in French. In Estonian, the spelling of foreign words typically follows their pronunciation, i.e., the spelling is based on the approximate pronunciation in the (original) language. Hence, the variations in the spelling of the Estonian adaptations likely derive from the French pronunciation instructions provided in Estonian sources and possibly from the influence of intermediary languages.

Two spellings of the word for the French choux pastry cake eclair currently co­exist in Estonian: ekleer and ekläär. The word first appeared in ÕS 1960 as ekläär and was also standardized as ekleer in 2013; as such, it is a good example of the adaptation of French words in Estonian.

The adaptation of French borrowings containing an open e has been inconsis­tent in Estonian. The initial fixation of the word éclair with the spelling ekläär likely derived from the erstwhile custom of pronouncing the open e in the stressed syllables of French words as a long ä in Estonian. An effort was probably also made to avoid the spelling coinciding with the Russian form (эклер); there is a general tendency to ignore Russian-influenced forms when it comes to the standardization of foreign words in Estonian.

The variation of the open e in Estonian adaptations has been affected by pronunciation – differences in the phonotactics of French and Estonian – as well as inter­mediary languages: German, Swedish and Russian.

 

Madis Jürviste (b. 1985), MA, Institute of the Estonian Language, Lexicographer, Junior Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn); University of Tartu, Doctoral Student, madis.jyrviste@eki.ee

Tiina Paet (b. 1974), MA, Institute of the Estonian Language, Senior Language Planner, Junior Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn); University of Tartu, Doctoral Student, tiina.paet@eki.ee

Keywords: corpus planning, gender marked words, meanings

So far, Estonian language planners have been advising to reserve the word esinaine (chairwoman) for the director of an all-female organization only. In this article I looked at data from the text corpora of different eras (1920s–1940s, 1950s–1970s, 1990–2008, 2013 and 2021) to find out whether the word occurs in its recommended meaning only in the past usage or if it also holds true in modern language. The results showed that this usage was dominant mainly during the 1920s and 1940s, where over 90% of the analyzed examples indicated the meaning of a director of an all-female organization. This is partly explained by the many women’s associations that were established during this period. However, in modern usage starting from the 1990s, esinaine as ‘the leader of a mixed-gender organization’ has been on the rise – for example, in 2021, 58% of the analyzed examples used esinaine in the meaning of a leader of a mixed-gender organization. It is therefore clear that the recommendation is not relevant in modern language, and indeed, in March 2022 it was removed from the Estonian Language Institute’s dictionary portal Sõnaveeb.

 

Elisabeth Kaukonen (b. 1995), MA, University of Tartu, Estonian and Finno-Ugric Linguistics, Doctoral Student (Jakobi 2, 51005 Tartu), elisabeth.kaukonen@gmail.com

Keywords: Estonian, Slavic languages, lexical history

In the glossary of Heinrich Göseken’s (1641–1681) Estonian handbook Manuductio ad Linguam Oesthonicam. Anführung zur Öhstnischen Sprache (1660) the word taarn is explained as follows: Abgrund / tarn / süggaw paick ‘abyss’ (p. 98) and Grundlos / Taarn (p. 507). The relevant information presented in the Estnisch-deutsches Wörterbuch by F. J. Wiedemann, which was first published in 1869, comes from Göseken. Estonian dialect collectors have never recorded the word from actual usage. In the 1920s, the word taarn was proposed as a geographic term denoting ‘a narrow abyss with vertical walls’. In some cases the word has also been used in Estonian poetry.

No plausible etymological association has ever been established between taarn and any other Finnic word stem. Julius Mägiste has hesitantly related the word with the plant name tarn : tarna, Fin taarna, tarna Carex, Catabrosa, Scirpus etc.’, assuming the development ‘high-growing aquatic plant’ ⇒ ‘place covered with such plants’ ⇒ ‘steep-sloped lowland, abyss’. The assumption does not sound credible, though.

Apart from descriptive words, most of the Estonian words with an intra-stem rn-sequence without a morpheme boundary are loanwords. The article weighs the possibility that taarn may have been borrowed from the Proto-Slavic source word *starnā, whose descendants include, e.g., Bulg странà ‘land, locality, direction; side, cheek’, стърнà ‘nearly vertical slope, steep river bank’, стърнъ̀ ‘escarpment’, Rus dial. сторона́ ‘hillside’, сторона́, сторо́нка ‘ashpit’. Analogous loanwords are the Estonian sarn : sarn ‘cheekbone’ and varn : varna ‘peg in the wall, hook etc.’, which must have also been borrowed from a very archaic pre-pleophonic variant of Slavic.

 

Lembit Vaba (b. 1945), PhD, Foreign Member of the Latvian Academy of Sciences, phorest45@gmail.com

References

VEEBIVARAD

DWB = Deutsches Wörterbuch von Jacob Grimm und Wilhelm Grimm. https://woerterbuchnetz.de

EKSS = Eesti keele seletav sõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ekss

EMS = Eesti murrete sõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ems

ÈSSJa = Ètimologičeskij slovar’ slavjanskih jazykov. Praslavjanskij leksičeskij fond. Kd 1–. Peatoim O. N. Trubačev. Moskva: Nauka, 1974–. [Этимологический словарь славянских языков. Праславянский лексический фонд. Т. 1–. Отв. ред. О. Н. Трубачев. Москва: Наука, 1974–.]
http://etymolog.ruslang.ru/index.php?act=essja

ETY = Eesti etümoloogiasõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ety

SRNG = Slovar’ russkih narodnyh govorov. Kd 1–49. [Словарь русских народных говоров. Т. 1–49.]
https://iling.spb.ru/vocabula/srng/srng.html

Sõnaveeb = EKI ühendsõnastik 2022. https://sonaveeb.ee

KIRJANDUS

BER = B”lgarski etimologičen rečnik. Kd 7. Peatoim Todor A. Todorov. Sofia: Akademično izdatelstvo Prof. Marin Drinov, 2010. [Български етимологичен речник. Т. 7. От. ред. Тодор А. Тодоров. София: Академично издателство Проф. Марин Дринов, 2010.]

Černyh, Pavel Jakovlevič 1999. Istoriko-ètimologičeskij slovar’ sovremennogo russkogo jazyka. Kd 1–2. 3. tr. Moskva: Russkij jazyk. [Павел Яковлевич Черных, Историко-этимологический словарь современного русского языка. Т. 1–2. 3-е издание. Москва: Русский язык.]

Dagestanlased. Koost Irina Kerimova, Ita Serman. [Tallinn]: Integratsiooni ja Migratsiooni Sihtasutus Meie Inimesed.
https://www.integratsioon.ee/sites/default/files/268_Dagestaanlased_A5.indd.pdf

EEW = Julius Mägiste, Estnisches etymologisches Wörterbuch. Kd 1–12. Helsinki: Finnisch-Ugrische Gesellschaft, 1982–1983.

EKMS = Andrus Saareste, Eesti keele mõisteline sõnaraamat. Dictionnaire analogique de la langue estonienne. Avec un index pourvu des traductions en français. Kd 1–4. (Eesti Teadusliku Seltsi Rootsis väljaanne 3.) Stockholm: Vaba Eesti, 1958–1963.

EÕS = Eesti õigekeelsuse-sõnaraamat. „Eesti keele õigekirjutuse-sõnaraamatu” II täiendatud ja parandatud tr. Kd 3: Ripp–Y. Tartus: Eesti Kirjanduse Seltsi kirjastus, 1937.

Göseken, Heinrich 1660. Manuductio ad Linguam Oesthonicam. Anführung zur Öhst­nischen Sprache. Reval: Gedruckt und verlegt von Adolph Simon / Gymnasij Buchdr.

Kingisepp, Valve-Liivi; Ress, Kristel; Tafenau, Kai 2010. Heinrich Gösekeni grammatika ja sõnastik 350. Toim Külli Habicht, Külli Prillop. Tartu: Tartu Ülikool.

Machek, Václav 1968. Etymologický slovník jazyka českého. Druhé, opravené a doplněné vydání. Praha: Nakladatelství Československé Akademie věd.

Rahvajutte ja -tarkusi Kullamaa kihelkonnast. Materjal rahvajutustajatele. Koost Pille Kippar. Tallinn: Rahvakultuuri Arendus- ja Koolituskeskus, 1998.

Raun, Alo 1982. Eesti keele etümoloogiline teatmik. (Maarjamaa taskuraamat 17.) Rooma–Toronto: Maarjamaa.

SKES = Erkki Itkonen, Aulis J. Joki, Suomen kielen etymologinen sanakirja. Kd 4. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII:4.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1969.

SSA = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Kd 3. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Peatoim Ulla-Maija Kulonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000.

Vaba, Lembit 2015. Sõna sisse minek. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 73.) Tallinn: [Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Selts].

Valik saksa- ja eestikeelseid geoloogilisi oskussõnu. Tartu: Geoloogia Instituut, 1929.

Valmet, Aino 1960. H. Gösekeni sõnaraamatust. – Keel ja Kirjandus, nr 10, lk 612–617.

Vasmer 1–4 = Maks Fasmer, Ètimologičeskij slovar’ russkogo jazyka. Kd 1–4. Perevod s nemeckogo i dopolnenija akademika RAN O. N. Trubačeva. Moskva: Astrel’ Ast, 2004. [Макс Фасмер, Этимологический словарь русского языка. Т. 1–4. Перевод с немецкого и дополнения академика РАН О. Н. Трубачева. Москва: Астрель Аст, 2004.]

Veski, Asta 1956. Rol’ I. V. Veski v istorii razvitija èstonskoj terminologii. Avtoreferat. Tartu: Tartuskij gosudarstvennyj universitet. [Астa Вески, Роль И. В. Вески в истории развития эстонской терминологии. Автореферат. Тарту: Тартуский государственный университет.]

Viitso, Tiit-Rein 1990. On the earliest Finnic and Balto-Slavic contacts. – Itämerensuomalaiset kielikontaktit. Itämerensuomalainen symposium 7. kansainvälisessä fenno-ugristikongressissa Debrecenissä 27.8.–1.9.1990. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 61.) Helsinki, lk 140–147.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1973. Estnisch-deutsches Wörterbuch. Eesti-saksa sõna­raamat. 4., muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus.

Keywords: lexical history, etymology, language contacts, Low German loanwords, C. Kelch, J. G. Herder, old written Estonian, Estonian folk song

In 1695 Christian Kelch, the then pastor of Järva-Jaani, published his chronicle “Liefländische Historia”, which also contained an Estonian folk song titled “Jörru, jörru”, with German translation. This was the first Estonian folk song to appear in print; owing to Johann Gottfried von Herder it became known even more widely. Despite repeated analysis of the text, the meaning of jörru has remained a mystery to this day. In Herder’s “Volkslieder” there is a note explainig Jörru as the male name Georg. This interpretation has been predominant, although it contradicts Kelch’s original explanation of Jörru being a young man’s word of address for his beloved girl. Possibly Herder did not find the text in Kelch’s chronicle but in a Königsberg news­paper, where the song had been published in 1764 without Kelch’s comment. Kelch, however, had a good reason to explicate the meaning of Jörru, as he wanted to refute an earlier claim that Jörru refers to Jerusalem and the song as a whole expresses the longing of a people for their former homeland. The article hypothesizes that jörru is the Middle Low German gör ‘girl’. In the local variant of Low German it was normal that before a front vowel g would be pronounced as j; another expected change is ö > õ. The word-final vowel u is a diminutive suffix. The lengthening of the r-sound can be accounted for by diminutive gemination. In addition to the etymology for jörru the meanings of some other archaic words and expressions occurring in the song are specified.

 

Külli Prillop (b. 1974), PhD, University of Tartu, Institute of Estonian and General Linguistics, Researcher of Estonian Phonology (Jakobi 2, 51005 Tartu), kulli.prillop@ut.ee

PDF

Vanakooli (‘old-school’)

https://doi.org/10.54013/kk796a4

Keywords: names of colours, trees and rocks, etymologies, Finno-Ugric languages, Indo-European languages, comparative linguistics

The onomatopoetically derived stems *pakka- and *paka- trace back to ancient times, originally signifying actions like breaking and splitting along with the associated sounds. Over time, the concept of colour became syncretically intertwined with these meanings. Derivatives formed by adding suffixes to the root *pakka- include the Finnish pakkunen ‘three-lobe beggarticks (Bidens tripartitus)’, the Olonetsian pakkuinen ‘yellow’, the Vepsian pakuine ‘yellow’, and the Hungarian fakó (< *pak-) ‘greyish; faded; cream-coloured (about a horse)’. These terms share the common thread of ‘yellow’. The stem *paka- contributed to the Finnic names for alder buckthorn (Frangula alnus or Rhamnus frangula), such as the Estonian paakspuu, the Finnish paatsama, the Vepsian pagač, and others, along with the Estonian pagu ‘feldspar’ and paat(jas) ‘pale or greyish yellow’.

In ancient times, the rock paintings of South-Eastern Finland used paint made from buckthorn, in addition to ochre, to achieve the so-called macro-red tones. The association of the colour yellow with wood, feldspar, or another significant coloured rock in the prehistorical times is plausible. Both the wood and the stone derive their names from their good splitting properties. Unfortunately, there is no information about the term’s prevalence outside the Estonian language. The disappearance of this term is likely linked to the diminishing significance of the material in economic, aesthetic and/or religious contexts.

In general, the study suggests a partially parallel semantic development of similar words in sound composition. In Finno-Ugric languages, the evolution of *pakka ~ *paka progressed from ‘break, burst’ → ‘split tree/wood or stone/rock’ → ‘split, brittle coloured wood or easily split [= ‘alder buckthorn’], brittle coloured stone/rock [= feldspar]’ → ‘yellow’. The point at which syncretism appeared remains unclear, considering the intertwining with the meaning of another stem, as well as semantic shifts due to diverse component associations. In various Indo-European languages, *sphē- ~ *sphə- has developed as follows: ‘long, flat piece of wood’ → ‘chip; brushwood; thin log’ → ‘dried wood’ → ‘split, cracked wood’ → ‘split, brittle rock [= feldspar]’ and ‘flat objects with a thinner part, mostly with a handle [= oar, spade, spoon; wedge, shoulder blade, etc.]’. The meaning ‘feldspar’ is exclusive to Germanic languages, with no progression to the taxonomic and colour concepts of wildlife.

Enn Ernits (b. 1945), PhD ja DVM, Associate Professor Emeritus of Estonian University of Life Sciences (Friedrich Reinhold Kreutzwaldi 1a, 51014 Tartu), enn.ernits@emu.ee

References

Veebivarad

ERLA = Eesti regilaulude andmebaas. https://www.folklore.ee/regilaul/andmebaas/

Fytonyymit. https://fytonyymit.wordpress.com/blogs/page/9/

Onomastika. Nimede panemine.

https://www.ra.ee/apps/onomastika/index.php/et/nimepanek/nimepanekPtl

Wikipedia. Den fria encyklopedin. https://sv.wikipedia.org/wiki/Brakved

 

Kirjandus

Abajev 1958 = Василий Иванович Абаев, Историко-этимологический словарь осетинского языка. Т. 1, А–К. Москва–Ленинград: Издательство Академии Наук СССР.

ALFE III = Atlas Linguarum Fennicarum. Itämerensuomalainen kielikartasto. Lääne­meresoome keeleatlas. Ostseefinnischer Sprachatlas. Лингвистический атлас прибалтийско-финских языков. Peatoim Tuomo Tuomi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2010.

Ariste, Paul 1948. Vadja keele grammatika. (Nõukogude soome-ugri teadused 9.) Tartu: Teaduslik Kirjandus.

AS = Уорвик Брей, Дэвид Трамп, Археологический словарь. Перевод с английского. Москва: Прогресс, 1990.

Biggam, Carole P. 2014. Prehistoric colour semantics: A contradiction in terms. – Colour Studies: A Broad Spectrum. Toim Wendy Anderson, C. P. Biggam, Carole Hough, Christian Kay. Amsterdam–Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, lk 3–28. https://doi.org/10.1075/z.191.01big

Bogár, Edit G. 2011. Onomatopoeia and etymology. – Congressus XI Internationalis Fenno-Ugristarum, Piliscsaba, 9–14. VIII. 2010. Pars IV. Dissertationes sectionum: Linguistica. Piliscsaba: Reguly Társaság, lk 35–39.

CDE = Chambers Dictionary of Etymology. Toim Robert K. Barnhart. [Edinburgh:] Chambers, [2008].

Duden = Etymologie. Herkunftswörterbuch der deutschen Sprache. Bearbeitet von ­Günther Drosdowski. Nach den Regeln der neuen deutschen Rechtschreibung überarbeiteter Nachdruck der 2. Auflage. (Duden Band 7.) Mannheim–Leipzig–Wien–Zürich: Dudenverlag, [1997].

EE VII = Eesti Entsüklopeedia. Kd 7, nõuk–rah. Peatoim Ülo Kaevats, Toomas Varrak. Tallinn: Eesti Entsüklopeediakirjastus, 1994.

EES = Iris Metsmägi, Meeli Sedrik, Sven-Erik Soosaar, Eesti etümoloogiasõnaraamat. Peatoim I. Metsmägi. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2012.

EEW VI = Julius Mägiste, Estnisches etymologisches Wörterbuch. Helsinki: Finnisch-ugrische Gesellschaft, 1982.

EKA = Külli Prillop, Karl Pajusalu, Eva Saar, Sven-Erik Soosaar, Tiit-Rein Viitso, Eesti keele ajalugu. (Eesti keele varamu 6.) Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus, 2020.

EKM I = Andrus Saareste, Eesti keele mõisteline sõnaraamat. Stockholm: Vaba Eesti, 1958.

EKSS IV = Eesti keele seletav sõnaraamat. 2., täiend ja parand tr. Toim Margit Langemets, Mai Tiits, Tiia Valdre, Leidi Veskis, Ülle Viks, Piret Voll. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2009.

EMS IV = Eesti murrete sõnaraamat. IV kd, 17. v. kõhvits–kähür. Toim Evi Juhkam, Mari Kendla, Piret Norvik, Jüri Viikberg. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2005.

EMS VII = Eesti murrete sõnaraamat. VII kd, 31. v. osatlema–pari. Toim Mari-Liis Kalvik, Mari Kendla, Tiina Laansalu. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2020.

Ernits, Enn 2017. Sõna haaval. Emakeelest tehiskeelteni. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 75.) Tallinn: Emakeele Selts, lk 89–96.

ESR II8 = Этимологический словарь русского языка. Под руководством и редакцией Н. М. Шанского. Москва: Издательство Московского университета, 1986.

ESS XIII = Этимологический словарь славянских языков: праславянский лексический фонд. *kromĕžirъ – *kyžiti. Под редакцией О. Н. Трубачева. Москва: Наука, 1987.

EWD = Friedrich Kluge, Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache. 24. tr. Bear­beitet von Elmar Seebold. Berlin–New York: Walter de Gruyter, 2002.

Genaust, Helmut 1996. Etymologisches Wörterbuch der botanischen Pflanzennamen. 3. tr. Basel–Boston–Berlin: Birkhäuser.

GEW II = Hjalmar Frisk, Griechisches etymologisches Wörterbuch. 3. tr. Heidelberg: Carl Winter; Universitätsverlag, 1991.

Hajdú 1985 = Петер Хайду, Уральские языки и народы. Москва: Прогресс.

Hakulinen, Lauri [1968]. Suomen kielen rakenne ja kehitys. 3. tr. (Otavan korkeakoulu­kirjasto.) Helsinki: Otava.

Halinen, Petri 2016. Kivikausi. – Georg Haggrén, P. Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen, Anna Wessman, Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keski­ajalle. [Helsinki:] Gaudeamus, lk 17–121.

Hellquist, Elof 1922. Svensk etymologisk ordbok. Lund: C. W. Gleerups.

Häkkinen, Jaakko 2012. Kalliomaalaajien kielestä: vastine Antti Lahelman artikkeliin ­Muinaistutkijassa 1/2012. – Muinaistutkija, nr 3, lk 36–42.

Häkkinen, Jaakko 2014. Kielet Suomessa kautta aikain. – Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto. https://alkuperasivusto.fi/Kielet_Suomessa_kautta_aikain.pdf

Häkkinen, Kaisa 2005. Nykysuomen etymologinen sanakirja. 3. tr. Juva: WSOY.

IKM = Itä-Kannaksen murresanakirja. Koost Adolf Neovius, Lauri Hakulinen, Veikko Ruoppila. Toim V. Ruoppila. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 392.) [Helsinki:] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö, [1984].

Illitš-Svitõtš 1967 = Владислав Маркович Иллич-Свитыч, Материалы к сравнительному словарю ностратических языков (индоевропейский, алтайский, уральский, дравидский, картвельский, семитохамитский). – Этимология 1965: материалы и иссле­дования по индоевропейским и другим языкам. Москва: Наука, lk 321–373.

ILW II = Inarilappisches Wörterbuch (L–P). Koost Erkki Itkonen, Raija Bartens, Lea Laitinen. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 202.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1987.

IMS = Inkeroismurteiden sanakirja. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 18.) Toim Ruben Erik Nirvi. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1971.

Jonuks, Tõnno 2022. Eesti muinasusundid. [Tartu:] Postimehe Kirjastus.

Junttila, Santeri 2019. Lähtökielen sanansisäisten soinnittomien klusiilien edustus kanta­suomen balttilaissanoissa 2. Edustus kohdekielen pitkän tavuaineksen jäljessä. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja. Journal de la Société Finno-Ougrienne, nr 97, lk 35–73. https://doi.org/10.33340/susa.76433

Junttila, Santeri 2023. Paaksmapuu. – Tartu Ülikooli Lõuna-Eesti keele- ja kultuuriuuringute keskuse aastaraamat, kd 21–22. Pühendusteos Karl Pajusalule 60. sünnipäevaks. Tartu: [Tartu Ülikooli Kirjastus], lk 244–248.

Junttila, Santeri; Kallio, Petri 2021. Eesti keel läks ajalukku. – Keel ja Kirjandus, nr 12, lk 1110–1116.

Kailamäki, Uine 2022. Punamultaa vai paatsamankuorta? Värikallion ja Syrjäsalmen ­kallio­maalausten analyysituloksia. – Hiisi. Lehti muinaisuudesta kiinnostuneille, nr 1, lk 3–9.

Kasik, Reet 2015. Sõnamoodustus. (Eesti keele varamu 1.) Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus.

Kask, Arnold 1972. Eesti keele ajalooline grammatika. Häälikulugu. 2. tr. Tartu: Tartu Riiklik Ülikool.

Kehayov, Petar; Blokland, Rogier 2007. Mittesufiksaalne deminutiivituletus eesti keeles. – Emakeele Seltsi aastaraamat 52 (2006). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 87–124.

Kendla, Mari; Viikberg, Jüri 2016. Protoeurooplaste keelepärandist. – Emakeele Seltsi aastaraamat 61 (2015). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 135–154. https://doi.org/10.3176/esa61.06

Kert 1971 = Георгий Мартынович Керт, Саамский язык (Кильдинский диалект). Фонетика, морфология, синтаксис. Ленинград: Наука.

Kingisepp, Valve-Liivi; Ress, Kristel; Tafenau, Kai 2010. Heinrich Gösekeni grammatika ja sõnastik 350. Tartu: Tartu Ülikool.

Kivinen, Ilona 2007. Värinnimitysten synty suomalais-ugrilaisissa kielissä, lähtökohtana ’musta’. Pro-gradu-työ. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/19678

KLO = Antti Halkka, Krister Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi, Seppo Parkkinen, Teuvo Suominen, Kalle Taipale, Kotimaan luonto-opas. ­Porvoo–Helsinki–Juva: Werner Söderström, [1994].

Koivulehto, Jorma 1989. Sananselityksiä. – Kieliposti, nr 1, lk 28–30.

Koponen, Eino 1991. Itämerensuomen marjannimistön kehityksen päälinjoja ja kanta­suomen historiallista dialektologiaa. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja. Journal de la Société Finno-Ougrienne, nr 83, lk 123–161.

Korhonen, Mikko 1981. Johdatus lapin kielen historiaan. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 370.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Koski, Mauno 1983. Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 391.) [Savonlinna:] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Laas, Eino 2019. Dendroloogia ja pargindus. Tartu: Atlex.

Laas, Endel 1987. Dendroloogia. 2., ümbertöötatud tr. Tallinn: Valgus.

LAV = Лингвистический атлас вепсского языка (ЛАВЯ). Под общей редакцией Н. Г. Зайцевой. Санкт-Петербург: Нестор-История, 2019.

Lehtiranta, Juhani 1989. Yhteissaamelainen sanasto. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 200.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

LES = Richard Kleis, Ülo Torpats, Lalla Gross, Heinrich Freymann, Ladina-eesti sõnaraamat. 2., täiendatud ja parandatud väljaanne. Tallinn: Valgus, [2002].

LMS = Lyydiläismurteiden sanakirja. Koost Kai Donner, Jalo Kalima, Lauri Kettunen, Juho Kujola, Heikki Ojansuu, Elvi Pakarinen, Y. H. Toivonen, E. A. Tunkelo. Toim J. Kujola. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 9.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1944.

LRS = Иосиф Хананович Дворецкий, Латинско-русский словарь. 2., переработанное и дополненное издание. Москва: Русский язык, 1976.

Makajev 1970 = Энвер Ахмедович Макаев, Структура слова в индоевропейских и германских языках. Москва: Наука.

MNT I = A magyar nyelv történeti-etimológiai szótára (A–Gy). 2. tr. Főszerkesztő Benkő Loránd. Budapest: Akadémiai kiadó, 1984.

MNT III = A magyar nyelv történeti-etimológiai szótára (Ö–Zs). Főszerkesztő Benkő Loránd. Budapest: Akadémiai kiadó, 1976.

OFJ 1974 = Основы финно-угорского языкознания (Вопросы происхождения и развития финно-угорских языков). Ответственный редактор Василий Ильич Лыткин. Москва: Наука.

OFJ 1976 = Основы финно-угорского языкознания (марийский, пермские и угорские языки). Ответственный редактор Василий Ильич Лыткин. Москва: Наука.

Oja, Vilja 2001. Linguistic Studies of Estonian Colour Terminology. (Dissertationes philologiae estonicae Universitatis Tartuensis 9.) Tartu: Tartu University Press.

Oja, Vilja 2003. Hobu oli võik, lehm oli leet. – Keel ja Kirjandus, nr 2, lk 101–107.

Oja, Vilja 2014. Motivational analysis of some colour names. – Colour Studies: A Broad Spectrum. Toim Wendy Anderson, Carole P. Biggam, Carole Hough, Christian Kay. Amsterdam–Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, lk 93–108. https://doi.org/10.1075/z.191.06oja

Ojansuu, Heikki 1918. Karjala-Aunuksen äännehistoria. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 162.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Parkkinen, Jukka; Wetterstrand, Tuija 2012. Suomen kalliomaalaukset. Bongarin käsikirja. (Kirjokansi 4.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

PED = Proto-Indo-European Etymological Dictionary. A Revised Edition of Julius Pokorny’s Indogermanisches Etymologisches Wörterbuch. Revised and Published by the Dnghu Association. Indo-European Language Revival Association, 2007. http://elibrary.bsu.edu.az/files/books_400/N_337.pdf

Posti, Lauri 1942. Grundzüge der livischen Lautgeschichte. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 85.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Rapola, Martti 1966. Suomen kielen äännehistorian luennot. Liitteenä Martti Rapolan kirjallinen tuotanto 1902–1966. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 283.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Raun, Alo 1982. Eesti keele etümoloogiline teatmik. (Maarjamaa taskuraamat 17.) Rooma–Toronto: Maarjamaa.

Saarmann, E[ndel]; Veibri, U[do] 2006. Puiduteadus. Tartu: Eesti Metsaselts.

Seim, Rolf 1974. Minerale. Entstehung, Vorkommen, Bestimmung, Verwertung. 2. tr. Leipzig: Neumann Verlag.

SES = Elisabeth Kibbermann, Salme Kirotar, Paula Koppel, Saksa-eesti sõnaraamat. Deutsch-estnisches Wörterbuch. Tallinn: Valgus, 1975.

Soosaar, Sven-Erik 2021. Võimalikke protoeuroopa substraadi jälgi eesti keele dendro­nüümides. – Emakeele Seltsi aastaraamat 66 (2020). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 295–309. https://doi.org/10.3176/esa66.12

SRS II = Suomalais-ruotsalainen sanakirja. Finskt-Svenskt Leksikon (N–Ö). Toim Elias Lönnrot. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 50.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1880.

SSA I–III = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Peatoim Erkki Itkonen, Ulla-Maija Kulonen. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992–2000.

SSD = Сопоставительно-ономасиологический словарь диалектов карельского, вепсского, саамского языков. Под общей редакцией Юрия Сергеевича Елисеева и Нины Георгиевны Зайцевой. Петрозаводск, 2007.

SST II = Сравнительный словарь тунгусо-маньчжурских языков. Материалы к этимологическому словарю 2. Составители В. А. Горцевская, В. Д. Колесникова, О. А. Константинова, К. А. Новикова, Т. И. Петрова, В. И. Цинциус, Т. Г. Бугаева. Ленинград: Наука, 1977.

Sutrop, Urmas 1995. Eesti keele põhivärvinimed. – Keel ja Kirjandus, nr 12, lk 797–808.

Sutrop, Urmas 2000. The basic colour terms of Estonian. – Trames, kd 4, nr 2, lk 143–168. https://doi.org/10.3176/tr.2000.2.03

Sutrop, Urmas 2002. The Vocabulary of Sense Perception in Estonian: Structure and History. (Opuscula Fenno-Ugrica Gottingensia 8.) Frankfurt am Main: Peter Lang.

SVD = Николай Иванович Терешкин, Словарь восточно-хантыйских диалектов. Ленинград: Наука, 1981.

SVJ = Мария Ивановна Зайцева, Мария Ивановна Муллонен, Словарь вепсского языка. Ленинград: Наука, 1972.

Šteingolde 2002 = Анжелика Штейнгольд, Об одной славяно-балтийской фитонимической параллели в этимологическом аспекте. – Keelekontaktidest keelevahetuseni. From Language Contacts to Language Shifts. (Fenno-Ugristica 24.) Toim Piret Klesment. Tartu: Tartu Ülikool, lk 207–217.

Tammeorg, Johannes; Kook, Oskar; Vilbaste, Gustav 1975. Eesti NSV ravimtaimed. 4. tr. Tallinn: Valgus.

Tunkelo, E[emil] A[ukusti] 1946. Vepsän kielen äännehistoria. Proff. Lauri Kettusen, E. N. Setälän y.m. sekä itse keräämänsä aineiston nojalla. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 228.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Turunen, Aimo 1946. Lyydiläismurteiden äännehistoria 1. Konsonantit. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 89.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

UES = Ungari-eesti sõnaraamat. Magyar-észt szótár. Koost Anu Kippasto, Anu Nurk, Tõnu Seilenthal. Peatoim T. Seilenthal, A. Nurk. (Bibliotheca Studiorum Hungaricorum in Estonia 6.) [Tallinn:] Eesti Keele Sihtasutus, 2010.

UEW I = Károly Rédei, Uralisches Etymologisches Wörterbuch 1: Uralische und finnisch-ugrische Schicht. Wiesbaden: Otto Harrassowitz, 1988.

Vaba, Lembit 1987. [Mauno Koski, Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä (1983).] – Советское финно-угроведение, nr 3, lk 219–226.

Vaba, Lembit 1997. Uurimusi läti-eesti keelesuhetest. Tallinn–Tampere: Eesti Keele Instituut; Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.

Vasmer 1–4 = Макс Фасмер, Этимологический словарь русского языка: в четырех томах. Издание 2-е, стереотипное. Москва: Прогресс, 1986–1987.

VEG = Vene-eesti geoloogia sõnastik. Koost Karl Orviku, Ernst Nurm, Dimitri Kaljo, ­Magnus Kindlam, Ralf Männil, Vaino Olli. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus, 1963.

Viiding, Herbert 1984. Eesti mineraalid ja kivimid. Tallinn: Valgus.

Viires, Ants 1975. Puud ja inimesed. Puude osast eesti rahvakultuuris. Tallinn: Valgus.

Vilbaste, Gustav 1993. Eesti taimenimetused. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 20 (67).) Tallinn: Emakeele Selts.

VKS = Vadja keele sõnaraamat. Vaddaa tšeelee sõna-tširja. Словарь водского языка. 2., täiendatud ja parandatud tr. Toim Silja Grünberg. Eesti Keele Instituut. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2013.

VL = Eduard Vääri, Richard Kleis, Johannes Silvet, Võõrsõnade leksikon. 7., parand ja täiend tr. [Tallinn:] Valgus, [2006].

VMS II = Väike murdesõnastik. Toim Valdek Pall. Tallinn: Valgus, 1989.

VRS = Венгерско-русский словарь. Magyar-orosz szótár. Под общей редакцией Ласло Гальди. Москва–Будапешт: Русский язык; Издательство Академии наук Венгрии, 1974.

Wessén, Elias 1975. Våra ord: deras uttal och ursprung. Kortfattad etymologisk ordbok. 2. tr. [Naska:] Esselte Studium.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1973. Eesti-saksa sõnaraamat. Estnisch-deutsches Wörterbuch. 4., muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus.

Keywords: history of written Estonian, conceptual history, the concept of vānitās, the word edevus

This article explores the Latin-French-English concept vānitās/vanité/vanity as an example of how the Latin-based European conceptual system has dissolved into different words in younger literary languages such as Estonian. It distinguishes between the older definition of the concept, ‘something that is vain, empty, or valueless’, as expressed by equivalents of the Hebrew word hebel in Old Testament translations, and the meaning of ‘inflated pride in oneself or one’s appearance’, which is predominant in the more modern English and French usage. The article examines how these two meanings are reflected in Estonian, drawing comparisons with German, Finnish, and Latvian. To identify the carriers of the older meaning, the words historically used in the translations of the Book of Ecclesiastes and certain psalms are scrutinized. For carriers of the newer meaning, the equivalents found in translations of the title of W. M. Thackeray’s novel Vanity Fair and in modern bilingual dictionaries are considered. The analysis reveals that in German, the unity of the concept has been preserved, with the term Eitel(keit) encompassing both meanings. In Finnish, the older meaning is represented by turhuus and the newer meaning by turhamaisuus, which is clearly a derivative of the first, establishing a clear conceptual connection. However, in Estonian and Latvian, words of entirely different origins express these two meanings. In Estonian, the older sense is conveyed by the word tühisus (derived from the word tühi ‘empty’), and the newer meaning by edevus. The article provides a more in-depth examination of the word edevus – it is derived from the verb ­ede(ne)­ma ‘advance, make progress’ and, as such, lacks analogous derivations with similar meaning in the other languages examined.

 

Kristiina Ross (b. 1955), PhD, Institute of the Estonian Language, Leading Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn), kristiina.ross@eki.ee

References

Veebivarad

Bībele 1965 = Bībele: un tās izpētes materiāli. https://bibele.lv/bibele/bibele.php

Bībele 1694 = Ta Swehta Grahmata. Latviešu valodas seno tekstu korpuss. http://senie.korpuss.lv/source.jsp?codificator=VD1689_94

Biblia 1642 = Se on: Coco Pyhä Ramattu Suomexi. http://finbible.fi/head/raam1642_vanha.htm

CNRTL = Centre National de Ressources Textuelles et Lexicales. https://www.cnrtl.fr/definition

DWB = Deutsches Wörterbuch von Jacob Grimm und Wilhelm Grimm. https://www.dwds.de/wb/dwb

EKSS = Eesti keele seletav sõnaraamat 2009. https://www.eki.ee/dict/ekss

EMS = Eesti murrete sõnaraamat I. [EMS] Eesti murrete sõnaraamat (eki.ee)

EPAK = Eesti piiblitõlke ajalooline konkordants. https://www.eki.ee/piibel/

ES = Eesti-soome sõnaraamat. https://www.eki/dict/efi

ESTER. https://www.ester.ee

DWDS = Etymologisches Wörterbuch des Deutschen. https://www.dwds.de

KJV = King James Bible Online. https://www.kingjamesbibleonline.org

Kopkatalogs. https://kopkatalogs.lv

Lewis, Charlton T.; Short, Charles. A Latin Dictionary. Perseus Digital Library. http://www.perseus.tufts.edu

Merriam-Webster. https://www.merriam-webster.com

SES = Suomen etymologinen sanakirja. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72.) https://kaino.kotus.fi/ses

SESS = Soome-eesti suursõnaraamat. https://www.eki/dict/fie

Strong’s Greek = The Exhaustive Concordance of the Bible. https://biblehub.com

Sõnaveeb. Eesti Keele Instituut. https://sonaveeb.ee

 

Kirjandus

Agricola 1551 = Mikael Agricolan teokset. III osa. Käsikirja / Messu eli herran Echtolinen / Se meiden Herran Jesusen Christusen Pina / Dauidin Psaltari / Weisut ia Ennustoxet / Ne Prohpetat. Haggaj. Sacharia. Maleachi. [Faksiimileväljaanne. Porvoo–Helsinki–Juva: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1987.]

Bībele 2012 = Bībele ar deiterokanoniskajām grāmatām. Latvias Bībeles biedrība.

Botterweck, G. Johannes; Ringgren, Helmer 1997. . הֶבֶל hebhel; הָבַל habhal – Theological ­Dictionary of the Old Testament. Toim F. Johannes Botterweck, Helmer Ringgren. Tlk John T. Willis, Geoffrey W. Bromiley, David E. Green. . Kd III. גִּלּוּלִים gillûlîm – הָרַס hāras. . Grand Rapids, Michigan: William B. Eerdmans Publishing Company.

Bunyan, John 1997. Palveränduri teekond sellest maailmast tulevasse unenäo võrdpildis. (Klassika 2.) Tlk Anne Allpere. Tallinn: Logos.

Eesti-läti 2015 = Igauņu-latviešu vārdnīca. Eesti-läti sõnaraamat. Koost Valts Ernštreits, Marika Muzikante, Maima Grīnberga. Rīga–Tallinn: Latviešu valodas aģentūra, Eesti Keele Sihtasutus.

Helle 1732 = Anton Thor Helle, Lühike sissejuhatus eesti keelde (1732). Tlk Annika Kilgi, Kristiina Ross. Eesti Keele Instituut. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2006. [Faksiimile­väljaanne: Kurtzgefaszte Anweisung Zur Ehstnischen Sprache. Halle: Gedruckt bey ­Stephan Orban.]

Hupel, August Wilhelm 1780. Ehstnische Sprachlehre für beide Hauptdialekte den reval­schen und den dörptschen. Nebst einem vollständigen Wörterbuch. Riga–Leipzig: Johann Friedrich Hartknoch.

Hupel, August Wilhelm 1818. Ehstnische Sprachlehre für die beyden Hauptdialekte, den revalschen und dörptschen, nebst einem vollständigen ehstnischen Wörterbuche. Zweite durchgängig verbesserte und vermehrte Auflage. Mitau: J. F. Steffenhagen und Sohn.

Kibbermann, Elisabeth; Kirotar, Salme; Koppel, Paula 1978. Saksa-eesti sõnaraamat. 3. tr. Tallinn: Valgus.

Kingisepp, Valve-Liivi 2020. Otto Wilhelm Masingu „Maarahwa Näddala-Lehhe” sõnastik. Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus.

Kleis, Richard; Torpats, Ülo; Gross, Lalla; Freymann, Heinrich 2002. Ladina-eesti sõna­raamat. Teine, täiendatud ja parandatud väljaanne. Tallinn: Valgus.

Luther 1545 = Biblia: Das ist: Die gantze Heilige Schrifft / Deudsch / Auffs new zugericht. D. Mart. Luth. Gedruckt zu Wittemberg / Durch Hans Lufft. M.D.XLV. [Faksiimile­väljaanne: Stuttgart: Deutsche Bibelgesellschaft, 1983.]

Läti-eesti 2012 = Läti-eesti sõnaraamat. Latviešu-igauņu vārdnīca. Koost Arvi Tavast, Merle Madisson, Aive Mandel, Tauno Nõulik, Anita Tannenberg. Tallinn: Eesti Keele Siht­asutus.

Metsmägi, Iris; Sedrik, Meeli; Soosaar, Sven-Erik 2012. Eesti etümoloogiasõnaraamat. Peatoim I. Metsmägi. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus.

Mühlenbach, Karl 1925–1927. Latviešu valodas vārdnīca. Lettisch-deutsches Wörterbuch. II kd. Redigiert, ergänzt und fortgesetzt von J. Endzelin. Riga: Herausgegeben vom lettischen Kulturfonds.

Müller, Georg 2007. Jutluseraamat. (Eesti mõttelugu 78.) Koost Külli Habicht, Valve-Liivi Kingisepp, Jaak Peebo, Külli Prillop. Toim K. Habicht, Kai Tafenau, Siiri Ombler. Tartu: Ilmamaa.

P 1968 = Piibel. Vana ja Uus Testament. Piibliseltsi väljaanne.

P 1997 = Piibel. Vana ja Uus Testament. Tallinn: Eesti Piibliselts.

P 2014 = Piibel. Uue maailma tõlge. Brooklyn: Jehoova tunnistajad. https://www.jw.org/et/raamatukogu/piibel/nwt/raamatud

Psalmid 1989 = Psalmid ehk Vana Testamendi Laulud. – Uus Testament ja Psalmid. Tallinn: EELK Konsistoorium, lk 698–877.

Ross, Kristiina 1998. Translation of Psalms by Georg Müller and Heinrich Stahl. – Kirik ja kirja­sõna Läänemere regioonis 17. sajandil. The Church and Written Word in the Baltic Sea region in the 17th century. Kirche und Schrifttum der Ostseeländer im 17. Jahr­hundert. (Eesti Rahvusraamatukogu toimetised 7.) Koost Piret Lotman. Tallinn: Eesti Rahvusraamatukogu, lk 106–133.

Saareste, Andrus 1958. Eesti keele mõisteline sõnaraamat. I kd. Stockholm: Vaba Eesti.

SP 1938–1940 = Jumala Püha Sõna. Suur Piibel. Välja antud eestikeelse piibli 200 aasta juubeli tähistamiseks. Tartu–Tallinn: Loodus. [Faksiimileväljaanne: Keuruu: Otava, 1989.]

Thackeray, William Makepeace 1959a. Edevuse laat. Romaan ilma kangelaseta. I. Tlk H. Allikas. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus.

Thackeray, William Makepeace 1959b. Edevuse laat. Romaan ilma kangelaseta. II. Tlk H. Allikas, Valter Rummel, Evi Siimson. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus.

Veisbergs, Andrejs 2001. Jaunā latviešu-angļu vārdnīca. The New Latvian-English Dictionary. [Rīga.]

Vestring, Salomo Heinrich 1998. Lexicon esthonico germanicum. Eesti-saksa sõnaraamat. Tartu: Eesti Kirjandusmuuseum.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1869. Ehstnisch-Deutsches Wörterbuch. St. Petersburg: Kaiserliche Akademie der Wissenschaften.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1893. Ehstnisch-Deutsches Wörterbuch. Zweite vermehrte Auflage. Redigirt von Dr. Jacob Hurt. St. Petersburg. [Faksiimileväljaanne: Ferdinand Johann Wiedemann, Eesti-saksa sõnaraamat. Neljas, muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus, 1973.]

Keywords: lexicology, etymology, dialectology, loanwords, Baltic German

The article looks at the origin of the dialect word prann ‘fringe’ and concludes that it is a loan deriving from the equivalent Baltic German word Franje.

 

Udo Uibo (b. 1956), Institute of the Estonian Language, Senior Lexicographer (Roosi­krantsi 6, 10119 Tallinn), udo.uibo@eki.ee

Keywords: Estonian language, history of vocabulary, etymology

The article discusses the etymology of the Estonian word (raie)lank ‘a piece of forest land meant for cutting’. The first documented use of this word dates back to 1898. The word has no etymological counterparts in other Balto-Finnic languages. In etymological literature, the Estonian lank has been linked to the verb langema ‘to fall’, assuming the formation of a new basic root – lank – through the sound change g > k in the root. This explanation is unconvincing. The assumption is not supported by any derivative relationships in the relevant vocabulary in the neighbouring or contact languages. This interpretation is even more clearly challenged by evidence in the vernacular literature in Estonian dialects, where not just lank but also, plank : plangi ~ plangu has been documented in the sense of ‘a piece of a forest land that has been cut down or is meant for cutting; a plot of farmland or hayfield’. It is probably a German loan, cf. Middle Low German planke, German Planke ‘a thick board, a plank’. This is assumed that the semantics of the Estonian (raie)lank originates from the meaning branch ‘fence, barrier’ in the German semantic line that has served as the source of the loan. In the Estonian language context the meaning has developed as follows: ‘a demarcated area’ ⇒ ‘a piece of forest land where the cutting area has been marked with poles and lines’ ⇒ ‘a piece of forest land that has been cut down, a clearing’.

Between 1898 and 1915, one of the largest pulp factories in the world, Waldhof, operated in Pärnu as a subsidiary of the German-based corporation AG Zellstoff­fabrik Waldhof. To supply the factory with raw materials, the surrounding areas of Pärnu were subjected to devastating logging activities, resulting in enormous clear-cut areas, which people began to call Waldhof’s clearings. Taking into account the described circumstances and economic situation, it is plausible to assume that it was at that time that lank, meaning a forest area designated for cutting, started to spread and take root more widely in Estonian.

 

Lembit Vaba (b. 1945), PhD, Foreign Member of the Latvian Academy of Sciences, ­phorest45@gmail.com

Keywords: etymology, origin of Finnic phonetics, Germanic borrowings, Scandinavian borrowings, derivatives

The dictionary of Estonian dialects (EMS) lists oht as three lexical items: oht1 (= South Estonian oht) ‘1 peril, danger, menace; jeopardy, risk, hazard; 2 distress’; oht2 ‘(herbal) medicine, drug, antidote’; and the partitive-only ohtu ‘-like, -ish, resembling, as good as’. Mägiste (1929) has connected oht1 to Votic and Ingrian ohto ‘enough’ and further with Estonian oher (in literary language ohter) ‘abundant, plentiful; liberal, bountiful; rich; opulent; profuse’, explaining the meaning ‘distress’ as derived from ‘abundance of distress’.

I equate the Estonian, Votic and Ingrian words with the Finnish and Karelian ehto ‘condition; alternative, choice, possibility; sufficient, abundant’, derived from the Proto-Finnic verb *ehti-, meaning ‘have time, arrive in time, forestall; get ready, finish; turn green, ripen; decorate; wear’ in different Finnic dialects. Estonian ohtu has developed from ‘alternative of’, perhaps under the influence of Middle Low Saxon achte ‘like, in -ish way’; the derivative oher has arisen from the ‘abundant’ semantics.

The Finnic equation is made possible by positing the change *e– > *o– before a second syllable o in Votic, Estonian and South Estonian. The same change has occurred in Estonian onu ‘uncle’, cf. Finnish eno ‘maternal uncle’, and in two words with initial h-: Estonian hobu ‘horse’, cf. Finnish hepo id., and Estonian orm ‘string or loop of a birch-bark shoe’, cf. Finnish hermo ‘nerve’.

In addition, I propose a borrowing from Old Norse ótti < Proto-Scandinavian *ohtō ‘fear’. Mingled with the inherited *ohto (< *ehto) ‘choice, possibility’, the loanword has acquired the meaning ‘possibility of sth. fearful, i.e. danger, menace, risk’, making in turn the inherited *ohto – meaning ‘choice or help against evil’ – still visible in Old Literary Estonian oht, and further ‘(herbal) medicine, drug, antidote’. Another possibility is to explain oht2 through the verb ohutama1 ‘heal, attack evil forces with witchcraft’ derived from the borrowed *ohto ‘fear’ (the homonymous ohutama2 ‘pester’ is derived from oht1).

 

Santeri Junttila (b. 1974), PhD, Institute of the Estonian Language, Senior Lexicographer (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn), Santeri.Junttila@eki.ee

Keywords: corpus planning, standards of written language, spelling variants, culinary terms, adaptation of borrowings, French borrowings

The article looks at the ways the spelling of foreign words of French origin has become fixed in Estonian, with a focus on the adaptation into Estonian of words pronounced with an open e in French. In Estonian, the spelling of foreign words typically follows their pronunciation, i.e., the spelling is based on the approximate pronunciation in the (original) language. Hence, the variations in the spelling of the Estonian adaptations likely derive from the French pronunciation instructions provided in Estonian sources and possibly from the influence of intermediary languages.

Two spellings of the word for the French choux pastry cake eclair currently co­exist in Estonian: ekleer and ekläär. The word first appeared in ÕS 1960 as ekläär and was also standardized as ekleer in 2013; as such, it is a good example of the adaptation of French words in Estonian.

The adaptation of French borrowings containing an open e has been inconsis­tent in Estonian. The initial fixation of the word éclair with the spelling ekläär likely derived from the erstwhile custom of pronouncing the open e in the stressed syllables of French words as a long ä in Estonian. An effort was probably also made to avoid the spelling coinciding with the Russian form (эклер); there is a general tendency to ignore Russian-influenced forms when it comes to the standardization of foreign words in Estonian.

The variation of the open e in Estonian adaptations has been affected by pronunciation – differences in the phonotactics of French and Estonian – as well as inter­mediary languages: German, Swedish and Russian.

 

Madis Jürviste (b. 1985), MA, Institute of the Estonian Language, Lexicographer, Junior Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn); University of Tartu, Doctoral Student, madis.jyrviste@eki.ee

Tiina Paet (b. 1974), MA, Institute of the Estonian Language, Senior Language Planner, Junior Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn); University of Tartu, Doctoral Student, tiina.paet@eki.ee

Keywords: corpus planning, gender marked words, meanings

So far, Estonian language planners have been advising to reserve the word esinaine (chairwoman) for the director of an all-female organization only. In this article I looked at data from the text corpora of different eras (1920s–1940s, 1950s–1970s, 1990–2008, 2013 and 2021) to find out whether the word occurs in its recommended meaning only in the past usage or if it also holds true in modern language. The results showed that this usage was dominant mainly during the 1920s and 1940s, where over 90% of the analyzed examples indicated the meaning of a director of an all-female organization. This is partly explained by the many women’s associations that were established during this period. However, in modern usage starting from the 1990s, esinaine as ‘the leader of a mixed-gender organization’ has been on the rise – for example, in 2021, 58% of the analyzed examples used esinaine in the meaning of a leader of a mixed-gender organization. It is therefore clear that the recommendation is not relevant in modern language, and indeed, in March 2022 it was removed from the Estonian Language Institute’s dictionary portal Sõnaveeb.

 

Elisabeth Kaukonen (b. 1995), MA, University of Tartu, Estonian and Finno-Ugric Linguistics, Doctoral Student (Jakobi 2, 51005 Tartu), elisabeth.kaukonen@gmail.com

Keywords: Estonian, Slavic languages, lexical history

In the glossary of Heinrich Göseken’s (1641–1681) Estonian handbook Manuductio ad Linguam Oesthonicam. Anführung zur Öhstnischen Sprache (1660) the word taarn is explained as follows: Abgrund / tarn / süggaw paick ‘abyss’ (p. 98) and Grundlos / Taarn (p. 507). The relevant information presented in the Estnisch-deutsches Wörterbuch by F. J. Wiedemann, which was first published in 1869, comes from Göseken. Estonian dialect collectors have never recorded the word from actual usage. In the 1920s, the word taarn was proposed as a geographic term denoting ‘a narrow abyss with vertical walls’. In some cases the word has also been used in Estonian poetry.

No plausible etymological association has ever been established between taarn and any other Finnic word stem. Julius Mägiste has hesitantly related the word with the plant name tarn : tarna, Fin taarna, tarna Carex, Catabrosa, Scirpus etc.’, assuming the development ‘high-growing aquatic plant’ ⇒ ‘place covered with such plants’ ⇒ ‘steep-sloped lowland, abyss’. The assumption does not sound credible, though.

Apart from descriptive words, most of the Estonian words with an intra-stem rn-sequence without a morpheme boundary are loanwords. The article weighs the possibility that taarn may have been borrowed from the Proto-Slavic source word *starnā, whose descendants include, e.g., Bulg странà ‘land, locality, direction; side, cheek’, стърнà ‘nearly vertical slope, steep river bank’, стърнъ̀ ‘escarpment’, Rus dial. сторона́ ‘hillside’, сторона́, сторо́нка ‘ashpit’. Analogous loanwords are the Estonian sarn : sarn ‘cheekbone’ and varn : varna ‘peg in the wall, hook etc.’, which must have also been borrowed from a very archaic pre-pleophonic variant of Slavic.

 

Lembit Vaba (b. 1945), PhD, Foreign Member of the Latvian Academy of Sciences, phorest45@gmail.com

References

VEEBIVARAD

DWB = Deutsches Wörterbuch von Jacob Grimm und Wilhelm Grimm. https://woerterbuchnetz.de

EKSS = Eesti keele seletav sõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ekss

EMS = Eesti murrete sõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ems

ÈSSJa = Ètimologičeskij slovar’ slavjanskih jazykov. Praslavjanskij leksičeskij fond. Kd 1–. Peatoim O. N. Trubačev. Moskva: Nauka, 1974–. [Этимологический словарь славянских языков. Праславянский лексический фонд. Т. 1–. Отв. ред. О. Н. Трубачев. Москва: Наука, 1974–.]
http://etymolog.ruslang.ru/index.php?act=essja

ETY = Eesti etümoloogiasõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ety

SRNG = Slovar’ russkih narodnyh govorov. Kd 1–49. [Словарь русских народных говоров. Т. 1–49.]
https://iling.spb.ru/vocabula/srng/srng.html

Sõnaveeb = EKI ühendsõnastik 2022. https://sonaveeb.ee

KIRJANDUS

BER = B”lgarski etimologičen rečnik. Kd 7. Peatoim Todor A. Todorov. Sofia: Akademično izdatelstvo Prof. Marin Drinov, 2010. [Български етимологичен речник. Т. 7. От. ред. Тодор А. Тодоров. София: Академично издателство Проф. Марин Дринов, 2010.]

Černyh, Pavel Jakovlevič 1999. Istoriko-ètimologičeskij slovar’ sovremennogo russkogo jazyka. Kd 1–2. 3. tr. Moskva: Russkij jazyk. [Павел Яковлевич Черных, Историко-этимологический словарь современного русского языка. Т. 1–2. 3-е издание. Москва: Русский язык.]

Dagestanlased. Koost Irina Kerimova, Ita Serman. [Tallinn]: Integratsiooni ja Migratsiooni Sihtasutus Meie Inimesed.
https://www.integratsioon.ee/sites/default/files/268_Dagestaanlased_A5.indd.pdf

EEW = Julius Mägiste, Estnisches etymologisches Wörterbuch. Kd 1–12. Helsinki: Finnisch-Ugrische Gesellschaft, 1982–1983.

EKMS = Andrus Saareste, Eesti keele mõisteline sõnaraamat. Dictionnaire analogique de la langue estonienne. Avec un index pourvu des traductions en français. Kd 1–4. (Eesti Teadusliku Seltsi Rootsis väljaanne 3.) Stockholm: Vaba Eesti, 1958–1963.

EÕS = Eesti õigekeelsuse-sõnaraamat. „Eesti keele õigekirjutuse-sõnaraamatu” II täiendatud ja parandatud tr. Kd 3: Ripp–Y. Tartus: Eesti Kirjanduse Seltsi kirjastus, 1937.

Göseken, Heinrich 1660. Manuductio ad Linguam Oesthonicam. Anführung zur Öhst­nischen Sprache. Reval: Gedruckt und verlegt von Adolph Simon / Gymnasij Buchdr.

Kingisepp, Valve-Liivi; Ress, Kristel; Tafenau, Kai 2010. Heinrich Gösekeni grammatika ja sõnastik 350. Toim Külli Habicht, Külli Prillop. Tartu: Tartu Ülikool.

Machek, Václav 1968. Etymologický slovník jazyka českého. Druhé, opravené a doplněné vydání. Praha: Nakladatelství Československé Akademie věd.

Rahvajutte ja -tarkusi Kullamaa kihelkonnast. Materjal rahvajutustajatele. Koost Pille Kippar. Tallinn: Rahvakultuuri Arendus- ja Koolituskeskus, 1998.

Raun, Alo 1982. Eesti keele etümoloogiline teatmik. (Maarjamaa taskuraamat 17.) Rooma–Toronto: Maarjamaa.

SKES = Erkki Itkonen, Aulis J. Joki, Suomen kielen etymologinen sanakirja. Kd 4. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII:4.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1969.

SSA = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Kd 3. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Peatoim Ulla-Maija Kulonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000.

Vaba, Lembit 2015. Sõna sisse minek. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 73.) Tallinn: [Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Selts].

Valik saksa- ja eestikeelseid geoloogilisi oskussõnu. Tartu: Geoloogia Instituut, 1929.

Valmet, Aino 1960. H. Gösekeni sõnaraamatust. – Keel ja Kirjandus, nr 10, lk 612–617.

Vasmer 1–4 = Maks Fasmer, Ètimologičeskij slovar’ russkogo jazyka. Kd 1–4. Perevod s nemeckogo i dopolnenija akademika RAN O. N. Trubačeva. Moskva: Astrel’ Ast, 2004. [Макс Фасмер, Этимологический словарь русского языка. Т. 1–4. Перевод с немецкого и дополнения академика РАН О. Н. Трубачева. Москва: Астрель Аст, 2004.]

Veski, Asta 1956. Rol’ I. V. Veski v istorii razvitija èstonskoj terminologii. Avtoreferat. Tartu: Tartuskij gosudarstvennyj universitet. [Астa Вески, Роль И. В. Вески в истории развития эстонской терминологии. Автореферат. Тарту: Тартуский государственный университет.]

Viitso, Tiit-Rein 1990. On the earliest Finnic and Balto-Slavic contacts. – Itämerensuomalaiset kielikontaktit. Itämerensuomalainen symposium 7. kansainvälisessä fenno-ugristikongressissa Debrecenissä 27.8.–1.9.1990. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 61.) Helsinki, lk 140–147.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1973. Estnisch-deutsches Wörterbuch. Eesti-saksa sõna­raamat. 4., muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus.

Keywords: lexical history, etymology, language contacts, Low German loanwords, C. Kelch, J. G. Herder, old written Estonian, Estonian folk song

In 1695 Christian Kelch, the then pastor of Järva-Jaani, published his chronicle “Liefländische Historia”, which also contained an Estonian folk song titled “Jörru, jörru”, with German translation. This was the first Estonian folk song to appear in print; owing to Johann Gottfried von Herder it became known even more widely. Despite repeated analysis of the text, the meaning of jörru has remained a mystery to this day. In Herder’s “Volkslieder” there is a note explainig Jörru as the male name Georg. This interpretation has been predominant, although it contradicts Kelch’s original explanation of Jörru being a young man’s word of address for his beloved girl. Possibly Herder did not find the text in Kelch’s chronicle but in a Königsberg news­paper, where the song had been published in 1764 without Kelch’s comment. Kelch, however, had a good reason to explicate the meaning of Jörru, as he wanted to refute an earlier claim that Jörru refers to Jerusalem and the song as a whole expresses the longing of a people for their former homeland. The article hypothesizes that jörru is the Middle Low German gör ‘girl’. In the local variant of Low German it was normal that before a front vowel g would be pronounced as j; another expected change is ö > õ. The word-final vowel u is a diminutive suffix. The lengthening of the r-sound can be accounted for by diminutive gemination. In addition to the etymology for jörru the meanings of some other archaic words and expressions occurring in the song are specified.

 

Külli Prillop (b. 1974), PhD, University of Tartu, Institute of Estonian and General Linguistics, Researcher of Estonian Phonology (Jakobi 2, 51005 Tartu), kulli.prillop@ut.ee

PDF

Vanakooli (‘old-school’)

https://doi.org/10.54013/kk796a4

Keywords: names of colours, trees and rocks, etymologies, Finno-Ugric languages, Indo-European languages, comparative linguistics

The onomatopoetically derived stems *pakka- and *paka- trace back to ancient times, originally signifying actions like breaking and splitting along with the associated sounds. Over time, the concept of colour became syncretically intertwined with these meanings. Derivatives formed by adding suffixes to the root *pakka- include the Finnish pakkunen ‘three-lobe beggarticks (Bidens tripartitus)’, the Olonetsian pakkuinen ‘yellow’, the Vepsian pakuine ‘yellow’, and the Hungarian fakó (< *pak-) ‘greyish; faded; cream-coloured (about a horse)’. These terms share the common thread of ‘yellow’. The stem *paka- contributed to the Finnic names for alder buckthorn (Frangula alnus or Rhamnus frangula), such as the Estonian paakspuu, the Finnish paatsama, the Vepsian pagač, and others, along with the Estonian pagu ‘feldspar’ and paat(jas) ‘pale or greyish yellow’.

In ancient times, the rock paintings of South-Eastern Finland used paint made from buckthorn, in addition to ochre, to achieve the so-called macro-red tones. The association of the colour yellow with wood, feldspar, or another significant coloured rock in the prehistorical times is plausible. Both the wood and the stone derive their names from their good splitting properties. Unfortunately, there is no information about the term’s prevalence outside the Estonian language. The disappearance of this term is likely linked to the diminishing significance of the material in economic, aesthetic and/or religious contexts.

In general, the study suggests a partially parallel semantic development of similar words in sound composition. In Finno-Ugric languages, the evolution of *pakka ~ *paka progressed from ‘break, burst’ → ‘split tree/wood or stone/rock’ → ‘split, brittle coloured wood or easily split [= ‘alder buckthorn’], brittle coloured stone/rock [= feldspar]’ → ‘yellow’. The point at which syncretism appeared remains unclear, considering the intertwining with the meaning of another stem, as well as semantic shifts due to diverse component associations. In various Indo-European languages, *sphē- ~ *sphə- has developed as follows: ‘long, flat piece of wood’ → ‘chip; brushwood; thin log’ → ‘dried wood’ → ‘split, cracked wood’ → ‘split, brittle rock [= feldspar]’ and ‘flat objects with a thinner part, mostly with a handle [= oar, spade, spoon; wedge, shoulder blade, etc.]’. The meaning ‘feldspar’ is exclusive to Germanic languages, with no progression to the taxonomic and colour concepts of wildlife.

Enn Ernits (b. 1945), PhD ja DVM, Associate Professor Emeritus of Estonian University of Life Sciences (Friedrich Reinhold Kreutzwaldi 1a, 51014 Tartu), enn.ernits@emu.ee

References

Veebivarad

ERLA = Eesti regilaulude andmebaas. https://www.folklore.ee/regilaul/andmebaas/

Fytonyymit. https://fytonyymit.wordpress.com/blogs/page/9/

Onomastika. Nimede panemine.

https://www.ra.ee/apps/onomastika/index.php/et/nimepanek/nimepanekPtl

Wikipedia. Den fria encyklopedin. https://sv.wikipedia.org/wiki/Brakved

 

Kirjandus

Abajev 1958 = Василий Иванович Абаев, Историко-этимологический словарь осетинского языка. Т. 1, А–К. Москва–Ленинград: Издательство Академии Наук СССР.

ALFE III = Atlas Linguarum Fennicarum. Itämerensuomalainen kielikartasto. Lääne­meresoome keeleatlas. Ostseefinnischer Sprachatlas. Лингвистический атлас прибалтийско-финских языков. Peatoim Tuomo Tuomi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2010.

Ariste, Paul 1948. Vadja keele grammatika. (Nõukogude soome-ugri teadused 9.) Tartu: Teaduslik Kirjandus.

AS = Уорвик Брей, Дэвид Трамп, Археологический словарь. Перевод с английского. Москва: Прогресс, 1990.

Biggam, Carole P. 2014. Prehistoric colour semantics: A contradiction in terms. – Colour Studies: A Broad Spectrum. Toim Wendy Anderson, C. P. Biggam, Carole Hough, Christian Kay. Amsterdam–Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, lk 3–28. https://doi.org/10.1075/z.191.01big

Bogár, Edit G. 2011. Onomatopoeia and etymology. – Congressus XI Internationalis Fenno-Ugristarum, Piliscsaba, 9–14. VIII. 2010. Pars IV. Dissertationes sectionum: Linguistica. Piliscsaba: Reguly Társaság, lk 35–39.

CDE = Chambers Dictionary of Etymology. Toim Robert K. Barnhart. [Edinburgh:] Chambers, [2008].

Duden = Etymologie. Herkunftswörterbuch der deutschen Sprache. Bearbeitet von ­Günther Drosdowski. Nach den Regeln der neuen deutschen Rechtschreibung überarbeiteter Nachdruck der 2. Auflage. (Duden Band 7.) Mannheim–Leipzig–Wien–Zürich: Dudenverlag, [1997].

EE VII = Eesti Entsüklopeedia. Kd 7, nõuk–rah. Peatoim Ülo Kaevats, Toomas Varrak. Tallinn: Eesti Entsüklopeediakirjastus, 1994.

EES = Iris Metsmägi, Meeli Sedrik, Sven-Erik Soosaar, Eesti etümoloogiasõnaraamat. Peatoim I. Metsmägi. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2012.

EEW VI = Julius Mägiste, Estnisches etymologisches Wörterbuch. Helsinki: Finnisch-ugrische Gesellschaft, 1982.

EKA = Külli Prillop, Karl Pajusalu, Eva Saar, Sven-Erik Soosaar, Tiit-Rein Viitso, Eesti keele ajalugu. (Eesti keele varamu 6.) Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus, 2020.

EKM I = Andrus Saareste, Eesti keele mõisteline sõnaraamat. Stockholm: Vaba Eesti, 1958.

EKSS IV = Eesti keele seletav sõnaraamat. 2., täiend ja parand tr. Toim Margit Langemets, Mai Tiits, Tiia Valdre, Leidi Veskis, Ülle Viks, Piret Voll. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2009.

EMS IV = Eesti murrete sõnaraamat. IV kd, 17. v. kõhvits–kähür. Toim Evi Juhkam, Mari Kendla, Piret Norvik, Jüri Viikberg. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2005.

EMS VII = Eesti murrete sõnaraamat. VII kd, 31. v. osatlema–pari. Toim Mari-Liis Kalvik, Mari Kendla, Tiina Laansalu. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2020.

Ernits, Enn 2017. Sõna haaval. Emakeelest tehiskeelteni. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 75.) Tallinn: Emakeele Selts, lk 89–96.

ESR II8 = Этимологический словарь русского языка. Под руководством и редакцией Н. М. Шанского. Москва: Издательство Московского университета, 1986.

ESS XIII = Этимологический словарь славянских языков: праславянский лексический фонд. *kromĕžirъ – *kyžiti. Под редакцией О. Н. Трубачева. Москва: Наука, 1987.

EWD = Friedrich Kluge, Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache. 24. tr. Bear­beitet von Elmar Seebold. Berlin–New York: Walter de Gruyter, 2002.

Genaust, Helmut 1996. Etymologisches Wörterbuch der botanischen Pflanzennamen. 3. tr. Basel–Boston–Berlin: Birkhäuser.

GEW II = Hjalmar Frisk, Griechisches etymologisches Wörterbuch. 3. tr. Heidelberg: Carl Winter; Universitätsverlag, 1991.

Hajdú 1985 = Петер Хайду, Уральские языки и народы. Москва: Прогресс.

Hakulinen, Lauri [1968]. Suomen kielen rakenne ja kehitys. 3. tr. (Otavan korkeakoulu­kirjasto.) Helsinki: Otava.

Halinen, Petri 2016. Kivikausi. – Georg Haggrén, P. Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen, Anna Wessman, Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keski­ajalle. [Helsinki:] Gaudeamus, lk 17–121.

Hellquist, Elof 1922. Svensk etymologisk ordbok. Lund: C. W. Gleerups.

Häkkinen, Jaakko 2012. Kalliomaalaajien kielestä: vastine Antti Lahelman artikkeliin ­Muinaistutkijassa 1/2012. – Muinaistutkija, nr 3, lk 36–42.

Häkkinen, Jaakko 2014. Kielet Suomessa kautta aikain. – Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto. https://alkuperasivusto.fi/Kielet_Suomessa_kautta_aikain.pdf

Häkkinen, Kaisa 2005. Nykysuomen etymologinen sanakirja. 3. tr. Juva: WSOY.

IKM = Itä-Kannaksen murresanakirja. Koost Adolf Neovius, Lauri Hakulinen, Veikko Ruoppila. Toim V. Ruoppila. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 392.) [Helsinki:] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö, [1984].

Illitš-Svitõtš 1967 = Владислав Маркович Иллич-Свитыч, Материалы к сравнительному словарю ностратических языков (индоевропейский, алтайский, уральский, дравидский, картвельский, семитохамитский). – Этимология 1965: материалы и иссле­дования по индоевропейским и другим языкам. Москва: Наука, lk 321–373.

ILW II = Inarilappisches Wörterbuch (L–P). Koost Erkki Itkonen, Raija Bartens, Lea Laitinen. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 202.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1987.

IMS = Inkeroismurteiden sanakirja. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 18.) Toim Ruben Erik Nirvi. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1971.

Jonuks, Tõnno 2022. Eesti muinasusundid. [Tartu:] Postimehe Kirjastus.

Junttila, Santeri 2019. Lähtökielen sanansisäisten soinnittomien klusiilien edustus kanta­suomen balttilaissanoissa 2. Edustus kohdekielen pitkän tavuaineksen jäljessä. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja. Journal de la Société Finno-Ougrienne, nr 97, lk 35–73. https://doi.org/10.33340/susa.76433

Junttila, Santeri 2023. Paaksmapuu. – Tartu Ülikooli Lõuna-Eesti keele- ja kultuuriuuringute keskuse aastaraamat, kd 21–22. Pühendusteos Karl Pajusalule 60. sünnipäevaks. Tartu: [Tartu Ülikooli Kirjastus], lk 244–248.

Junttila, Santeri; Kallio, Petri 2021. Eesti keel läks ajalukku. – Keel ja Kirjandus, nr 12, lk 1110–1116.

Kailamäki, Uine 2022. Punamultaa vai paatsamankuorta? Värikallion ja Syrjäsalmen ­kallio­maalausten analyysituloksia. – Hiisi. Lehti muinaisuudesta kiinnostuneille, nr 1, lk 3–9.

Kasik, Reet 2015. Sõnamoodustus. (Eesti keele varamu 1.) Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus.

Kask, Arnold 1972. Eesti keele ajalooline grammatika. Häälikulugu. 2. tr. Tartu: Tartu Riiklik Ülikool.

Kehayov, Petar; Blokland, Rogier 2007. Mittesufiksaalne deminutiivituletus eesti keeles. – Emakeele Seltsi aastaraamat 52 (2006). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 87–124.

Kendla, Mari; Viikberg, Jüri 2016. Protoeurooplaste keelepärandist. – Emakeele Seltsi aastaraamat 61 (2015). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 135–154. https://doi.org/10.3176/esa61.06

Kert 1971 = Георгий Мартынович Керт, Саамский язык (Кильдинский диалект). Фонетика, морфология, синтаксис. Ленинград: Наука.

Kingisepp, Valve-Liivi; Ress, Kristel; Tafenau, Kai 2010. Heinrich Gösekeni grammatika ja sõnastik 350. Tartu: Tartu Ülikool.

Kivinen, Ilona 2007. Värinnimitysten synty suomalais-ugrilaisissa kielissä, lähtökohtana ’musta’. Pro-gradu-työ. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/19678

KLO = Antti Halkka, Krister Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi, Seppo Parkkinen, Teuvo Suominen, Kalle Taipale, Kotimaan luonto-opas. ­Porvoo–Helsinki–Juva: Werner Söderström, [1994].

Koivulehto, Jorma 1989. Sananselityksiä. – Kieliposti, nr 1, lk 28–30.

Koponen, Eino 1991. Itämerensuomen marjannimistön kehityksen päälinjoja ja kanta­suomen historiallista dialektologiaa. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja. Journal de la Société Finno-Ougrienne, nr 83, lk 123–161.

Korhonen, Mikko 1981. Johdatus lapin kielen historiaan. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 370.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Koski, Mauno 1983. Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 391.) [Savonlinna:] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Laas, Eino 2019. Dendroloogia ja pargindus. Tartu: Atlex.

Laas, Endel 1987. Dendroloogia. 2., ümbertöötatud tr. Tallinn: Valgus.

LAV = Лингвистический атлас вепсского языка (ЛАВЯ). Под общей редакцией Н. Г. Зайцевой. Санкт-Петербург: Нестор-История, 2019.

Lehtiranta, Juhani 1989. Yhteissaamelainen sanasto. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 200.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

LES = Richard Kleis, Ülo Torpats, Lalla Gross, Heinrich Freymann, Ladina-eesti sõnaraamat. 2., täiendatud ja parandatud väljaanne. Tallinn: Valgus, [2002].

LMS = Lyydiläismurteiden sanakirja. Koost Kai Donner, Jalo Kalima, Lauri Kettunen, Juho Kujola, Heikki Ojansuu, Elvi Pakarinen, Y. H. Toivonen, E. A. Tunkelo. Toim J. Kujola. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 9.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1944.

LRS = Иосиф Хананович Дворецкий, Латинско-русский словарь. 2., переработанное и дополненное издание. Москва: Русский язык, 1976.

Makajev 1970 = Энвер Ахмедович Макаев, Структура слова в индоевропейских и германских языках. Москва: Наука.

MNT I = A magyar nyelv történeti-etimológiai szótára (A–Gy). 2. tr. Főszerkesztő Benkő Loránd. Budapest: Akadémiai kiadó, 1984.

MNT III = A magyar nyelv történeti-etimológiai szótára (Ö–Zs). Főszerkesztő Benkő Loránd. Budapest: Akadémiai kiadó, 1976.

OFJ 1974 = Основы финно-угорского языкознания (Вопросы происхождения и развития финно-угорских языков). Ответственный редактор Василий Ильич Лыткин. Москва: Наука.

OFJ 1976 = Основы финно-угорского языкознания (марийский, пермские и угорские языки). Ответственный редактор Василий Ильич Лыткин. Москва: Наука.

Oja, Vilja 2001. Linguistic Studies of Estonian Colour Terminology. (Dissertationes philologiae estonicae Universitatis Tartuensis 9.) Tartu: Tartu University Press.

Oja, Vilja 2003. Hobu oli võik, lehm oli leet. – Keel ja Kirjandus, nr 2, lk 101–107.

Oja, Vilja 2014. Motivational analysis of some colour names. – Colour Studies: A Broad Spectrum. Toim Wendy Anderson, Carole P. Biggam, Carole Hough, Christian Kay. Amsterdam–Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, lk 93–108. https://doi.org/10.1075/z.191.06oja

Ojansuu, Heikki 1918. Karjala-Aunuksen äännehistoria. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 162.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Parkkinen, Jukka; Wetterstrand, Tuija 2012. Suomen kalliomaalaukset. Bongarin käsikirja. (Kirjokansi 4.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

PED = Proto-Indo-European Etymological Dictionary. A Revised Edition of Julius Pokorny’s Indogermanisches Etymologisches Wörterbuch. Revised and Published by the Dnghu Association. Indo-European Language Revival Association, 2007. http://elibrary.bsu.edu.az/files/books_400/N_337.pdf

Posti, Lauri 1942. Grundzüge der livischen Lautgeschichte. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 85.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Rapola, Martti 1966. Suomen kielen äännehistorian luennot. Liitteenä Martti Rapolan kirjallinen tuotanto 1902–1966. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 283.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Raun, Alo 1982. Eesti keele etümoloogiline teatmik. (Maarjamaa taskuraamat 17.) Rooma–Toronto: Maarjamaa.

Saarmann, E[ndel]; Veibri, U[do] 2006. Puiduteadus. Tartu: Eesti Metsaselts.

Seim, Rolf 1974. Minerale. Entstehung, Vorkommen, Bestimmung, Verwertung. 2. tr. Leipzig: Neumann Verlag.

SES = Elisabeth Kibbermann, Salme Kirotar, Paula Koppel, Saksa-eesti sõnaraamat. Deutsch-estnisches Wörterbuch. Tallinn: Valgus, 1975.

Soosaar, Sven-Erik 2021. Võimalikke protoeuroopa substraadi jälgi eesti keele dendro­nüümides. – Emakeele Seltsi aastaraamat 66 (2020). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 295–309. https://doi.org/10.3176/esa66.12

SRS II = Suomalais-ruotsalainen sanakirja. Finskt-Svenskt Leksikon (N–Ö). Toim Elias Lönnrot. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 50.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1880.

SSA I–III = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Peatoim Erkki Itkonen, Ulla-Maija Kulonen. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992–2000.

SSD = Сопоставительно-ономасиологический словарь диалектов карельского, вепсского, саамского языков. Под общей редакцией Юрия Сергеевича Елисеева и Нины Георгиевны Зайцевой. Петрозаводск, 2007.

SST II = Сравнительный словарь тунгусо-маньчжурских языков. Материалы к этимологическому словарю 2. Составители В. А. Горцевская, В. Д. Колесникова, О. А. Константинова, К. А. Новикова, Т. И. Петрова, В. И. Цинциус, Т. Г. Бугаева. Ленинград: Наука, 1977.

Sutrop, Urmas 1995. Eesti keele põhivärvinimed. – Keel ja Kirjandus, nr 12, lk 797–808.

Sutrop, Urmas 2000. The basic colour terms of Estonian. – Trames, kd 4, nr 2, lk 143–168. https://doi.org/10.3176/tr.2000.2.03

Sutrop, Urmas 2002. The Vocabulary of Sense Perception in Estonian: Structure and History. (Opuscula Fenno-Ugrica Gottingensia 8.) Frankfurt am Main: Peter Lang.

SVD = Николай Иванович Терешкин, Словарь восточно-хантыйских диалектов. Ленинград: Наука, 1981.

SVJ = Мария Ивановна Зайцева, Мария Ивановна Муллонен, Словарь вепсского языка. Ленинград: Наука, 1972.

Šteingolde 2002 = Анжелика Штейнгольд, Об одной славяно-балтийской фитонимической параллели в этимологическом аспекте. – Keelekontaktidest keelevahetuseni. From Language Contacts to Language Shifts. (Fenno-Ugristica 24.) Toim Piret Klesment. Tartu: Tartu Ülikool, lk 207–217.

Tammeorg, Johannes; Kook, Oskar; Vilbaste, Gustav 1975. Eesti NSV ravimtaimed. 4. tr. Tallinn: Valgus.

Tunkelo, E[emil] A[ukusti] 1946. Vepsän kielen äännehistoria. Proff. Lauri Kettusen, E. N. Setälän y.m. sekä itse keräämänsä aineiston nojalla. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 228.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Turunen, Aimo 1946. Lyydiläismurteiden äännehistoria 1. Konsonantit. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 89.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

UES = Ungari-eesti sõnaraamat. Magyar-észt szótár. Koost Anu Kippasto, Anu Nurk, Tõnu Seilenthal. Peatoim T. Seilenthal, A. Nurk. (Bibliotheca Studiorum Hungaricorum in Estonia 6.) [Tallinn:] Eesti Keele Sihtasutus, 2010.

UEW I = Károly Rédei, Uralisches Etymologisches Wörterbuch 1: Uralische und finnisch-ugrische Schicht. Wiesbaden: Otto Harrassowitz, 1988.

Vaba, Lembit 1987. [Mauno Koski, Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä (1983).] – Советское финно-угроведение, nr 3, lk 219–226.

Vaba, Lembit 1997. Uurimusi läti-eesti keelesuhetest. Tallinn–Tampere: Eesti Keele Instituut; Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.

Vasmer 1–4 = Макс Фасмер, Этимологический словарь русского языка: в четырех томах. Издание 2-е, стереотипное. Москва: Прогресс, 1986–1987.

VEG = Vene-eesti geoloogia sõnastik. Koost Karl Orviku, Ernst Nurm, Dimitri Kaljo, ­Magnus Kindlam, Ralf Männil, Vaino Olli. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus, 1963.

Viiding, Herbert 1984. Eesti mineraalid ja kivimid. Tallinn: Valgus.

Viires, Ants 1975. Puud ja inimesed. Puude osast eesti rahvakultuuris. Tallinn: Valgus.

Vilbaste, Gustav 1993. Eesti taimenimetused. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 20 (67).) Tallinn: Emakeele Selts.

VKS = Vadja keele sõnaraamat. Vaddaa tšeelee sõna-tširja. Словарь водского языка. 2., täiendatud ja parandatud tr. Toim Silja Grünberg. Eesti Keele Instituut. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2013.

VL = Eduard Vääri, Richard Kleis, Johannes Silvet, Võõrsõnade leksikon. 7., parand ja täiend tr. [Tallinn:] Valgus, [2006].

VMS II = Väike murdesõnastik. Toim Valdek Pall. Tallinn: Valgus, 1989.

VRS = Венгерско-русский словарь. Magyar-orosz szótár. Под общей редакцией Ласло Гальди. Москва–Будапешт: Русский язык; Издательство Академии наук Венгрии, 1974.

Wessén, Elias 1975. Våra ord: deras uttal och ursprung. Kortfattad etymologisk ordbok. 2. tr. [Naska:] Esselte Studium.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1973. Eesti-saksa sõnaraamat. Estnisch-deutsches Wörterbuch. 4., muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus.

Keywords: history of written Estonian, conceptual history, the concept of vānitās, the word edevus

This article explores the Latin-French-English concept vānitās/vanité/vanity as an example of how the Latin-based European conceptual system has dissolved into different words in younger literary languages such as Estonian. It distinguishes between the older definition of the concept, ‘something that is vain, empty, or valueless’, as expressed by equivalents of the Hebrew word hebel in Old Testament translations, and the meaning of ‘inflated pride in oneself or one’s appearance’, which is predominant in the more modern English and French usage. The article examines how these two meanings are reflected in Estonian, drawing comparisons with German, Finnish, and Latvian. To identify the carriers of the older meaning, the words historically used in the translations of the Book of Ecclesiastes and certain psalms are scrutinized. For carriers of the newer meaning, the equivalents found in translations of the title of W. M. Thackeray’s novel Vanity Fair and in modern bilingual dictionaries are considered. The analysis reveals that in German, the unity of the concept has been preserved, with the term Eitel(keit) encompassing both meanings. In Finnish, the older meaning is represented by turhuus and the newer meaning by turhamaisuus, which is clearly a derivative of the first, establishing a clear conceptual connection. However, in Estonian and Latvian, words of entirely different origins express these two meanings. In Estonian, the older sense is conveyed by the word tühisus (derived from the word tühi ‘empty’), and the newer meaning by edevus. The article provides a more in-depth examination of the word edevus – it is derived from the verb ­ede(ne)­ma ‘advance, make progress’ and, as such, lacks analogous derivations with similar meaning in the other languages examined.

 

Kristiina Ross (b. 1955), PhD, Institute of the Estonian Language, Leading Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn), kristiina.ross@eki.ee

References

Veebivarad

Bībele 1965 = Bībele: un tās izpētes materiāli. https://bibele.lv/bibele/bibele.php

Bībele 1694 = Ta Swehta Grahmata. Latviešu valodas seno tekstu korpuss. http://senie.korpuss.lv/source.jsp?codificator=VD1689_94

Biblia 1642 = Se on: Coco Pyhä Ramattu Suomexi. http://finbible.fi/head/raam1642_vanha.htm

CNRTL = Centre National de Ressources Textuelles et Lexicales. https://www.cnrtl.fr/definition

DWB = Deutsches Wörterbuch von Jacob Grimm und Wilhelm Grimm. https://www.dwds.de/wb/dwb

EKSS = Eesti keele seletav sõnaraamat 2009. https://www.eki.ee/dict/ekss

EMS = Eesti murrete sõnaraamat I. [EMS] Eesti murrete sõnaraamat (eki.ee)

EPAK = Eesti piiblitõlke ajalooline konkordants. https://www.eki.ee/piibel/

ES = Eesti-soome sõnaraamat. https://www.eki/dict/efi

ESTER. https://www.ester.ee

DWDS = Etymologisches Wörterbuch des Deutschen. https://www.dwds.de

KJV = King James Bible Online. https://www.kingjamesbibleonline.org

Kopkatalogs. https://kopkatalogs.lv

Lewis, Charlton T.; Short, Charles. A Latin Dictionary. Perseus Digital Library. http://www.perseus.tufts.edu

Merriam-Webster. https://www.merriam-webster.com

SES = Suomen etymologinen sanakirja. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72.) https://kaino.kotus.fi/ses

SESS = Soome-eesti suursõnaraamat. https://www.eki/dict/fie

Strong’s Greek = The Exhaustive Concordance of the Bible. https://biblehub.com

Sõnaveeb. Eesti Keele Instituut. https://sonaveeb.ee

 

Kirjandus

Agricola 1551 = Mikael Agricolan teokset. III osa. Käsikirja / Messu eli herran Echtolinen / Se meiden Herran Jesusen Christusen Pina / Dauidin Psaltari / Weisut ia Ennustoxet / Ne Prohpetat. Haggaj. Sacharia. Maleachi. [Faksiimileväljaanne. Porvoo–Helsinki–Juva: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1987.]

Bībele 2012 = Bībele ar deiterokanoniskajām grāmatām. Latvias Bībeles biedrība.

Botterweck, G. Johannes; Ringgren, Helmer 1997. . הֶבֶל hebhel; הָבַל habhal – Theological ­Dictionary of the Old Testament. Toim F. Johannes Botterweck, Helmer Ringgren. Tlk John T. Willis, Geoffrey W. Bromiley, David E. Green. . Kd III. גִּלּוּלִים gillûlîm – הָרַס hāras. . Grand Rapids, Michigan: William B. Eerdmans Publishing Company.

Bunyan, John 1997. Palveränduri teekond sellest maailmast tulevasse unenäo võrdpildis. (Klassika 2.) Tlk Anne Allpere. Tallinn: Logos.

Eesti-läti 2015 = Igauņu-latviešu vārdnīca. Eesti-läti sõnaraamat. Koost Valts Ernštreits, Marika Muzikante, Maima Grīnberga. Rīga–Tallinn: Latviešu valodas aģentūra, Eesti Keele Sihtasutus.

Helle 1732 = Anton Thor Helle, Lühike sissejuhatus eesti keelde (1732). Tlk Annika Kilgi, Kristiina Ross. Eesti Keele Instituut. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2006. [Faksiimile­väljaanne: Kurtzgefaszte Anweisung Zur Ehstnischen Sprache. Halle: Gedruckt bey ­Stephan Orban.]

Hupel, August Wilhelm 1780. Ehstnische Sprachlehre für beide Hauptdialekte den reval­schen und den dörptschen. Nebst einem vollständigen Wörterbuch. Riga–Leipzig: Johann Friedrich Hartknoch.

Hupel, August Wilhelm 1818. Ehstnische Sprachlehre für die beyden Hauptdialekte, den revalschen und dörptschen, nebst einem vollständigen ehstnischen Wörterbuche. Zweite durchgängig verbesserte und vermehrte Auflage. Mitau: J. F. Steffenhagen und Sohn.

Kibbermann, Elisabeth; Kirotar, Salme; Koppel, Paula 1978. Saksa-eesti sõnaraamat. 3. tr. Tallinn: Valgus.

Kingisepp, Valve-Liivi 2020. Otto Wilhelm Masingu „Maarahwa Näddala-Lehhe” sõnastik. Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus.

Kleis, Richard; Torpats, Ülo; Gross, Lalla; Freymann, Heinrich 2002. Ladina-eesti sõna­raamat. Teine, täiendatud ja parandatud väljaanne. Tallinn: Valgus.

Luther 1545 = Biblia: Das ist: Die gantze Heilige Schrifft / Deudsch / Auffs new zugericht. D. Mart. Luth. Gedruckt zu Wittemberg / Durch Hans Lufft. M.D.XLV. [Faksiimile­väljaanne: Stuttgart: Deutsche Bibelgesellschaft, 1983.]

Läti-eesti 2012 = Läti-eesti sõnaraamat. Latviešu-igauņu vārdnīca. Koost Arvi Tavast, Merle Madisson, Aive Mandel, Tauno Nõulik, Anita Tannenberg. Tallinn: Eesti Keele Siht­asutus.

Metsmägi, Iris; Sedrik, Meeli; Soosaar, Sven-Erik 2012. Eesti etümoloogiasõnaraamat. Peatoim I. Metsmägi. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus.

Mühlenbach, Karl 1925–1927. Latviešu valodas vārdnīca. Lettisch-deutsches Wörterbuch. II kd. Redigiert, ergänzt und fortgesetzt von J. Endzelin. Riga: Herausgegeben vom lettischen Kulturfonds.

Müller, Georg 2007. Jutluseraamat. (Eesti mõttelugu 78.) Koost Külli Habicht, Valve-Liivi Kingisepp, Jaak Peebo, Külli Prillop. Toim K. Habicht, Kai Tafenau, Siiri Ombler. Tartu: Ilmamaa.

P 1968 = Piibel. Vana ja Uus Testament. Piibliseltsi väljaanne.

P 1997 = Piibel. Vana ja Uus Testament. Tallinn: Eesti Piibliselts.

P 2014 = Piibel. Uue maailma tõlge. Brooklyn: Jehoova tunnistajad. https://www.jw.org/et/raamatukogu/piibel/nwt/raamatud

Psalmid 1989 = Psalmid ehk Vana Testamendi Laulud. – Uus Testament ja Psalmid. Tallinn: EELK Konsistoorium, lk 698–877.

Ross, Kristiina 1998. Translation of Psalms by Georg Müller and Heinrich Stahl. – Kirik ja kirja­sõna Läänemere regioonis 17. sajandil. The Church and Written Word in the Baltic Sea region in the 17th century. Kirche und Schrifttum der Ostseeländer im 17. Jahr­hundert. (Eesti Rahvusraamatukogu toimetised 7.) Koost Piret Lotman. Tallinn: Eesti Rahvusraamatukogu, lk 106–133.

Saareste, Andrus 1958. Eesti keele mõisteline sõnaraamat. I kd. Stockholm: Vaba Eesti.

SP 1938–1940 = Jumala Püha Sõna. Suur Piibel. Välja antud eestikeelse piibli 200 aasta juubeli tähistamiseks. Tartu–Tallinn: Loodus. [Faksiimileväljaanne: Keuruu: Otava, 1989.]

Thackeray, William Makepeace 1959a. Edevuse laat. Romaan ilma kangelaseta. I. Tlk H. Allikas. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus.

Thackeray, William Makepeace 1959b. Edevuse laat. Romaan ilma kangelaseta. II. Tlk H. Allikas, Valter Rummel, Evi Siimson. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus.

Veisbergs, Andrejs 2001. Jaunā latviešu-angļu vārdnīca. The New Latvian-English Dictionary. [Rīga.]

Vestring, Salomo Heinrich 1998. Lexicon esthonico germanicum. Eesti-saksa sõnaraamat. Tartu: Eesti Kirjandusmuuseum.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1869. Ehstnisch-Deutsches Wörterbuch. St. Petersburg: Kaiserliche Akademie der Wissenschaften.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1893. Ehstnisch-Deutsches Wörterbuch. Zweite vermehrte Auflage. Redigirt von Dr. Jacob Hurt. St. Petersburg. [Faksiimileväljaanne: Ferdinand Johann Wiedemann, Eesti-saksa sõnaraamat. Neljas, muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus, 1973.]

Keywords: lexicology, etymology, dialectology, loanwords, Baltic German

The article looks at the origin of the dialect word prann ‘fringe’ and concludes that it is a loan deriving from the equivalent Baltic German word Franje.

 

Udo Uibo (b. 1956), Institute of the Estonian Language, Senior Lexicographer (Roosi­krantsi 6, 10119 Tallinn), udo.uibo@eki.ee

Keywords: Estonian language, history of vocabulary, etymology

The article discusses the etymology of the Estonian word (raie)lank ‘a piece of forest land meant for cutting’. The first documented use of this word dates back to 1898. The word has no etymological counterparts in other Balto-Finnic languages. In etymological literature, the Estonian lank has been linked to the verb langema ‘to fall’, assuming the formation of a new basic root – lank – through the sound change g > k in the root. This explanation is unconvincing. The assumption is not supported by any derivative relationships in the relevant vocabulary in the neighbouring or contact languages. This interpretation is even more clearly challenged by evidence in the vernacular literature in Estonian dialects, where not just lank but also, plank : plangi ~ plangu has been documented in the sense of ‘a piece of a forest land that has been cut down or is meant for cutting; a plot of farmland or hayfield’. It is probably a German loan, cf. Middle Low German planke, German Planke ‘a thick board, a plank’. This is assumed that the semantics of the Estonian (raie)lank originates from the meaning branch ‘fence, barrier’ in the German semantic line that has served as the source of the loan. In the Estonian language context the meaning has developed as follows: ‘a demarcated area’ ⇒ ‘a piece of forest land where the cutting area has been marked with poles and lines’ ⇒ ‘a piece of forest land that has been cut down, a clearing’.

Between 1898 and 1915, one of the largest pulp factories in the world, Waldhof, operated in Pärnu as a subsidiary of the German-based corporation AG Zellstoff­fabrik Waldhof. To supply the factory with raw materials, the surrounding areas of Pärnu were subjected to devastating logging activities, resulting in enormous clear-cut areas, which people began to call Waldhof’s clearings. Taking into account the described circumstances and economic situation, it is plausible to assume that it was at that time that lank, meaning a forest area designated for cutting, started to spread and take root more widely in Estonian.

 

Lembit Vaba (b. 1945), PhD, Foreign Member of the Latvian Academy of Sciences, ­phorest45@gmail.com

Keywords: etymology, origin of Finnic phonetics, Germanic borrowings, Scandinavian borrowings, derivatives

The dictionary of Estonian dialects (EMS) lists oht as three lexical items: oht1 (= South Estonian oht) ‘1 peril, danger, menace; jeopardy, risk, hazard; 2 distress’; oht2 ‘(herbal) medicine, drug, antidote’; and the partitive-only ohtu ‘-like, -ish, resembling, as good as’. Mägiste (1929) has connected oht1 to Votic and Ingrian ohto ‘enough’ and further with Estonian oher (in literary language ohter) ‘abundant, plentiful; liberal, bountiful; rich; opulent; profuse’, explaining the meaning ‘distress’ as derived from ‘abundance of distress’.

I equate the Estonian, Votic and Ingrian words with the Finnish and Karelian ehto ‘condition; alternative, choice, possibility; sufficient, abundant’, derived from the Proto-Finnic verb *ehti-, meaning ‘have time, arrive in time, forestall; get ready, finish; turn green, ripen; decorate; wear’ in different Finnic dialects. Estonian ohtu has developed from ‘alternative of’, perhaps under the influence of Middle Low Saxon achte ‘like, in -ish way’; the derivative oher has arisen from the ‘abundant’ semantics.

The Finnic equation is made possible by positing the change *e– > *o– before a second syllable o in Votic, Estonian and South Estonian. The same change has occurred in Estonian onu ‘uncle’, cf. Finnish eno ‘maternal uncle’, and in two words with initial h-: Estonian hobu ‘horse’, cf. Finnish hepo id., and Estonian orm ‘string or loop of a birch-bark shoe’, cf. Finnish hermo ‘nerve’.

In addition, I propose a borrowing from Old Norse ótti < Proto-Scandinavian *ohtō ‘fear’. Mingled with the inherited *ohto (< *ehto) ‘choice, possibility’, the loanword has acquired the meaning ‘possibility of sth. fearful, i.e. danger, menace, risk’, making in turn the inherited *ohto – meaning ‘choice or help against evil’ – still visible in Old Literary Estonian oht, and further ‘(herbal) medicine, drug, antidote’. Another possibility is to explain oht2 through the verb ohutama1 ‘heal, attack evil forces with witchcraft’ derived from the borrowed *ohto ‘fear’ (the homonymous ohutama2 ‘pester’ is derived from oht1).

 

Santeri Junttila (b. 1974), PhD, Institute of the Estonian Language, Senior Lexicographer (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn), Santeri.Junttila@eki.ee

Keywords: corpus planning, standards of written language, spelling variants, culinary terms, adaptation of borrowings, French borrowings

The article looks at the ways the spelling of foreign words of French origin has become fixed in Estonian, with a focus on the adaptation into Estonian of words pronounced with an open e in French. In Estonian, the spelling of foreign words typically follows their pronunciation, i.e., the spelling is based on the approximate pronunciation in the (original) language. Hence, the variations in the spelling of the Estonian adaptations likely derive from the French pronunciation instructions provided in Estonian sources and possibly from the influence of intermediary languages.

Two spellings of the word for the French choux pastry cake eclair currently co­exist in Estonian: ekleer and ekläär. The word first appeared in ÕS 1960 as ekläär and was also standardized as ekleer in 2013; as such, it is a good example of the adaptation of French words in Estonian.

The adaptation of French borrowings containing an open e has been inconsis­tent in Estonian. The initial fixation of the word éclair with the spelling ekläär likely derived from the erstwhile custom of pronouncing the open e in the stressed syllables of French words as a long ä in Estonian. An effort was probably also made to avoid the spelling coinciding with the Russian form (эклер); there is a general tendency to ignore Russian-influenced forms when it comes to the standardization of foreign words in Estonian.

The variation of the open e in Estonian adaptations has been affected by pronunciation – differences in the phonotactics of French and Estonian – as well as inter­mediary languages: German, Swedish and Russian.

 

Madis Jürviste (b. 1985), MA, Institute of the Estonian Language, Lexicographer, Junior Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn); University of Tartu, Doctoral Student, madis.jyrviste@eki.ee

Tiina Paet (b. 1974), MA, Institute of the Estonian Language, Senior Language Planner, Junior Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn); University of Tartu, Doctoral Student, tiina.paet@eki.ee

Keywords: corpus planning, gender marked words, meanings

So far, Estonian language planners have been advising to reserve the word esinaine (chairwoman) for the director of an all-female organization only. In this article I looked at data from the text corpora of different eras (1920s–1940s, 1950s–1970s, 1990–2008, 2013 and 2021) to find out whether the word occurs in its recommended meaning only in the past usage or if it also holds true in modern language. The results showed that this usage was dominant mainly during the 1920s and 1940s, where over 90% of the analyzed examples indicated the meaning of a director of an all-female organization. This is partly explained by the many women’s associations that were established during this period. However, in modern usage starting from the 1990s, esinaine as ‘the leader of a mixed-gender organization’ has been on the rise – for example, in 2021, 58% of the analyzed examples used esinaine in the meaning of a leader of a mixed-gender organization. It is therefore clear that the recommendation is not relevant in modern language, and indeed, in March 2022 it was removed from the Estonian Language Institute’s dictionary portal Sõnaveeb.

 

Elisabeth Kaukonen (b. 1995), MA, University of Tartu, Estonian and Finno-Ugric Linguistics, Doctoral Student (Jakobi 2, 51005 Tartu), elisabeth.kaukonen@gmail.com

Keywords: Estonian, Slavic languages, lexical history

In the glossary of Heinrich Göseken’s (1641–1681) Estonian handbook Manuductio ad Linguam Oesthonicam. Anführung zur Öhstnischen Sprache (1660) the word taarn is explained as follows: Abgrund / tarn / süggaw paick ‘abyss’ (p. 98) and Grundlos / Taarn (p. 507). The relevant information presented in the Estnisch-deutsches Wörterbuch by F. J. Wiedemann, which was first published in 1869, comes from Göseken. Estonian dialect collectors have never recorded the word from actual usage. In the 1920s, the word taarn was proposed as a geographic term denoting ‘a narrow abyss with vertical walls’. In some cases the word has also been used in Estonian poetry.

No plausible etymological association has ever been established between taarn and any other Finnic word stem. Julius Mägiste has hesitantly related the word with the plant name tarn : tarna, Fin taarna, tarna Carex, Catabrosa, Scirpus etc.’, assuming the development ‘high-growing aquatic plant’ ⇒ ‘place covered with such plants’ ⇒ ‘steep-sloped lowland, abyss’. The assumption does not sound credible, though.

Apart from descriptive words, most of the Estonian words with an intra-stem rn-sequence without a morpheme boundary are loanwords. The article weighs the possibility that taarn may have been borrowed from the Proto-Slavic source word *starnā, whose descendants include, e.g., Bulg странà ‘land, locality, direction; side, cheek’, стърнà ‘nearly vertical slope, steep river bank’, стърнъ̀ ‘escarpment’, Rus dial. сторона́ ‘hillside’, сторона́, сторо́нка ‘ashpit’. Analogous loanwords are the Estonian sarn : sarn ‘cheekbone’ and varn : varna ‘peg in the wall, hook etc.’, which must have also been borrowed from a very archaic pre-pleophonic variant of Slavic.

 

Lembit Vaba (b. 1945), PhD, Foreign Member of the Latvian Academy of Sciences, phorest45@gmail.com

References

VEEBIVARAD

DWB = Deutsches Wörterbuch von Jacob Grimm und Wilhelm Grimm. https://woerterbuchnetz.de

EKSS = Eesti keele seletav sõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ekss

EMS = Eesti murrete sõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ems

ÈSSJa = Ètimologičeskij slovar’ slavjanskih jazykov. Praslavjanskij leksičeskij fond. Kd 1–. Peatoim O. N. Trubačev. Moskva: Nauka, 1974–. [Этимологический словарь славянских языков. Праславянский лексический фонд. Т. 1–. Отв. ред. О. Н. Трубачев. Москва: Наука, 1974–.]
http://etymolog.ruslang.ru/index.php?act=essja

ETY = Eesti etümoloogiasõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ety

SRNG = Slovar’ russkih narodnyh govorov. Kd 1–49. [Словарь русских народных говоров. Т. 1–49.]
https://iling.spb.ru/vocabula/srng/srng.html

Sõnaveeb = EKI ühendsõnastik 2022. https://sonaveeb.ee

KIRJANDUS

BER = B”lgarski etimologičen rečnik. Kd 7. Peatoim Todor A. Todorov. Sofia: Akademično izdatelstvo Prof. Marin Drinov, 2010. [Български етимологичен речник. Т. 7. От. ред. Тодор А. Тодоров. София: Академично издателство Проф. Марин Дринов, 2010.]

Černyh, Pavel Jakovlevič 1999. Istoriko-ètimologičeskij slovar’ sovremennogo russkogo jazyka. Kd 1–2. 3. tr. Moskva: Russkij jazyk. [Павел Яковлевич Черных, Историко-этимологический словарь современного русского языка. Т. 1–2. 3-е издание. Москва: Русский язык.]

Dagestanlased. Koost Irina Kerimova, Ita Serman. [Tallinn]: Integratsiooni ja Migratsiooni Sihtasutus Meie Inimesed.
https://www.integratsioon.ee/sites/default/files/268_Dagestaanlased_A5.indd.pdf

EEW = Julius Mägiste, Estnisches etymologisches Wörterbuch. Kd 1–12. Helsinki: Finnisch-Ugrische Gesellschaft, 1982–1983.

EKMS = Andrus Saareste, Eesti keele mõisteline sõnaraamat. Dictionnaire analogique de la langue estonienne. Avec un index pourvu des traductions en français. Kd 1–4. (Eesti Teadusliku Seltsi Rootsis väljaanne 3.) Stockholm: Vaba Eesti, 1958–1963.

EÕS = Eesti õigekeelsuse-sõnaraamat. „Eesti keele õigekirjutuse-sõnaraamatu” II täiendatud ja parandatud tr. Kd 3: Ripp–Y. Tartus: Eesti Kirjanduse Seltsi kirjastus, 1937.

Göseken, Heinrich 1660. Manuductio ad Linguam Oesthonicam. Anführung zur Öhst­nischen Sprache. Reval: Gedruckt und verlegt von Adolph Simon / Gymnasij Buchdr.

Kingisepp, Valve-Liivi; Ress, Kristel; Tafenau, Kai 2010. Heinrich Gösekeni grammatika ja sõnastik 350. Toim Külli Habicht, Külli Prillop. Tartu: Tartu Ülikool.

Machek, Václav 1968. Etymologický slovník jazyka českého. Druhé, opravené a doplněné vydání. Praha: Nakladatelství Československé Akademie věd.

Rahvajutte ja -tarkusi Kullamaa kihelkonnast. Materjal rahvajutustajatele. Koost Pille Kippar. Tallinn: Rahvakultuuri Arendus- ja Koolituskeskus, 1998.

Raun, Alo 1982. Eesti keele etümoloogiline teatmik. (Maarjamaa taskuraamat 17.) Rooma–Toronto: Maarjamaa.

SKES = Erkki Itkonen, Aulis J. Joki, Suomen kielen etymologinen sanakirja. Kd 4. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII:4.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1969.

SSA = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Kd 3. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Peatoim Ulla-Maija Kulonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000.

Vaba, Lembit 2015. Sõna sisse minek. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 73.) Tallinn: [Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Selts].

Valik saksa- ja eestikeelseid geoloogilisi oskussõnu. Tartu: Geoloogia Instituut, 1929.

Valmet, Aino 1960. H. Gösekeni sõnaraamatust. – Keel ja Kirjandus, nr 10, lk 612–617.

Vasmer 1–4 = Maks Fasmer, Ètimologičeskij slovar’ russkogo jazyka. Kd 1–4. Perevod s nemeckogo i dopolnenija akademika RAN O. N. Trubačeva. Moskva: Astrel’ Ast, 2004. [Макс Фасмер, Этимологический словарь русского языка. Т. 1–4. Перевод с немецкого и дополнения академика РАН О. Н. Трубачева. Москва: Астрель Аст, 2004.]

Veski, Asta 1956. Rol’ I. V. Veski v istorii razvitija èstonskoj terminologii. Avtoreferat. Tartu: Tartuskij gosudarstvennyj universitet. [Астa Вески, Роль И. В. Вески в истории развития эстонской терминологии. Автореферат. Тарту: Тартуский государственный университет.]

Viitso, Tiit-Rein 1990. On the earliest Finnic and Balto-Slavic contacts. – Itämerensuomalaiset kielikontaktit. Itämerensuomalainen symposium 7. kansainvälisessä fenno-ugristikongressissa Debrecenissä 27.8.–1.9.1990. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 61.) Helsinki, lk 140–147.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1973. Estnisch-deutsches Wörterbuch. Eesti-saksa sõna­raamat. 4., muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus.

Keywords: lexical history, etymology, language contacts, Low German loanwords, C. Kelch, J. G. Herder, old written Estonian, Estonian folk song

In 1695 Christian Kelch, the then pastor of Järva-Jaani, published his chronicle “Liefländische Historia”, which also contained an Estonian folk song titled “Jörru, jörru”, with German translation. This was the first Estonian folk song to appear in print; owing to Johann Gottfried von Herder it became known even more widely. Despite repeated analysis of the text, the meaning of jörru has remained a mystery to this day. In Herder’s “Volkslieder” there is a note explainig Jörru as the male name Georg. This interpretation has been predominant, although it contradicts Kelch’s original explanation of Jörru being a young man’s word of address for his beloved girl. Possibly Herder did not find the text in Kelch’s chronicle but in a Königsberg news­paper, where the song had been published in 1764 without Kelch’s comment. Kelch, however, had a good reason to explicate the meaning of Jörru, as he wanted to refute an earlier claim that Jörru refers to Jerusalem and the song as a whole expresses the longing of a people for their former homeland. The article hypothesizes that jörru is the Middle Low German gör ‘girl’. In the local variant of Low German it was normal that before a front vowel g would be pronounced as j; another expected change is ö > õ. The word-final vowel u is a diminutive suffix. The lengthening of the r-sound can be accounted for by diminutive gemination. In addition to the etymology for jörru the meanings of some other archaic words and expressions occurring in the song are specified.

 

Külli Prillop (b. 1974), PhD, University of Tartu, Institute of Estonian and General Linguistics, Researcher of Estonian Phonology (Jakobi 2, 51005 Tartu), kulli.prillop@ut.ee

PDF

Vanakooli (‘old-school’)

https://doi.org/10.54013/kk796a4

Keywords: names of colours, trees and rocks, etymologies, Finno-Ugric languages, Indo-European languages, comparative linguistics

The onomatopoetically derived stems *pakka- and *paka- trace back to ancient times, originally signifying actions like breaking and splitting along with the associated sounds. Over time, the concept of colour became syncretically intertwined with these meanings. Derivatives formed by adding suffixes to the root *pakka- include the Finnish pakkunen ‘three-lobe beggarticks (Bidens tripartitus)’, the Olonetsian pakkuinen ‘yellow’, the Vepsian pakuine ‘yellow’, and the Hungarian fakó (< *pak-) ‘greyish; faded; cream-coloured (about a horse)’. These terms share the common thread of ‘yellow’. The stem *paka- contributed to the Finnic names for alder buckthorn (Frangula alnus or Rhamnus frangula), such as the Estonian paakspuu, the Finnish paatsama, the Vepsian pagač, and others, along with the Estonian pagu ‘feldspar’ and paat(jas) ‘pale or greyish yellow’.

In ancient times, the rock paintings of South-Eastern Finland used paint made from buckthorn, in addition to ochre, to achieve the so-called macro-red tones. The association of the colour yellow with wood, feldspar, or another significant coloured rock in the prehistorical times is plausible. Both the wood and the stone derive their names from their good splitting properties. Unfortunately, there is no information about the term’s prevalence outside the Estonian language. The disappearance of this term is likely linked to the diminishing significance of the material in economic, aesthetic and/or religious contexts.

In general, the study suggests a partially parallel semantic development of similar words in sound composition. In Finno-Ugric languages, the evolution of *pakka ~ *paka progressed from ‘break, burst’ → ‘split tree/wood or stone/rock’ → ‘split, brittle coloured wood or easily split [= ‘alder buckthorn’], brittle coloured stone/rock [= feldspar]’ → ‘yellow’. The point at which syncretism appeared remains unclear, considering the intertwining with the meaning of another stem, as well as semantic shifts due to diverse component associations. In various Indo-European languages, *sphē- ~ *sphə- has developed as follows: ‘long, flat piece of wood’ → ‘chip; brushwood; thin log’ → ‘dried wood’ → ‘split, cracked wood’ → ‘split, brittle rock [= feldspar]’ and ‘flat objects with a thinner part, mostly with a handle [= oar, spade, spoon; wedge, shoulder blade, etc.]’. The meaning ‘feldspar’ is exclusive to Germanic languages, with no progression to the taxonomic and colour concepts of wildlife.

Enn Ernits (b. 1945), PhD ja DVM, Associate Professor Emeritus of Estonian University of Life Sciences (Friedrich Reinhold Kreutzwaldi 1a, 51014 Tartu), enn.ernits@emu.ee

References

Veebivarad

ERLA = Eesti regilaulude andmebaas. https://www.folklore.ee/regilaul/andmebaas/

Fytonyymit. https://fytonyymit.wordpress.com/blogs/page/9/

Onomastika. Nimede panemine.

https://www.ra.ee/apps/onomastika/index.php/et/nimepanek/nimepanekPtl

Wikipedia. Den fria encyklopedin. https://sv.wikipedia.org/wiki/Brakved

 

Kirjandus

Abajev 1958 = Василий Иванович Абаев, Историко-этимологический словарь осетинского языка. Т. 1, А–К. Москва–Ленинград: Издательство Академии Наук СССР.

ALFE III = Atlas Linguarum Fennicarum. Itämerensuomalainen kielikartasto. Lääne­meresoome keeleatlas. Ostseefinnischer Sprachatlas. Лингвистический атлас прибалтийско-финских языков. Peatoim Tuomo Tuomi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2010.

Ariste, Paul 1948. Vadja keele grammatika. (Nõukogude soome-ugri teadused 9.) Tartu: Teaduslik Kirjandus.

AS = Уорвик Брей, Дэвид Трамп, Археологический словарь. Перевод с английского. Москва: Прогресс, 1990.

Biggam, Carole P. 2014. Prehistoric colour semantics: A contradiction in terms. – Colour Studies: A Broad Spectrum. Toim Wendy Anderson, C. P. Biggam, Carole Hough, Christian Kay. Amsterdam–Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, lk 3–28. https://doi.org/10.1075/z.191.01big

Bogár, Edit G. 2011. Onomatopoeia and etymology. – Congressus XI Internationalis Fenno-Ugristarum, Piliscsaba, 9–14. VIII. 2010. Pars IV. Dissertationes sectionum: Linguistica. Piliscsaba: Reguly Társaság, lk 35–39.

CDE = Chambers Dictionary of Etymology. Toim Robert K. Barnhart. [Edinburgh:] Chambers, [2008].

Duden = Etymologie. Herkunftswörterbuch der deutschen Sprache. Bearbeitet von ­Günther Drosdowski. Nach den Regeln der neuen deutschen Rechtschreibung überarbeiteter Nachdruck der 2. Auflage. (Duden Band 7.) Mannheim–Leipzig–Wien–Zürich: Dudenverlag, [1997].

EE VII = Eesti Entsüklopeedia. Kd 7, nõuk–rah. Peatoim Ülo Kaevats, Toomas Varrak. Tallinn: Eesti Entsüklopeediakirjastus, 1994.

EES = Iris Metsmägi, Meeli Sedrik, Sven-Erik Soosaar, Eesti etümoloogiasõnaraamat. Peatoim I. Metsmägi. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2012.

EEW VI = Julius Mägiste, Estnisches etymologisches Wörterbuch. Helsinki: Finnisch-ugrische Gesellschaft, 1982.

EKA = Külli Prillop, Karl Pajusalu, Eva Saar, Sven-Erik Soosaar, Tiit-Rein Viitso, Eesti keele ajalugu. (Eesti keele varamu 6.) Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus, 2020.

EKM I = Andrus Saareste, Eesti keele mõisteline sõnaraamat. Stockholm: Vaba Eesti, 1958.

EKSS IV = Eesti keele seletav sõnaraamat. 2., täiend ja parand tr. Toim Margit Langemets, Mai Tiits, Tiia Valdre, Leidi Veskis, Ülle Viks, Piret Voll. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2009.

EMS IV = Eesti murrete sõnaraamat. IV kd, 17. v. kõhvits–kähür. Toim Evi Juhkam, Mari Kendla, Piret Norvik, Jüri Viikberg. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2005.

EMS VII = Eesti murrete sõnaraamat. VII kd, 31. v. osatlema–pari. Toim Mari-Liis Kalvik, Mari Kendla, Tiina Laansalu. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2020.

Ernits, Enn 2017. Sõna haaval. Emakeelest tehiskeelteni. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 75.) Tallinn: Emakeele Selts, lk 89–96.

ESR II8 = Этимологический словарь русского языка. Под руководством и редакцией Н. М. Шанского. Москва: Издательство Московского университета, 1986.

ESS XIII = Этимологический словарь славянских языков: праславянский лексический фонд. *kromĕžirъ – *kyžiti. Под редакцией О. Н. Трубачева. Москва: Наука, 1987.

EWD = Friedrich Kluge, Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache. 24. tr. Bear­beitet von Elmar Seebold. Berlin–New York: Walter de Gruyter, 2002.

Genaust, Helmut 1996. Etymologisches Wörterbuch der botanischen Pflanzennamen. 3. tr. Basel–Boston–Berlin: Birkhäuser.

GEW II = Hjalmar Frisk, Griechisches etymologisches Wörterbuch. 3. tr. Heidelberg: Carl Winter; Universitätsverlag, 1991.

Hajdú 1985 = Петер Хайду, Уральские языки и народы. Москва: Прогресс.

Hakulinen, Lauri [1968]. Suomen kielen rakenne ja kehitys. 3. tr. (Otavan korkeakoulu­kirjasto.) Helsinki: Otava.

Halinen, Petri 2016. Kivikausi. – Georg Haggrén, P. Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen, Anna Wessman, Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keski­ajalle. [Helsinki:] Gaudeamus, lk 17–121.

Hellquist, Elof 1922. Svensk etymologisk ordbok. Lund: C. W. Gleerups.

Häkkinen, Jaakko 2012. Kalliomaalaajien kielestä: vastine Antti Lahelman artikkeliin ­Muinaistutkijassa 1/2012. – Muinaistutkija, nr 3, lk 36–42.

Häkkinen, Jaakko 2014. Kielet Suomessa kautta aikain. – Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto. https://alkuperasivusto.fi/Kielet_Suomessa_kautta_aikain.pdf

Häkkinen, Kaisa 2005. Nykysuomen etymologinen sanakirja. 3. tr. Juva: WSOY.

IKM = Itä-Kannaksen murresanakirja. Koost Adolf Neovius, Lauri Hakulinen, Veikko Ruoppila. Toim V. Ruoppila. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 392.) [Helsinki:] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö, [1984].

Illitš-Svitõtš 1967 = Владислав Маркович Иллич-Свитыч, Материалы к сравнительному словарю ностратических языков (индоевропейский, алтайский, уральский, дравидский, картвельский, семитохамитский). – Этимология 1965: материалы и иссле­дования по индоевропейским и другим языкам. Москва: Наука, lk 321–373.

ILW II = Inarilappisches Wörterbuch (L–P). Koost Erkki Itkonen, Raija Bartens, Lea Laitinen. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 202.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1987.

IMS = Inkeroismurteiden sanakirja. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 18.) Toim Ruben Erik Nirvi. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1971.

Jonuks, Tõnno 2022. Eesti muinasusundid. [Tartu:] Postimehe Kirjastus.

Junttila, Santeri 2019. Lähtökielen sanansisäisten soinnittomien klusiilien edustus kanta­suomen balttilaissanoissa 2. Edustus kohdekielen pitkän tavuaineksen jäljessä. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja. Journal de la Société Finno-Ougrienne, nr 97, lk 35–73. https://doi.org/10.33340/susa.76433

Junttila, Santeri 2023. Paaksmapuu. – Tartu Ülikooli Lõuna-Eesti keele- ja kultuuriuuringute keskuse aastaraamat, kd 21–22. Pühendusteos Karl Pajusalule 60. sünnipäevaks. Tartu: [Tartu Ülikooli Kirjastus], lk 244–248.

Junttila, Santeri; Kallio, Petri 2021. Eesti keel läks ajalukku. – Keel ja Kirjandus, nr 12, lk 1110–1116.

Kailamäki, Uine 2022. Punamultaa vai paatsamankuorta? Värikallion ja Syrjäsalmen ­kallio­maalausten analyysituloksia. – Hiisi. Lehti muinaisuudesta kiinnostuneille, nr 1, lk 3–9.

Kasik, Reet 2015. Sõnamoodustus. (Eesti keele varamu 1.) Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus.

Kask, Arnold 1972. Eesti keele ajalooline grammatika. Häälikulugu. 2. tr. Tartu: Tartu Riiklik Ülikool.

Kehayov, Petar; Blokland, Rogier 2007. Mittesufiksaalne deminutiivituletus eesti keeles. – Emakeele Seltsi aastaraamat 52 (2006). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 87–124.

Kendla, Mari; Viikberg, Jüri 2016. Protoeurooplaste keelepärandist. – Emakeele Seltsi aastaraamat 61 (2015). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 135–154. https://doi.org/10.3176/esa61.06

Kert 1971 = Георгий Мартынович Керт, Саамский язык (Кильдинский диалект). Фонетика, морфология, синтаксис. Ленинград: Наука.

Kingisepp, Valve-Liivi; Ress, Kristel; Tafenau, Kai 2010. Heinrich Gösekeni grammatika ja sõnastik 350. Tartu: Tartu Ülikool.

Kivinen, Ilona 2007. Värinnimitysten synty suomalais-ugrilaisissa kielissä, lähtökohtana ’musta’. Pro-gradu-työ. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/19678

KLO = Antti Halkka, Krister Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi, Seppo Parkkinen, Teuvo Suominen, Kalle Taipale, Kotimaan luonto-opas. ­Porvoo–Helsinki–Juva: Werner Söderström, [1994].

Koivulehto, Jorma 1989. Sananselityksiä. – Kieliposti, nr 1, lk 28–30.

Koponen, Eino 1991. Itämerensuomen marjannimistön kehityksen päälinjoja ja kanta­suomen historiallista dialektologiaa. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja. Journal de la Société Finno-Ougrienne, nr 83, lk 123–161.

Korhonen, Mikko 1981. Johdatus lapin kielen historiaan. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 370.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Koski, Mauno 1983. Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 391.) [Savonlinna:] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Laas, Eino 2019. Dendroloogia ja pargindus. Tartu: Atlex.

Laas, Endel 1987. Dendroloogia. 2., ümbertöötatud tr. Tallinn: Valgus.

LAV = Лингвистический атлас вепсского языка (ЛАВЯ). Под общей редакцией Н. Г. Зайцевой. Санкт-Петербург: Нестор-История, 2019.

Lehtiranta, Juhani 1989. Yhteissaamelainen sanasto. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 200.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

LES = Richard Kleis, Ülo Torpats, Lalla Gross, Heinrich Freymann, Ladina-eesti sõnaraamat. 2., täiendatud ja parandatud väljaanne. Tallinn: Valgus, [2002].

LMS = Lyydiläismurteiden sanakirja. Koost Kai Donner, Jalo Kalima, Lauri Kettunen, Juho Kujola, Heikki Ojansuu, Elvi Pakarinen, Y. H. Toivonen, E. A. Tunkelo. Toim J. Kujola. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 9.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1944.

LRS = Иосиф Хананович Дворецкий, Латинско-русский словарь. 2., переработанное и дополненное издание. Москва: Русский язык, 1976.

Makajev 1970 = Энвер Ахмедович Макаев, Структура слова в индоевропейских и германских языках. Москва: Наука.

MNT I = A magyar nyelv történeti-etimológiai szótára (A–Gy). 2. tr. Főszerkesztő Benkő Loránd. Budapest: Akadémiai kiadó, 1984.

MNT III = A magyar nyelv történeti-etimológiai szótára (Ö–Zs). Főszerkesztő Benkő Loránd. Budapest: Akadémiai kiadó, 1976.

OFJ 1974 = Основы финно-угорского языкознания (Вопросы происхождения и развития финно-угорских языков). Ответственный редактор Василий Ильич Лыткин. Москва: Наука.

OFJ 1976 = Основы финно-угорского языкознания (марийский, пермские и угорские языки). Ответственный редактор Василий Ильич Лыткин. Москва: Наука.

Oja, Vilja 2001. Linguistic Studies of Estonian Colour Terminology. (Dissertationes philologiae estonicae Universitatis Tartuensis 9.) Tartu: Tartu University Press.

Oja, Vilja 2003. Hobu oli võik, lehm oli leet. – Keel ja Kirjandus, nr 2, lk 101–107.

Oja, Vilja 2014. Motivational analysis of some colour names. – Colour Studies: A Broad Spectrum. Toim Wendy Anderson, Carole P. Biggam, Carole Hough, Christian Kay. Amsterdam–Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, lk 93–108. https://doi.org/10.1075/z.191.06oja

Ojansuu, Heikki 1918. Karjala-Aunuksen äännehistoria. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 162.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Parkkinen, Jukka; Wetterstrand, Tuija 2012. Suomen kalliomaalaukset. Bongarin käsikirja. (Kirjokansi 4.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

PED = Proto-Indo-European Etymological Dictionary. A Revised Edition of Julius Pokorny’s Indogermanisches Etymologisches Wörterbuch. Revised and Published by the Dnghu Association. Indo-European Language Revival Association, 2007. http://elibrary.bsu.edu.az/files/books_400/N_337.pdf

Posti, Lauri 1942. Grundzüge der livischen Lautgeschichte. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 85.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Rapola, Martti 1966. Suomen kielen äännehistorian luennot. Liitteenä Martti Rapolan kirjallinen tuotanto 1902–1966. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 283.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Raun, Alo 1982. Eesti keele etümoloogiline teatmik. (Maarjamaa taskuraamat 17.) Rooma–Toronto: Maarjamaa.

Saarmann, E[ndel]; Veibri, U[do] 2006. Puiduteadus. Tartu: Eesti Metsaselts.

Seim, Rolf 1974. Minerale. Entstehung, Vorkommen, Bestimmung, Verwertung. 2. tr. Leipzig: Neumann Verlag.

SES = Elisabeth Kibbermann, Salme Kirotar, Paula Koppel, Saksa-eesti sõnaraamat. Deutsch-estnisches Wörterbuch. Tallinn: Valgus, 1975.

Soosaar, Sven-Erik 2021. Võimalikke protoeuroopa substraadi jälgi eesti keele dendro­nüümides. – Emakeele Seltsi aastaraamat 66 (2020). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 295–309. https://doi.org/10.3176/esa66.12

SRS II = Suomalais-ruotsalainen sanakirja. Finskt-Svenskt Leksikon (N–Ö). Toim Elias Lönnrot. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 50.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1880.

SSA I–III = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Peatoim Erkki Itkonen, Ulla-Maija Kulonen. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992–2000.

SSD = Сопоставительно-ономасиологический словарь диалектов карельского, вепсского, саамского языков. Под общей редакцией Юрия Сергеевича Елисеева и Нины Георгиевны Зайцевой. Петрозаводск, 2007.

SST II = Сравнительный словарь тунгусо-маньчжурских языков. Материалы к этимологическому словарю 2. Составители В. А. Горцевская, В. Д. Колесникова, О. А. Константинова, К. А. Новикова, Т. И. Петрова, В. И. Цинциус, Т. Г. Бугаева. Ленинград: Наука, 1977.

Sutrop, Urmas 1995. Eesti keele põhivärvinimed. – Keel ja Kirjandus, nr 12, lk 797–808.

Sutrop, Urmas 2000. The basic colour terms of Estonian. – Trames, kd 4, nr 2, lk 143–168. https://doi.org/10.3176/tr.2000.2.03

Sutrop, Urmas 2002. The Vocabulary of Sense Perception in Estonian: Structure and History. (Opuscula Fenno-Ugrica Gottingensia 8.) Frankfurt am Main: Peter Lang.

SVD = Николай Иванович Терешкин, Словарь восточно-хантыйских диалектов. Ленинград: Наука, 1981.

SVJ = Мария Ивановна Зайцева, Мария Ивановна Муллонен, Словарь вепсского языка. Ленинград: Наука, 1972.

Šteingolde 2002 = Анжелика Штейнгольд, Об одной славяно-балтийской фитонимической параллели в этимологическом аспекте. – Keelekontaktidest keelevahetuseni. From Language Contacts to Language Shifts. (Fenno-Ugristica 24.) Toim Piret Klesment. Tartu: Tartu Ülikool, lk 207–217.

Tammeorg, Johannes; Kook, Oskar; Vilbaste, Gustav 1975. Eesti NSV ravimtaimed. 4. tr. Tallinn: Valgus.

Tunkelo, E[emil] A[ukusti] 1946. Vepsän kielen äännehistoria. Proff. Lauri Kettusen, E. N. Setälän y.m. sekä itse keräämänsä aineiston nojalla. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 228.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Turunen, Aimo 1946. Lyydiläismurteiden äännehistoria 1. Konsonantit. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 89.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

UES = Ungari-eesti sõnaraamat. Magyar-észt szótár. Koost Anu Kippasto, Anu Nurk, Tõnu Seilenthal. Peatoim T. Seilenthal, A. Nurk. (Bibliotheca Studiorum Hungaricorum in Estonia 6.) [Tallinn:] Eesti Keele Sihtasutus, 2010.

UEW I = Károly Rédei, Uralisches Etymologisches Wörterbuch 1: Uralische und finnisch-ugrische Schicht. Wiesbaden: Otto Harrassowitz, 1988.

Vaba, Lembit 1987. [Mauno Koski, Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä (1983).] – Советское финно-угроведение, nr 3, lk 219–226.

Vaba, Lembit 1997. Uurimusi läti-eesti keelesuhetest. Tallinn–Tampere: Eesti Keele Instituut; Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.

Vasmer 1–4 = Макс Фасмер, Этимологический словарь русского языка: в четырех томах. Издание 2-е, стереотипное. Москва: Прогресс, 1986–1987.

VEG = Vene-eesti geoloogia sõnastik. Koost Karl Orviku, Ernst Nurm, Dimitri Kaljo, ­Magnus Kindlam, Ralf Männil, Vaino Olli. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus, 1963.

Viiding, Herbert 1984. Eesti mineraalid ja kivimid. Tallinn: Valgus.

Viires, Ants 1975. Puud ja inimesed. Puude osast eesti rahvakultuuris. Tallinn: Valgus.

Vilbaste, Gustav 1993. Eesti taimenimetused. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 20 (67).) Tallinn: Emakeele Selts.

VKS = Vadja keele sõnaraamat. Vaddaa tšeelee sõna-tširja. Словарь водского языка. 2., täiendatud ja parandatud tr. Toim Silja Grünberg. Eesti Keele Instituut. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2013.

VL = Eduard Vääri, Richard Kleis, Johannes Silvet, Võõrsõnade leksikon. 7., parand ja täiend tr. [Tallinn:] Valgus, [2006].

VMS II = Väike murdesõnastik. Toim Valdek Pall. Tallinn: Valgus, 1989.

VRS = Венгерско-русский словарь. Magyar-orosz szótár. Под общей редакцией Ласло Гальди. Москва–Будапешт: Русский язык; Издательство Академии наук Венгрии, 1974.

Wessén, Elias 1975. Våra ord: deras uttal och ursprung. Kortfattad etymologisk ordbok. 2. tr. [Naska:] Esselte Studium.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1973. Eesti-saksa sõnaraamat. Estnisch-deutsches Wörterbuch. 4., muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus.

Keywords: history of written Estonian, conceptual history, the concept of vānitās, the word edevus

This article explores the Latin-French-English concept vānitās/vanité/vanity as an example of how the Latin-based European conceptual system has dissolved into different words in younger literary languages such as Estonian. It distinguishes between the older definition of the concept, ‘something that is vain, empty, or valueless’, as expressed by equivalents of the Hebrew word hebel in Old Testament translations, and the meaning of ‘inflated pride in oneself or one’s appearance’, which is predominant in the more modern English and French usage. The article examines how these two meanings are reflected in Estonian, drawing comparisons with German, Finnish, and Latvian. To identify the carriers of the older meaning, the words historically used in the translations of the Book of Ecclesiastes and certain psalms are scrutinized. For carriers of the newer meaning, the equivalents found in translations of the title of W. M. Thackeray’s novel Vanity Fair and in modern bilingual dictionaries are considered. The analysis reveals that in German, the unity of the concept has been preserved, with the term Eitel(keit) encompassing both meanings. In Finnish, the older meaning is represented by turhuus and the newer meaning by turhamaisuus, which is clearly a derivative of the first, establishing a clear conceptual connection. However, in Estonian and Latvian, words of entirely different origins express these two meanings. In Estonian, the older sense is conveyed by the word tühisus (derived from the word tühi ‘empty’), and the newer meaning by edevus. The article provides a more in-depth examination of the word edevus – it is derived from the verb ­ede(ne)­ma ‘advance, make progress’ and, as such, lacks analogous derivations with similar meaning in the other languages examined.

 

Kristiina Ross (b. 1955), PhD, Institute of the Estonian Language, Leading Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn), kristiina.ross@eki.ee

References

Veebivarad

Bībele 1965 = Bībele: un tās izpētes materiāli. https://bibele.lv/bibele/bibele.php

Bībele 1694 = Ta Swehta Grahmata. Latviešu valodas seno tekstu korpuss. http://senie.korpuss.lv/source.jsp?codificator=VD1689_94

Biblia 1642 = Se on: Coco Pyhä Ramattu Suomexi. http://finbible.fi/head/raam1642_vanha.htm

CNRTL = Centre National de Ressources Textuelles et Lexicales. https://www.cnrtl.fr/definition

DWB = Deutsches Wörterbuch von Jacob Grimm und Wilhelm Grimm. https://www.dwds.de/wb/dwb

EKSS = Eesti keele seletav sõnaraamat 2009. https://www.eki.ee/dict/ekss

EMS = Eesti murrete sõnaraamat I. [EMS] Eesti murrete sõnaraamat (eki.ee)

EPAK = Eesti piiblitõlke ajalooline konkordants. https://www.eki.ee/piibel/

ES = Eesti-soome sõnaraamat. https://www.eki/dict/efi

ESTER. https://www.ester.ee

DWDS = Etymologisches Wörterbuch des Deutschen. https://www.dwds.de

KJV = King James Bible Online. https://www.kingjamesbibleonline.org

Kopkatalogs. https://kopkatalogs.lv

Lewis, Charlton T.; Short, Charles. A Latin Dictionary. Perseus Digital Library. http://www.perseus.tufts.edu

Merriam-Webster. https://www.merriam-webster.com

SES = Suomen etymologinen sanakirja. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72.) https://kaino.kotus.fi/ses

SESS = Soome-eesti suursõnaraamat. https://www.eki/dict/fie

Strong’s Greek = The Exhaustive Concordance of the Bible. https://biblehub.com

Sõnaveeb. Eesti Keele Instituut. https://sonaveeb.ee

 

Kirjandus

Agricola 1551 = Mikael Agricolan teokset. III osa. Käsikirja / Messu eli herran Echtolinen / Se meiden Herran Jesusen Christusen Pina / Dauidin Psaltari / Weisut ia Ennustoxet / Ne Prohpetat. Haggaj. Sacharia. Maleachi. [Faksiimileväljaanne. Porvoo–Helsinki–Juva: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1987.]

Bībele 2012 = Bībele ar deiterokanoniskajām grāmatām. Latvias Bībeles biedrība.

Botterweck, G. Johannes; Ringgren, Helmer 1997. . הֶבֶל hebhel; הָבַל habhal – Theological ­Dictionary of the Old Testament. Toim F. Johannes Botterweck, Helmer Ringgren. Tlk John T. Willis, Geoffrey W. Bromiley, David E. Green. . Kd III. גִּלּוּלִים gillûlîm – הָרַס hāras. . Grand Rapids, Michigan: William B. Eerdmans Publishing Company.

Bunyan, John 1997. Palveränduri teekond sellest maailmast tulevasse unenäo võrdpildis. (Klassika 2.) Tlk Anne Allpere. Tallinn: Logos.

Eesti-läti 2015 = Igauņu-latviešu vārdnīca. Eesti-läti sõnaraamat. Koost Valts Ernštreits, Marika Muzikante, Maima Grīnberga. Rīga–Tallinn: Latviešu valodas aģentūra, Eesti Keele Sihtasutus.

Helle 1732 = Anton Thor Helle, Lühike sissejuhatus eesti keelde (1732). Tlk Annika Kilgi, Kristiina Ross. Eesti Keele Instituut. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2006. [Faksiimile­väljaanne: Kurtzgefaszte Anweisung Zur Ehstnischen Sprache. Halle: Gedruckt bey ­Stephan Orban.]

Hupel, August Wilhelm 1780. Ehstnische Sprachlehre für beide Hauptdialekte den reval­schen und den dörptschen. Nebst einem vollständigen Wörterbuch. Riga–Leipzig: Johann Friedrich Hartknoch.

Hupel, August Wilhelm 1818. Ehstnische Sprachlehre für die beyden Hauptdialekte, den revalschen und dörptschen, nebst einem vollständigen ehstnischen Wörterbuche. Zweite durchgängig verbesserte und vermehrte Auflage. Mitau: J. F. Steffenhagen und Sohn.

Kibbermann, Elisabeth; Kirotar, Salme; Koppel, Paula 1978. Saksa-eesti sõnaraamat. 3. tr. Tallinn: Valgus.

Kingisepp, Valve-Liivi 2020. Otto Wilhelm Masingu „Maarahwa Näddala-Lehhe” sõnastik. Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus.

Kleis, Richard; Torpats, Ülo; Gross, Lalla; Freymann, Heinrich 2002. Ladina-eesti sõna­raamat. Teine, täiendatud ja parandatud väljaanne. Tallinn: Valgus.

Luther 1545 = Biblia: Das ist: Die gantze Heilige Schrifft / Deudsch / Auffs new zugericht. D. Mart. Luth. Gedruckt zu Wittemberg / Durch Hans Lufft. M.D.XLV. [Faksiimile­väljaanne: Stuttgart: Deutsche Bibelgesellschaft, 1983.]

Läti-eesti 2012 = Läti-eesti sõnaraamat. Latviešu-igauņu vārdnīca. Koost Arvi Tavast, Merle Madisson, Aive Mandel, Tauno Nõulik, Anita Tannenberg. Tallinn: Eesti Keele Siht­asutus.

Metsmägi, Iris; Sedrik, Meeli; Soosaar, Sven-Erik 2012. Eesti etümoloogiasõnaraamat. Peatoim I. Metsmägi. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus.

Mühlenbach, Karl 1925–1927. Latviešu valodas vārdnīca. Lettisch-deutsches Wörterbuch. II kd. Redigiert, ergänzt und fortgesetzt von J. Endzelin. Riga: Herausgegeben vom lettischen Kulturfonds.

Müller, Georg 2007. Jutluseraamat. (Eesti mõttelugu 78.) Koost Külli Habicht, Valve-Liivi Kingisepp, Jaak Peebo, Külli Prillop. Toim K. Habicht, Kai Tafenau, Siiri Ombler. Tartu: Ilmamaa.

P 1968 = Piibel. Vana ja Uus Testament. Piibliseltsi väljaanne.

P 1997 = Piibel. Vana ja Uus Testament. Tallinn: Eesti Piibliselts.

P 2014 = Piibel. Uue maailma tõlge. Brooklyn: Jehoova tunnistajad. https://www.jw.org/et/raamatukogu/piibel/nwt/raamatud

Psalmid 1989 = Psalmid ehk Vana Testamendi Laulud. – Uus Testament ja Psalmid. Tallinn: EELK Konsistoorium, lk 698–877.

Ross, Kristiina 1998. Translation of Psalms by Georg Müller and Heinrich Stahl. – Kirik ja kirja­sõna Läänemere regioonis 17. sajandil. The Church and Written Word in the Baltic Sea region in the 17th century. Kirche und Schrifttum der Ostseeländer im 17. Jahr­hundert. (Eesti Rahvusraamatukogu toimetised 7.) Koost Piret Lotman. Tallinn: Eesti Rahvusraamatukogu, lk 106–133.

Saareste, Andrus 1958. Eesti keele mõisteline sõnaraamat. I kd. Stockholm: Vaba Eesti.

SP 1938–1940 = Jumala Püha Sõna. Suur Piibel. Välja antud eestikeelse piibli 200 aasta juubeli tähistamiseks. Tartu–Tallinn: Loodus. [Faksiimileväljaanne: Keuruu: Otava, 1989.]

Thackeray, William Makepeace 1959a. Edevuse laat. Romaan ilma kangelaseta. I. Tlk H. Allikas. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus.

Thackeray, William Makepeace 1959b. Edevuse laat. Romaan ilma kangelaseta. II. Tlk H. Allikas, Valter Rummel, Evi Siimson. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus.

Veisbergs, Andrejs 2001. Jaunā latviešu-angļu vārdnīca. The New Latvian-English Dictionary. [Rīga.]

Vestring, Salomo Heinrich 1998. Lexicon esthonico germanicum. Eesti-saksa sõnaraamat. Tartu: Eesti Kirjandusmuuseum.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1869. Ehstnisch-Deutsches Wörterbuch. St. Petersburg: Kaiserliche Akademie der Wissenschaften.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1893. Ehstnisch-Deutsches Wörterbuch. Zweite vermehrte Auflage. Redigirt von Dr. Jacob Hurt. St. Petersburg. [Faksiimileväljaanne: Ferdinand Johann Wiedemann, Eesti-saksa sõnaraamat. Neljas, muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus, 1973.]

Keywords: lexicology, etymology, dialectology, loanwords, Baltic German

The article looks at the origin of the dialect word prann ‘fringe’ and concludes that it is a loan deriving from the equivalent Baltic German word Franje.

 

Udo Uibo (b. 1956), Institute of the Estonian Language, Senior Lexicographer (Roosi­krantsi 6, 10119 Tallinn), udo.uibo@eki.ee

Keywords: Estonian language, history of vocabulary, etymology

The article discusses the etymology of the Estonian word (raie)lank ‘a piece of forest land meant for cutting’. The first documented use of this word dates back to 1898. The word has no etymological counterparts in other Balto-Finnic languages. In etymological literature, the Estonian lank has been linked to the verb langema ‘to fall’, assuming the formation of a new basic root – lank – through the sound change g > k in the root. This explanation is unconvincing. The assumption is not supported by any derivative relationships in the relevant vocabulary in the neighbouring or contact languages. This interpretation is even more clearly challenged by evidence in the vernacular literature in Estonian dialects, where not just lank but also, plank : plangi ~ plangu has been documented in the sense of ‘a piece of a forest land that has been cut down or is meant for cutting; a plot of farmland or hayfield’. It is probably a German loan, cf. Middle Low German planke, German Planke ‘a thick board, a plank’. This is assumed that the semantics of the Estonian (raie)lank originates from the meaning branch ‘fence, barrier’ in the German semantic line that has served as the source of the loan. In the Estonian language context the meaning has developed as follows: ‘a demarcated area’ ⇒ ‘a piece of forest land where the cutting area has been marked with poles and lines’ ⇒ ‘a piece of forest land that has been cut down, a clearing’.

Between 1898 and 1915, one of the largest pulp factories in the world, Waldhof, operated in Pärnu as a subsidiary of the German-based corporation AG Zellstoff­fabrik Waldhof. To supply the factory with raw materials, the surrounding areas of Pärnu were subjected to devastating logging activities, resulting in enormous clear-cut areas, which people began to call Waldhof’s clearings. Taking into account the described circumstances and economic situation, it is plausible to assume that it was at that time that lank, meaning a forest area designated for cutting, started to spread and take root more widely in Estonian.

 

Lembit Vaba (b. 1945), PhD, Foreign Member of the Latvian Academy of Sciences, ­phorest45@gmail.com

Keywords: etymology, origin of Finnic phonetics, Germanic borrowings, Scandinavian borrowings, derivatives

The dictionary of Estonian dialects (EMS) lists oht as three lexical items: oht1 (= South Estonian oht) ‘1 peril, danger, menace; jeopardy, risk, hazard; 2 distress’; oht2 ‘(herbal) medicine, drug, antidote’; and the partitive-only ohtu ‘-like, -ish, resembling, as good as’. Mägiste (1929) has connected oht1 to Votic and Ingrian ohto ‘enough’ and further with Estonian oher (in literary language ohter) ‘abundant, plentiful; liberal, bountiful; rich; opulent; profuse’, explaining the meaning ‘distress’ as derived from ‘abundance of distress’.

I equate the Estonian, Votic and Ingrian words with the Finnish and Karelian ehto ‘condition; alternative, choice, possibility; sufficient, abundant’, derived from the Proto-Finnic verb *ehti-, meaning ‘have time, arrive in time, forestall; get ready, finish; turn green, ripen; decorate; wear’ in different Finnic dialects. Estonian ohtu has developed from ‘alternative of’, perhaps under the influence of Middle Low Saxon achte ‘like, in -ish way’; the derivative oher has arisen from the ‘abundant’ semantics.

The Finnic equation is made possible by positing the change *e– > *o– before a second syllable o in Votic, Estonian and South Estonian. The same change has occurred in Estonian onu ‘uncle’, cf. Finnish eno ‘maternal uncle’, and in two words with initial h-: Estonian hobu ‘horse’, cf. Finnish hepo id., and Estonian orm ‘string or loop of a birch-bark shoe’, cf. Finnish hermo ‘nerve’.

In addition, I propose a borrowing from Old Norse ótti < Proto-Scandinavian *ohtō ‘fear’. Mingled with the inherited *ohto (< *ehto) ‘choice, possibility’, the loanword has acquired the meaning ‘possibility of sth. fearful, i.e. danger, menace, risk’, making in turn the inherited *ohto – meaning ‘choice or help against evil’ – still visible in Old Literary Estonian oht, and further ‘(herbal) medicine, drug, antidote’. Another possibility is to explain oht2 through the verb ohutama1 ‘heal, attack evil forces with witchcraft’ derived from the borrowed *ohto ‘fear’ (the homonymous ohutama2 ‘pester’ is derived from oht1).

 

Santeri Junttila (b. 1974), PhD, Institute of the Estonian Language, Senior Lexicographer (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn), Santeri.Junttila@eki.ee

Keywords: corpus planning, standards of written language, spelling variants, culinary terms, adaptation of borrowings, French borrowings

The article looks at the ways the spelling of foreign words of French origin has become fixed in Estonian, with a focus on the adaptation into Estonian of words pronounced with an open e in French. In Estonian, the spelling of foreign words typically follows their pronunciation, i.e., the spelling is based on the approximate pronunciation in the (original) language. Hence, the variations in the spelling of the Estonian adaptations likely derive from the French pronunciation instructions provided in Estonian sources and possibly from the influence of intermediary languages.

Two spellings of the word for the French choux pastry cake eclair currently co­exist in Estonian: ekleer and ekläär. The word first appeared in ÕS 1960 as ekläär and was also standardized as ekleer in 2013; as such, it is a good example of the adaptation of French words in Estonian.

The adaptation of French borrowings containing an open e has been inconsis­tent in Estonian. The initial fixation of the word éclair with the spelling ekläär likely derived from the erstwhile custom of pronouncing the open e in the stressed syllables of French words as a long ä in Estonian. An effort was probably also made to avoid the spelling coinciding with the Russian form (эклер); there is a general tendency to ignore Russian-influenced forms when it comes to the standardization of foreign words in Estonian.

The variation of the open e in Estonian adaptations has been affected by pronunciation – differences in the phonotactics of French and Estonian – as well as inter­mediary languages: German, Swedish and Russian.

 

Madis Jürviste (b. 1985), MA, Institute of the Estonian Language, Lexicographer, Junior Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn); University of Tartu, Doctoral Student, madis.jyrviste@eki.ee

Tiina Paet (b. 1974), MA, Institute of the Estonian Language, Senior Language Planner, Junior Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn); University of Tartu, Doctoral Student, tiina.paet@eki.ee

Keywords: corpus planning, gender marked words, meanings

So far, Estonian language planners have been advising to reserve the word esinaine (chairwoman) for the director of an all-female organization only. In this article I looked at data from the text corpora of different eras (1920s–1940s, 1950s–1970s, 1990–2008, 2013 and 2021) to find out whether the word occurs in its recommended meaning only in the past usage or if it also holds true in modern language. The results showed that this usage was dominant mainly during the 1920s and 1940s, where over 90% of the analyzed examples indicated the meaning of a director of an all-female organization. This is partly explained by the many women’s associations that were established during this period. However, in modern usage starting from the 1990s, esinaine as ‘the leader of a mixed-gender organization’ has been on the rise – for example, in 2021, 58% of the analyzed examples used esinaine in the meaning of a leader of a mixed-gender organization. It is therefore clear that the recommendation is not relevant in modern language, and indeed, in March 2022 it was removed from the Estonian Language Institute’s dictionary portal Sõnaveeb.

 

Elisabeth Kaukonen (b. 1995), MA, University of Tartu, Estonian and Finno-Ugric Linguistics, Doctoral Student (Jakobi 2, 51005 Tartu), elisabeth.kaukonen@gmail.com

Keywords: Estonian, Slavic languages, lexical history

In the glossary of Heinrich Göseken’s (1641–1681) Estonian handbook Manuductio ad Linguam Oesthonicam. Anführung zur Öhstnischen Sprache (1660) the word taarn is explained as follows: Abgrund / tarn / süggaw paick ‘abyss’ (p. 98) and Grundlos / Taarn (p. 507). The relevant information presented in the Estnisch-deutsches Wörterbuch by F. J. Wiedemann, which was first published in 1869, comes from Göseken. Estonian dialect collectors have never recorded the word from actual usage. In the 1920s, the word taarn was proposed as a geographic term denoting ‘a narrow abyss with vertical walls’. In some cases the word has also been used in Estonian poetry.

No plausible etymological association has ever been established between taarn and any other Finnic word stem. Julius Mägiste has hesitantly related the word with the plant name tarn : tarna, Fin taarna, tarna Carex, Catabrosa, Scirpus etc.’, assuming the development ‘high-growing aquatic plant’ ⇒ ‘place covered with such plants’ ⇒ ‘steep-sloped lowland, abyss’. The assumption does not sound credible, though.

Apart from descriptive words, most of the Estonian words with an intra-stem rn-sequence without a morpheme boundary are loanwords. The article weighs the possibility that taarn may have been borrowed from the Proto-Slavic source word *starnā, whose descendants include, e.g., Bulg странà ‘land, locality, direction; side, cheek’, стърнà ‘nearly vertical slope, steep river bank’, стърнъ̀ ‘escarpment’, Rus dial. сторона́ ‘hillside’, сторона́, сторо́нка ‘ashpit’. Analogous loanwords are the Estonian sarn : sarn ‘cheekbone’ and varn : varna ‘peg in the wall, hook etc.’, which must have also been borrowed from a very archaic pre-pleophonic variant of Slavic.

 

Lembit Vaba (b. 1945), PhD, Foreign Member of the Latvian Academy of Sciences, phorest45@gmail.com

References

VEEBIVARAD

DWB = Deutsches Wörterbuch von Jacob Grimm und Wilhelm Grimm. https://woerterbuchnetz.de

EKSS = Eesti keele seletav sõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ekss

EMS = Eesti murrete sõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ems

ÈSSJa = Ètimologičeskij slovar’ slavjanskih jazykov. Praslavjanskij leksičeskij fond. Kd 1–. Peatoim O. N. Trubačev. Moskva: Nauka, 1974–. [Этимологический словарь славянских языков. Праславянский лексический фонд. Т. 1–. Отв. ред. О. Н. Трубачев. Москва: Наука, 1974–.]
http://etymolog.ruslang.ru/index.php?act=essja

ETY = Eesti etümoloogiasõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ety

SRNG = Slovar’ russkih narodnyh govorov. Kd 1–49. [Словарь русских народных говоров. Т. 1–49.]
https://iling.spb.ru/vocabula/srng/srng.html

Sõnaveeb = EKI ühendsõnastik 2022. https://sonaveeb.ee

KIRJANDUS

BER = B”lgarski etimologičen rečnik. Kd 7. Peatoim Todor A. Todorov. Sofia: Akademično izdatelstvo Prof. Marin Drinov, 2010. [Български етимологичен речник. Т. 7. От. ред. Тодор А. Тодоров. София: Академично издателство Проф. Марин Дринов, 2010.]

Černyh, Pavel Jakovlevič 1999. Istoriko-ètimologičeskij slovar’ sovremennogo russkogo jazyka. Kd 1–2. 3. tr. Moskva: Russkij jazyk. [Павел Яковлевич Черных, Историко-этимологический словарь современного русского языка. Т. 1–2. 3-е издание. Москва: Русский язык.]

Dagestanlased. Koost Irina Kerimova, Ita Serman. [Tallinn]: Integratsiooni ja Migratsiooni Sihtasutus Meie Inimesed.
https://www.integratsioon.ee/sites/default/files/268_Dagestaanlased_A5.indd.pdf

EEW = Julius Mägiste, Estnisches etymologisches Wörterbuch. Kd 1–12. Helsinki: Finnisch-Ugrische Gesellschaft, 1982–1983.

EKMS = Andrus Saareste, Eesti keele mõisteline sõnaraamat. Dictionnaire analogique de la langue estonienne. Avec un index pourvu des traductions en français. Kd 1–4. (Eesti Teadusliku Seltsi Rootsis väljaanne 3.) Stockholm: Vaba Eesti, 1958–1963.

EÕS = Eesti õigekeelsuse-sõnaraamat. „Eesti keele õigekirjutuse-sõnaraamatu” II täiendatud ja parandatud tr. Kd 3: Ripp–Y. Tartus: Eesti Kirjanduse Seltsi kirjastus, 1937.

Göseken, Heinrich 1660. Manuductio ad Linguam Oesthonicam. Anführung zur Öhst­nischen Sprache. Reval: Gedruckt und verlegt von Adolph Simon / Gymnasij Buchdr.

Kingisepp, Valve-Liivi; Ress, Kristel; Tafenau, Kai 2010. Heinrich Gösekeni grammatika ja sõnastik 350. Toim Külli Habicht, Külli Prillop. Tartu: Tartu Ülikool.

Machek, Václav 1968. Etymologický slovník jazyka českého. Druhé, opravené a doplněné vydání. Praha: Nakladatelství Československé Akademie věd.

Rahvajutte ja -tarkusi Kullamaa kihelkonnast. Materjal rahvajutustajatele. Koost Pille Kippar. Tallinn: Rahvakultuuri Arendus- ja Koolituskeskus, 1998.

Raun, Alo 1982. Eesti keele etümoloogiline teatmik. (Maarjamaa taskuraamat 17.) Rooma–Toronto: Maarjamaa.

SKES = Erkki Itkonen, Aulis J. Joki, Suomen kielen etymologinen sanakirja. Kd 4. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII:4.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1969.

SSA = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Kd 3. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Peatoim Ulla-Maija Kulonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000.

Vaba, Lembit 2015. Sõna sisse minek. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 73.) Tallinn: [Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Selts].

Valik saksa- ja eestikeelseid geoloogilisi oskussõnu. Tartu: Geoloogia Instituut, 1929.

Valmet, Aino 1960. H. Gösekeni sõnaraamatust. – Keel ja Kirjandus, nr 10, lk 612–617.

Vasmer 1–4 = Maks Fasmer, Ètimologičeskij slovar’ russkogo jazyka. Kd 1–4. Perevod s nemeckogo i dopolnenija akademika RAN O. N. Trubačeva. Moskva: Astrel’ Ast, 2004. [Макс Фасмер, Этимологический словарь русского языка. Т. 1–4. Перевод с немецкого и дополнения академика РАН О. Н. Трубачева. Москва: Астрель Аст, 2004.]

Veski, Asta 1956. Rol’ I. V. Veski v istorii razvitija èstonskoj terminologii. Avtoreferat. Tartu: Tartuskij gosudarstvennyj universitet. [Астa Вески, Роль И. В. Вески в истории развития эстонской терминологии. Автореферат. Тарту: Тартуский государственный университет.]

Viitso, Tiit-Rein 1990. On the earliest Finnic and Balto-Slavic contacts. – Itämerensuomalaiset kielikontaktit. Itämerensuomalainen symposium 7. kansainvälisessä fenno-ugristikongressissa Debrecenissä 27.8.–1.9.1990. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 61.) Helsinki, lk 140–147.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1973. Estnisch-deutsches Wörterbuch. Eesti-saksa sõna­raamat. 4., muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus.

Keywords: lexical history, etymology, language contacts, Low German loanwords, C. Kelch, J. G. Herder, old written Estonian, Estonian folk song

In 1695 Christian Kelch, the then pastor of Järva-Jaani, published his chronicle “Liefländische Historia”, which also contained an Estonian folk song titled “Jörru, jörru”, with German translation. This was the first Estonian folk song to appear in print; owing to Johann Gottfried von Herder it became known even more widely. Despite repeated analysis of the text, the meaning of jörru has remained a mystery to this day. In Herder’s “Volkslieder” there is a note explainig Jörru as the male name Georg. This interpretation has been predominant, although it contradicts Kelch’s original explanation of Jörru being a young man’s word of address for his beloved girl. Possibly Herder did not find the text in Kelch’s chronicle but in a Königsberg news­paper, where the song had been published in 1764 without Kelch’s comment. Kelch, however, had a good reason to explicate the meaning of Jörru, as he wanted to refute an earlier claim that Jörru refers to Jerusalem and the song as a whole expresses the longing of a people for their former homeland. The article hypothesizes that jörru is the Middle Low German gör ‘girl’. In the local variant of Low German it was normal that before a front vowel g would be pronounced as j; another expected change is ö > õ. The word-final vowel u is a diminutive suffix. The lengthening of the r-sound can be accounted for by diminutive gemination. In addition to the etymology for jörru the meanings of some other archaic words and expressions occurring in the song are specified.

 

Külli Prillop (b. 1974), PhD, University of Tartu, Institute of Estonian and General Linguistics, Researcher of Estonian Phonology (Jakobi 2, 51005 Tartu), kulli.prillop@ut.ee

PDF

Vanakooli (‘old-school’)

https://doi.org/10.54013/kk796a4

Keywords: names of colours, trees and rocks, etymologies, Finno-Ugric languages, Indo-European languages, comparative linguistics

The onomatopoetically derived stems *pakka- and *paka- trace back to ancient times, originally signifying actions like breaking and splitting along with the associated sounds. Over time, the concept of colour became syncretically intertwined with these meanings. Derivatives formed by adding suffixes to the root *pakka- include the Finnish pakkunen ‘three-lobe beggarticks (Bidens tripartitus)’, the Olonetsian pakkuinen ‘yellow’, the Vepsian pakuine ‘yellow’, and the Hungarian fakó (< *pak-) ‘greyish; faded; cream-coloured (about a horse)’. These terms share the common thread of ‘yellow’. The stem *paka- contributed to the Finnic names for alder buckthorn (Frangula alnus or Rhamnus frangula), such as the Estonian paakspuu, the Finnish paatsama, the Vepsian pagač, and others, along with the Estonian pagu ‘feldspar’ and paat(jas) ‘pale or greyish yellow’.

In ancient times, the rock paintings of South-Eastern Finland used paint made from buckthorn, in addition to ochre, to achieve the so-called macro-red tones. The association of the colour yellow with wood, feldspar, or another significant coloured rock in the prehistorical times is plausible. Both the wood and the stone derive their names from their good splitting properties. Unfortunately, there is no information about the term’s prevalence outside the Estonian language. The disappearance of this term is likely linked to the diminishing significance of the material in economic, aesthetic and/or religious contexts.

In general, the study suggests a partially parallel semantic development of similar words in sound composition. In Finno-Ugric languages, the evolution of *pakka ~ *paka progressed from ‘break, burst’ → ‘split tree/wood or stone/rock’ → ‘split, brittle coloured wood or easily split [= ‘alder buckthorn’], brittle coloured stone/rock [= feldspar]’ → ‘yellow’. The point at which syncretism appeared remains unclear, considering the intertwining with the meaning of another stem, as well as semantic shifts due to diverse component associations. In various Indo-European languages, *sphē- ~ *sphə- has developed as follows: ‘long, flat piece of wood’ → ‘chip; brushwood; thin log’ → ‘dried wood’ → ‘split, cracked wood’ → ‘split, brittle rock [= feldspar]’ and ‘flat objects with a thinner part, mostly with a handle [= oar, spade, spoon; wedge, shoulder blade, etc.]’. The meaning ‘feldspar’ is exclusive to Germanic languages, with no progression to the taxonomic and colour concepts of wildlife.

Enn Ernits (b. 1945), PhD ja DVM, Associate Professor Emeritus of Estonian University of Life Sciences (Friedrich Reinhold Kreutzwaldi 1a, 51014 Tartu), enn.ernits@emu.ee

References

Veebivarad

ERLA = Eesti regilaulude andmebaas. https://www.folklore.ee/regilaul/andmebaas/

Fytonyymit. https://fytonyymit.wordpress.com/blogs/page/9/

Onomastika. Nimede panemine.

https://www.ra.ee/apps/onomastika/index.php/et/nimepanek/nimepanekPtl

Wikipedia. Den fria encyklopedin. https://sv.wikipedia.org/wiki/Brakved

 

Kirjandus

Abajev 1958 = Василий Иванович Абаев, Историко-этимологический словарь осетинского языка. Т. 1, А–К. Москва–Ленинград: Издательство Академии Наук СССР.

ALFE III = Atlas Linguarum Fennicarum. Itämerensuomalainen kielikartasto. Lääne­meresoome keeleatlas. Ostseefinnischer Sprachatlas. Лингвистический атлас прибалтийско-финских языков. Peatoim Tuomo Tuomi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2010.

Ariste, Paul 1948. Vadja keele grammatika. (Nõukogude soome-ugri teadused 9.) Tartu: Teaduslik Kirjandus.

AS = Уорвик Брей, Дэвид Трамп, Археологический словарь. Перевод с английского. Москва: Прогресс, 1990.

Biggam, Carole P. 2014. Prehistoric colour semantics: A contradiction in terms. – Colour Studies: A Broad Spectrum. Toim Wendy Anderson, C. P. Biggam, Carole Hough, Christian Kay. Amsterdam–Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, lk 3–28. https://doi.org/10.1075/z.191.01big

Bogár, Edit G. 2011. Onomatopoeia and etymology. – Congressus XI Internationalis Fenno-Ugristarum, Piliscsaba, 9–14. VIII. 2010. Pars IV. Dissertationes sectionum: Linguistica. Piliscsaba: Reguly Társaság, lk 35–39.

CDE = Chambers Dictionary of Etymology. Toim Robert K. Barnhart. [Edinburgh:] Chambers, [2008].

Duden = Etymologie. Herkunftswörterbuch der deutschen Sprache. Bearbeitet von ­Günther Drosdowski. Nach den Regeln der neuen deutschen Rechtschreibung überarbeiteter Nachdruck der 2. Auflage. (Duden Band 7.) Mannheim–Leipzig–Wien–Zürich: Dudenverlag, [1997].

EE VII = Eesti Entsüklopeedia. Kd 7, nõuk–rah. Peatoim Ülo Kaevats, Toomas Varrak. Tallinn: Eesti Entsüklopeediakirjastus, 1994.

EES = Iris Metsmägi, Meeli Sedrik, Sven-Erik Soosaar, Eesti etümoloogiasõnaraamat. Peatoim I. Metsmägi. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2012.

EEW VI = Julius Mägiste, Estnisches etymologisches Wörterbuch. Helsinki: Finnisch-ugrische Gesellschaft, 1982.

EKA = Külli Prillop, Karl Pajusalu, Eva Saar, Sven-Erik Soosaar, Tiit-Rein Viitso, Eesti keele ajalugu. (Eesti keele varamu 6.) Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus, 2020.

EKM I = Andrus Saareste, Eesti keele mõisteline sõnaraamat. Stockholm: Vaba Eesti, 1958.

EKSS IV = Eesti keele seletav sõnaraamat. 2., täiend ja parand tr. Toim Margit Langemets, Mai Tiits, Tiia Valdre, Leidi Veskis, Ülle Viks, Piret Voll. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2009.

EMS IV = Eesti murrete sõnaraamat. IV kd, 17. v. kõhvits–kähür. Toim Evi Juhkam, Mari Kendla, Piret Norvik, Jüri Viikberg. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2005.

EMS VII = Eesti murrete sõnaraamat. VII kd, 31. v. osatlema–pari. Toim Mari-Liis Kalvik, Mari Kendla, Tiina Laansalu. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2020.

Ernits, Enn 2017. Sõna haaval. Emakeelest tehiskeelteni. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 75.) Tallinn: Emakeele Selts, lk 89–96.

ESR II8 = Этимологический словарь русского языка. Под руководством и редакцией Н. М. Шанского. Москва: Издательство Московского университета, 1986.

ESS XIII = Этимологический словарь славянских языков: праславянский лексический фонд. *kromĕžirъ – *kyžiti. Под редакцией О. Н. Трубачева. Москва: Наука, 1987.

EWD = Friedrich Kluge, Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache. 24. tr. Bear­beitet von Elmar Seebold. Berlin–New York: Walter de Gruyter, 2002.

Genaust, Helmut 1996. Etymologisches Wörterbuch der botanischen Pflanzennamen. 3. tr. Basel–Boston–Berlin: Birkhäuser.

GEW II = Hjalmar Frisk, Griechisches etymologisches Wörterbuch. 3. tr. Heidelberg: Carl Winter; Universitätsverlag, 1991.

Hajdú 1985 = Петер Хайду, Уральские языки и народы. Москва: Прогресс.

Hakulinen, Lauri [1968]. Suomen kielen rakenne ja kehitys. 3. tr. (Otavan korkeakoulu­kirjasto.) Helsinki: Otava.

Halinen, Petri 2016. Kivikausi. – Georg Haggrén, P. Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen, Anna Wessman, Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keski­ajalle. [Helsinki:] Gaudeamus, lk 17–121.

Hellquist, Elof 1922. Svensk etymologisk ordbok. Lund: C. W. Gleerups.

Häkkinen, Jaakko 2012. Kalliomaalaajien kielestä: vastine Antti Lahelman artikkeliin ­Muinaistutkijassa 1/2012. – Muinaistutkija, nr 3, lk 36–42.

Häkkinen, Jaakko 2014. Kielet Suomessa kautta aikain. – Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto. https://alkuperasivusto.fi/Kielet_Suomessa_kautta_aikain.pdf

Häkkinen, Kaisa 2005. Nykysuomen etymologinen sanakirja. 3. tr. Juva: WSOY.

IKM = Itä-Kannaksen murresanakirja. Koost Adolf Neovius, Lauri Hakulinen, Veikko Ruoppila. Toim V. Ruoppila. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 392.) [Helsinki:] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö, [1984].

Illitš-Svitõtš 1967 = Владислав Маркович Иллич-Свитыч, Материалы к сравнительному словарю ностратических языков (индоевропейский, алтайский, уральский, дравидский, картвельский, семитохамитский). – Этимология 1965: материалы и иссле­дования по индоевропейским и другим языкам. Москва: Наука, lk 321–373.

ILW II = Inarilappisches Wörterbuch (L–P). Koost Erkki Itkonen, Raija Bartens, Lea Laitinen. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 202.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1987.

IMS = Inkeroismurteiden sanakirja. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 18.) Toim Ruben Erik Nirvi. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1971.

Jonuks, Tõnno 2022. Eesti muinasusundid. [Tartu:] Postimehe Kirjastus.

Junttila, Santeri 2019. Lähtökielen sanansisäisten soinnittomien klusiilien edustus kanta­suomen balttilaissanoissa 2. Edustus kohdekielen pitkän tavuaineksen jäljessä. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja. Journal de la Société Finno-Ougrienne, nr 97, lk 35–73. https://doi.org/10.33340/susa.76433

Junttila, Santeri 2023. Paaksmapuu. – Tartu Ülikooli Lõuna-Eesti keele- ja kultuuriuuringute keskuse aastaraamat, kd 21–22. Pühendusteos Karl Pajusalule 60. sünnipäevaks. Tartu: [Tartu Ülikooli Kirjastus], lk 244–248.

Junttila, Santeri; Kallio, Petri 2021. Eesti keel läks ajalukku. – Keel ja Kirjandus, nr 12, lk 1110–1116.

Kailamäki, Uine 2022. Punamultaa vai paatsamankuorta? Värikallion ja Syrjäsalmen ­kallio­maalausten analyysituloksia. – Hiisi. Lehti muinaisuudesta kiinnostuneille, nr 1, lk 3–9.

Kasik, Reet 2015. Sõnamoodustus. (Eesti keele varamu 1.) Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus.

Kask, Arnold 1972. Eesti keele ajalooline grammatika. Häälikulugu. 2. tr. Tartu: Tartu Riiklik Ülikool.

Kehayov, Petar; Blokland, Rogier 2007. Mittesufiksaalne deminutiivituletus eesti keeles. – Emakeele Seltsi aastaraamat 52 (2006). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 87–124.

Kendla, Mari; Viikberg, Jüri 2016. Protoeurooplaste keelepärandist. – Emakeele Seltsi aastaraamat 61 (2015). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 135–154. https://doi.org/10.3176/esa61.06

Kert 1971 = Георгий Мартынович Керт, Саамский язык (Кильдинский диалект). Фонетика, морфология, синтаксис. Ленинград: Наука.

Kingisepp, Valve-Liivi; Ress, Kristel; Tafenau, Kai 2010. Heinrich Gösekeni grammatika ja sõnastik 350. Tartu: Tartu Ülikool.

Kivinen, Ilona 2007. Värinnimitysten synty suomalais-ugrilaisissa kielissä, lähtökohtana ’musta’. Pro-gradu-työ. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/19678

KLO = Antti Halkka, Krister Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi, Seppo Parkkinen, Teuvo Suominen, Kalle Taipale, Kotimaan luonto-opas. ­Porvoo–Helsinki–Juva: Werner Söderström, [1994].

Koivulehto, Jorma 1989. Sananselityksiä. – Kieliposti, nr 1, lk 28–30.

Koponen, Eino 1991. Itämerensuomen marjannimistön kehityksen päälinjoja ja kanta­suomen historiallista dialektologiaa. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja. Journal de la Société Finno-Ougrienne, nr 83, lk 123–161.

Korhonen, Mikko 1981. Johdatus lapin kielen historiaan. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 370.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Koski, Mauno 1983. Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 391.) [Savonlinna:] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Laas, Eino 2019. Dendroloogia ja pargindus. Tartu: Atlex.

Laas, Endel 1987. Dendroloogia. 2., ümbertöötatud tr. Tallinn: Valgus.

LAV = Лингвистический атлас вепсского языка (ЛАВЯ). Под общей редакцией Н. Г. Зайцевой. Санкт-Петербург: Нестор-История, 2019.

Lehtiranta, Juhani 1989. Yhteissaamelainen sanasto. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 200.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

LES = Richard Kleis, Ülo Torpats, Lalla Gross, Heinrich Freymann, Ladina-eesti sõnaraamat. 2., täiendatud ja parandatud väljaanne. Tallinn: Valgus, [2002].

LMS = Lyydiläismurteiden sanakirja. Koost Kai Donner, Jalo Kalima, Lauri Kettunen, Juho Kujola, Heikki Ojansuu, Elvi Pakarinen, Y. H. Toivonen, E. A. Tunkelo. Toim J. Kujola. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 9.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1944.

LRS = Иосиф Хананович Дворецкий, Латинско-русский словарь. 2., переработанное и дополненное издание. Москва: Русский язык, 1976.

Makajev 1970 = Энвер Ахмедович Макаев, Структура слова в индоевропейских и германских языках. Москва: Наука.

MNT I = A magyar nyelv történeti-etimológiai szótára (A–Gy). 2. tr. Főszerkesztő Benkő Loránd. Budapest: Akadémiai kiadó, 1984.

MNT III = A magyar nyelv történeti-etimológiai szótára (Ö–Zs). Főszerkesztő Benkő Loránd. Budapest: Akadémiai kiadó, 1976.

OFJ 1974 = Основы финно-угорского языкознания (Вопросы происхождения и развития финно-угорских языков). Ответственный редактор Василий Ильич Лыткин. Москва: Наука.

OFJ 1976 = Основы финно-угорского языкознания (марийский, пермские и угорские языки). Ответственный редактор Василий Ильич Лыткин. Москва: Наука.

Oja, Vilja 2001. Linguistic Studies of Estonian Colour Terminology. (Dissertationes philologiae estonicae Universitatis Tartuensis 9.) Tartu: Tartu University Press.

Oja, Vilja 2003. Hobu oli võik, lehm oli leet. – Keel ja Kirjandus, nr 2, lk 101–107.

Oja, Vilja 2014. Motivational analysis of some colour names. – Colour Studies: A Broad Spectrum. Toim Wendy Anderson, Carole P. Biggam, Carole Hough, Christian Kay. Amsterdam–Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, lk 93–108. https://doi.org/10.1075/z.191.06oja

Ojansuu, Heikki 1918. Karjala-Aunuksen äännehistoria. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 162.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Parkkinen, Jukka; Wetterstrand, Tuija 2012. Suomen kalliomaalaukset. Bongarin käsikirja. (Kirjokansi 4.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

PED = Proto-Indo-European Etymological Dictionary. A Revised Edition of Julius Pokorny’s Indogermanisches Etymologisches Wörterbuch. Revised and Published by the Dnghu Association. Indo-European Language Revival Association, 2007. http://elibrary.bsu.edu.az/files/books_400/N_337.pdf

Posti, Lauri 1942. Grundzüge der livischen Lautgeschichte. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 85.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Rapola, Martti 1966. Suomen kielen äännehistorian luennot. Liitteenä Martti Rapolan kirjallinen tuotanto 1902–1966. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 283.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Raun, Alo 1982. Eesti keele etümoloogiline teatmik. (Maarjamaa taskuraamat 17.) Rooma–Toronto: Maarjamaa.

Saarmann, E[ndel]; Veibri, U[do] 2006. Puiduteadus. Tartu: Eesti Metsaselts.

Seim, Rolf 1974. Minerale. Entstehung, Vorkommen, Bestimmung, Verwertung. 2. tr. Leipzig: Neumann Verlag.

SES = Elisabeth Kibbermann, Salme Kirotar, Paula Koppel, Saksa-eesti sõnaraamat. Deutsch-estnisches Wörterbuch. Tallinn: Valgus, 1975.

Soosaar, Sven-Erik 2021. Võimalikke protoeuroopa substraadi jälgi eesti keele dendro­nüümides. – Emakeele Seltsi aastaraamat 66 (2020). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 295–309. https://doi.org/10.3176/esa66.12

SRS II = Suomalais-ruotsalainen sanakirja. Finskt-Svenskt Leksikon (N–Ö). Toim Elias Lönnrot. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 50.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1880.

SSA I–III = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Peatoim Erkki Itkonen, Ulla-Maija Kulonen. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992–2000.

SSD = Сопоставительно-ономасиологический словарь диалектов карельского, вепсского, саамского языков. Под общей редакцией Юрия Сергеевича Елисеева и Нины Георгиевны Зайцевой. Петрозаводск, 2007.

SST II = Сравнительный словарь тунгусо-маньчжурских языков. Материалы к этимологическому словарю 2. Составители В. А. Горцевская, В. Д. Колесникова, О. А. Константинова, К. А. Новикова, Т. И. Петрова, В. И. Цинциус, Т. Г. Бугаева. Ленинград: Наука, 1977.

Sutrop, Urmas 1995. Eesti keele põhivärvinimed. – Keel ja Kirjandus, nr 12, lk 797–808.

Sutrop, Urmas 2000. The basic colour terms of Estonian. – Trames, kd 4, nr 2, lk 143–168. https://doi.org/10.3176/tr.2000.2.03

Sutrop, Urmas 2002. The Vocabulary of Sense Perception in Estonian: Structure and History. (Opuscula Fenno-Ugrica Gottingensia 8.) Frankfurt am Main: Peter Lang.

SVD = Николай Иванович Терешкин, Словарь восточно-хантыйских диалектов. Ленинград: Наука, 1981.

SVJ = Мария Ивановна Зайцева, Мария Ивановна Муллонен, Словарь вепсского языка. Ленинград: Наука, 1972.

Šteingolde 2002 = Анжелика Штейнгольд, Об одной славяно-балтийской фитонимической параллели в этимологическом аспекте. – Keelekontaktidest keelevahetuseni. From Language Contacts to Language Shifts. (Fenno-Ugristica 24.) Toim Piret Klesment. Tartu: Tartu Ülikool, lk 207–217.

Tammeorg, Johannes; Kook, Oskar; Vilbaste, Gustav 1975. Eesti NSV ravimtaimed. 4. tr. Tallinn: Valgus.

Tunkelo, E[emil] A[ukusti] 1946. Vepsän kielen äännehistoria. Proff. Lauri Kettusen, E. N. Setälän y.m. sekä itse keräämänsä aineiston nojalla. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 228.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Turunen, Aimo 1946. Lyydiläismurteiden äännehistoria 1. Konsonantit. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 89.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

UES = Ungari-eesti sõnaraamat. Magyar-észt szótár. Koost Anu Kippasto, Anu Nurk, Tõnu Seilenthal. Peatoim T. Seilenthal, A. Nurk. (Bibliotheca Studiorum Hungaricorum in Estonia 6.) [Tallinn:] Eesti Keele Sihtasutus, 2010.

UEW I = Károly Rédei, Uralisches Etymologisches Wörterbuch 1: Uralische und finnisch-ugrische Schicht. Wiesbaden: Otto Harrassowitz, 1988.

Vaba, Lembit 1987. [Mauno Koski, Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä (1983).] – Советское финно-угроведение, nr 3, lk 219–226.

Vaba, Lembit 1997. Uurimusi läti-eesti keelesuhetest. Tallinn–Tampere: Eesti Keele Instituut; Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.

Vasmer 1–4 = Макс Фасмер, Этимологический словарь русского языка: в четырех томах. Издание 2-е, стереотипное. Москва: Прогресс, 1986–1987.

VEG = Vene-eesti geoloogia sõnastik. Koost Karl Orviku, Ernst Nurm, Dimitri Kaljo, ­Magnus Kindlam, Ralf Männil, Vaino Olli. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus, 1963.

Viiding, Herbert 1984. Eesti mineraalid ja kivimid. Tallinn: Valgus.

Viires, Ants 1975. Puud ja inimesed. Puude osast eesti rahvakultuuris. Tallinn: Valgus.

Vilbaste, Gustav 1993. Eesti taimenimetused. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 20 (67).) Tallinn: Emakeele Selts.

VKS = Vadja keele sõnaraamat. Vaddaa tšeelee sõna-tširja. Словарь водского языка. 2., täiendatud ja parandatud tr. Toim Silja Grünberg. Eesti Keele Instituut. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2013.

VL = Eduard Vääri, Richard Kleis, Johannes Silvet, Võõrsõnade leksikon. 7., parand ja täiend tr. [Tallinn:] Valgus, [2006].

VMS II = Väike murdesõnastik. Toim Valdek Pall. Tallinn: Valgus, 1989.

VRS = Венгерско-русский словарь. Magyar-orosz szótár. Под общей редакцией Ласло Гальди. Москва–Будапешт: Русский язык; Издательство Академии наук Венгрии, 1974.

Wessén, Elias 1975. Våra ord: deras uttal och ursprung. Kortfattad etymologisk ordbok. 2. tr. [Naska:] Esselte Studium.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1973. Eesti-saksa sõnaraamat. Estnisch-deutsches Wörterbuch. 4., muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus.

Keywords: history of written Estonian, conceptual history, the concept of vānitās, the word edevus

This article explores the Latin-French-English concept vānitās/vanité/vanity as an example of how the Latin-based European conceptual system has dissolved into different words in younger literary languages such as Estonian. It distinguishes between the older definition of the concept, ‘something that is vain, empty, or valueless’, as expressed by equivalents of the Hebrew word hebel in Old Testament translations, and the meaning of ‘inflated pride in oneself or one’s appearance’, which is predominant in the more modern English and French usage. The article examines how these two meanings are reflected in Estonian, drawing comparisons with German, Finnish, and Latvian. To identify the carriers of the older meaning, the words historically used in the translations of the Book of Ecclesiastes and certain psalms are scrutinized. For carriers of the newer meaning, the equivalents found in translations of the title of W. M. Thackeray’s novel Vanity Fair and in modern bilingual dictionaries are considered. The analysis reveals that in German, the unity of the concept has been preserved, with the term Eitel(keit) encompassing both meanings. In Finnish, the older meaning is represented by turhuus and the newer meaning by turhamaisuus, which is clearly a derivative of the first, establishing a clear conceptual connection. However, in Estonian and Latvian, words of entirely different origins express these two meanings. In Estonian, the older sense is conveyed by the word tühisus (derived from the word tühi ‘empty’), and the newer meaning by edevus. The article provides a more in-depth examination of the word edevus – it is derived from the verb ­ede(ne)­ma ‘advance, make progress’ and, as such, lacks analogous derivations with similar meaning in the other languages examined.

 

Kristiina Ross (b. 1955), PhD, Institute of the Estonian Language, Leading Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn), kristiina.ross@eki.ee

References

Veebivarad

Bībele 1965 = Bībele: un tās izpētes materiāli. https://bibele.lv/bibele/bibele.php

Bībele 1694 = Ta Swehta Grahmata. Latviešu valodas seno tekstu korpuss. http://senie.korpuss.lv/source.jsp?codificator=VD1689_94

Biblia 1642 = Se on: Coco Pyhä Ramattu Suomexi. http://finbible.fi/head/raam1642_vanha.htm

CNRTL = Centre National de Ressources Textuelles et Lexicales. https://www.cnrtl.fr/definition

DWB = Deutsches Wörterbuch von Jacob Grimm und Wilhelm Grimm. https://www.dwds.de/wb/dwb

EKSS = Eesti keele seletav sõnaraamat 2009. https://www.eki.ee/dict/ekss

EMS = Eesti murrete sõnaraamat I. [EMS] Eesti murrete sõnaraamat (eki.ee)

EPAK = Eesti piiblitõlke ajalooline konkordants. https://www.eki.ee/piibel/

ES = Eesti-soome sõnaraamat. https://www.eki/dict/efi

ESTER. https://www.ester.ee

DWDS = Etymologisches Wörterbuch des Deutschen. https://www.dwds.de

KJV = King James Bible Online. https://www.kingjamesbibleonline.org

Kopkatalogs. https://kopkatalogs.lv

Lewis, Charlton T.; Short, Charles. A Latin Dictionary. Perseus Digital Library. http://www.perseus.tufts.edu

Merriam-Webster. https://www.merriam-webster.com

SES = Suomen etymologinen sanakirja. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72.) https://kaino.kotus.fi/ses

SESS = Soome-eesti suursõnaraamat. https://www.eki/dict/fie

Strong’s Greek = The Exhaustive Concordance of the Bible. https://biblehub.com

Sõnaveeb. Eesti Keele Instituut. https://sonaveeb.ee

 

Kirjandus

Agricola 1551 = Mikael Agricolan teokset. III osa. Käsikirja / Messu eli herran Echtolinen / Se meiden Herran Jesusen Christusen Pina / Dauidin Psaltari / Weisut ia Ennustoxet / Ne Prohpetat. Haggaj. Sacharia. Maleachi. [Faksiimileväljaanne. Porvoo–Helsinki–Juva: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1987.]

Bībele 2012 = Bībele ar deiterokanoniskajām grāmatām. Latvias Bībeles biedrība.

Botterweck, G. Johannes; Ringgren, Helmer 1997. . הֶבֶל hebhel; הָבַל habhal – Theological ­Dictionary of the Old Testament. Toim F. Johannes Botterweck, Helmer Ringgren. Tlk John T. Willis, Geoffrey W. Bromiley, David E. Green. . Kd III. גִּלּוּלִים gillûlîm – הָרַס hāras. . Grand Rapids, Michigan: William B. Eerdmans Publishing Company.

Bunyan, John 1997. Palveränduri teekond sellest maailmast tulevasse unenäo võrdpildis. (Klassika 2.) Tlk Anne Allpere. Tallinn: Logos.

Eesti-läti 2015 = Igauņu-latviešu vārdnīca. Eesti-läti sõnaraamat. Koost Valts Ernštreits, Marika Muzikante, Maima Grīnberga. Rīga–Tallinn: Latviešu valodas aģentūra, Eesti Keele Sihtasutus.

Helle 1732 = Anton Thor Helle, Lühike sissejuhatus eesti keelde (1732). Tlk Annika Kilgi, Kristiina Ross. Eesti Keele Instituut. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2006. [Faksiimile­väljaanne: Kurtzgefaszte Anweisung Zur Ehstnischen Sprache. Halle: Gedruckt bey ­Stephan Orban.]

Hupel, August Wilhelm 1780. Ehstnische Sprachlehre für beide Hauptdialekte den reval­schen und den dörptschen. Nebst einem vollständigen Wörterbuch. Riga–Leipzig: Johann Friedrich Hartknoch.

Hupel, August Wilhelm 1818. Ehstnische Sprachlehre für die beyden Hauptdialekte, den revalschen und dörptschen, nebst einem vollständigen ehstnischen Wörterbuche. Zweite durchgängig verbesserte und vermehrte Auflage. Mitau: J. F. Steffenhagen und Sohn.

Kibbermann, Elisabeth; Kirotar, Salme; Koppel, Paula 1978. Saksa-eesti sõnaraamat. 3. tr. Tallinn: Valgus.

Kingisepp, Valve-Liivi 2020. Otto Wilhelm Masingu „Maarahwa Näddala-Lehhe” sõnastik. Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus.

Kleis, Richard; Torpats, Ülo; Gross, Lalla; Freymann, Heinrich 2002. Ladina-eesti sõna­raamat. Teine, täiendatud ja parandatud väljaanne. Tallinn: Valgus.

Luther 1545 = Biblia: Das ist: Die gantze Heilige Schrifft / Deudsch / Auffs new zugericht. D. Mart. Luth. Gedruckt zu Wittemberg / Durch Hans Lufft. M.D.XLV. [Faksiimile­väljaanne: Stuttgart: Deutsche Bibelgesellschaft, 1983.]

Läti-eesti 2012 = Läti-eesti sõnaraamat. Latviešu-igauņu vārdnīca. Koost Arvi Tavast, Merle Madisson, Aive Mandel, Tauno Nõulik, Anita Tannenberg. Tallinn: Eesti Keele Siht­asutus.

Metsmägi, Iris; Sedrik, Meeli; Soosaar, Sven-Erik 2012. Eesti etümoloogiasõnaraamat. Peatoim I. Metsmägi. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus.

Mühlenbach, Karl 1925–1927. Latviešu valodas vārdnīca. Lettisch-deutsches Wörterbuch. II kd. Redigiert, ergänzt und fortgesetzt von J. Endzelin. Riga: Herausgegeben vom lettischen Kulturfonds.

Müller, Georg 2007. Jutluseraamat. (Eesti mõttelugu 78.) Koost Külli Habicht, Valve-Liivi Kingisepp, Jaak Peebo, Külli Prillop. Toim K. Habicht, Kai Tafenau, Siiri Ombler. Tartu: Ilmamaa.

P 1968 = Piibel. Vana ja Uus Testament. Piibliseltsi väljaanne.

P 1997 = Piibel. Vana ja Uus Testament. Tallinn: Eesti Piibliselts.

P 2014 = Piibel. Uue maailma tõlge. Brooklyn: Jehoova tunnistajad. https://www.jw.org/et/raamatukogu/piibel/nwt/raamatud

Psalmid 1989 = Psalmid ehk Vana Testamendi Laulud. – Uus Testament ja Psalmid. Tallinn: EELK Konsistoorium, lk 698–877.

Ross, Kristiina 1998. Translation of Psalms by Georg Müller and Heinrich Stahl. – Kirik ja kirja­sõna Läänemere regioonis 17. sajandil. The Church and Written Word in the Baltic Sea region in the 17th century. Kirche und Schrifttum der Ostseeländer im 17. Jahr­hundert. (Eesti Rahvusraamatukogu toimetised 7.) Koost Piret Lotman. Tallinn: Eesti Rahvusraamatukogu, lk 106–133.

Saareste, Andrus 1958. Eesti keele mõisteline sõnaraamat. I kd. Stockholm: Vaba Eesti.

SP 1938–1940 = Jumala Püha Sõna. Suur Piibel. Välja antud eestikeelse piibli 200 aasta juubeli tähistamiseks. Tartu–Tallinn: Loodus. [Faksiimileväljaanne: Keuruu: Otava, 1989.]

Thackeray, William Makepeace 1959a. Edevuse laat. Romaan ilma kangelaseta. I. Tlk H. Allikas. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus.

Thackeray, William Makepeace 1959b. Edevuse laat. Romaan ilma kangelaseta. II. Tlk H. Allikas, Valter Rummel, Evi Siimson. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus.

Veisbergs, Andrejs 2001. Jaunā latviešu-angļu vārdnīca. The New Latvian-English Dictionary. [Rīga.]

Vestring, Salomo Heinrich 1998. Lexicon esthonico germanicum. Eesti-saksa sõnaraamat. Tartu: Eesti Kirjandusmuuseum.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1869. Ehstnisch-Deutsches Wörterbuch. St. Petersburg: Kaiserliche Akademie der Wissenschaften.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1893. Ehstnisch-Deutsches Wörterbuch. Zweite vermehrte Auflage. Redigirt von Dr. Jacob Hurt. St. Petersburg. [Faksiimileväljaanne: Ferdinand Johann Wiedemann, Eesti-saksa sõnaraamat. Neljas, muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus, 1973.]

Keywords: lexicology, etymology, dialectology, loanwords, Baltic German

The article looks at the origin of the dialect word prann ‘fringe’ and concludes that it is a loan deriving from the equivalent Baltic German word Franje.

 

Udo Uibo (b. 1956), Institute of the Estonian Language, Senior Lexicographer (Roosi­krantsi 6, 10119 Tallinn), udo.uibo@eki.ee

Keywords: Estonian language, history of vocabulary, etymology

The article discusses the etymology of the Estonian word (raie)lank ‘a piece of forest land meant for cutting’. The first documented use of this word dates back to 1898. The word has no etymological counterparts in other Balto-Finnic languages. In etymological literature, the Estonian lank has been linked to the verb langema ‘to fall’, assuming the formation of a new basic root – lank – through the sound change g > k in the root. This explanation is unconvincing. The assumption is not supported by any derivative relationships in the relevant vocabulary in the neighbouring or contact languages. This interpretation is even more clearly challenged by evidence in the vernacular literature in Estonian dialects, where not just lank but also, plank : plangi ~ plangu has been documented in the sense of ‘a piece of a forest land that has been cut down or is meant for cutting; a plot of farmland or hayfield’. It is probably a German loan, cf. Middle Low German planke, German Planke ‘a thick board, a plank’. This is assumed that the semantics of the Estonian (raie)lank originates from the meaning branch ‘fence, barrier’ in the German semantic line that has served as the source of the loan. In the Estonian language context the meaning has developed as follows: ‘a demarcated area’ ⇒ ‘a piece of forest land where the cutting area has been marked with poles and lines’ ⇒ ‘a piece of forest land that has been cut down, a clearing’.

Between 1898 and 1915, one of the largest pulp factories in the world, Waldhof, operated in Pärnu as a subsidiary of the German-based corporation AG Zellstoff­fabrik Waldhof. To supply the factory with raw materials, the surrounding areas of Pärnu were subjected to devastating logging activities, resulting in enormous clear-cut areas, which people began to call Waldhof’s clearings. Taking into account the described circumstances and economic situation, it is plausible to assume that it was at that time that lank, meaning a forest area designated for cutting, started to spread and take root more widely in Estonian.

 

Lembit Vaba (b. 1945), PhD, Foreign Member of the Latvian Academy of Sciences, ­phorest45@gmail.com

Keywords: etymology, origin of Finnic phonetics, Germanic borrowings, Scandinavian borrowings, derivatives

The dictionary of Estonian dialects (EMS) lists oht as three lexical items: oht1 (= South Estonian oht) ‘1 peril, danger, menace; jeopardy, risk, hazard; 2 distress’; oht2 ‘(herbal) medicine, drug, antidote’; and the partitive-only ohtu ‘-like, -ish, resembling, as good as’. Mägiste (1929) has connected oht1 to Votic and Ingrian ohto ‘enough’ and further with Estonian oher (in literary language ohter) ‘abundant, plentiful; liberal, bountiful; rich; opulent; profuse’, explaining the meaning ‘distress’ as derived from ‘abundance of distress’.

I equate the Estonian, Votic and Ingrian words with the Finnish and Karelian ehto ‘condition; alternative, choice, possibility; sufficient, abundant’, derived from the Proto-Finnic verb *ehti-, meaning ‘have time, arrive in time, forestall; get ready, finish; turn green, ripen; decorate; wear’ in different Finnic dialects. Estonian ohtu has developed from ‘alternative of’, perhaps under the influence of Middle Low Saxon achte ‘like, in -ish way’; the derivative oher has arisen from the ‘abundant’ semantics.

The Finnic equation is made possible by positing the change *e– > *o– before a second syllable o in Votic, Estonian and South Estonian. The same change has occurred in Estonian onu ‘uncle’, cf. Finnish eno ‘maternal uncle’, and in two words with initial h-: Estonian hobu ‘horse’, cf. Finnish hepo id., and Estonian orm ‘string or loop of a birch-bark shoe’, cf. Finnish hermo ‘nerve’.

In addition, I propose a borrowing from Old Norse ótti < Proto-Scandinavian *ohtō ‘fear’. Mingled with the inherited *ohto (< *ehto) ‘choice, possibility’, the loanword has acquired the meaning ‘possibility of sth. fearful, i.e. danger, menace, risk’, making in turn the inherited *ohto – meaning ‘choice or help against evil’ – still visible in Old Literary Estonian oht, and further ‘(herbal) medicine, drug, antidote’. Another possibility is to explain oht2 through the verb ohutama1 ‘heal, attack evil forces with witchcraft’ derived from the borrowed *ohto ‘fear’ (the homonymous ohutama2 ‘pester’ is derived from oht1).

 

Santeri Junttila (b. 1974), PhD, Institute of the Estonian Language, Senior Lexicographer (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn), Santeri.Junttila@eki.ee

Keywords: corpus planning, standards of written language, spelling variants, culinary terms, adaptation of borrowings, French borrowings

The article looks at the ways the spelling of foreign words of French origin has become fixed in Estonian, with a focus on the adaptation into Estonian of words pronounced with an open e in French. In Estonian, the spelling of foreign words typically follows their pronunciation, i.e., the spelling is based on the approximate pronunciation in the (original) language. Hence, the variations in the spelling of the Estonian adaptations likely derive from the French pronunciation instructions provided in Estonian sources and possibly from the influence of intermediary languages.

Two spellings of the word for the French choux pastry cake eclair currently co­exist in Estonian: ekleer and ekläär. The word first appeared in ÕS 1960 as ekläär and was also standardized as ekleer in 2013; as such, it is a good example of the adaptation of French words in Estonian.

The adaptation of French borrowings containing an open e has been inconsis­tent in Estonian. The initial fixation of the word éclair with the spelling ekläär likely derived from the erstwhile custom of pronouncing the open e in the stressed syllables of French words as a long ä in Estonian. An effort was probably also made to avoid the spelling coinciding with the Russian form (эклер); there is a general tendency to ignore Russian-influenced forms when it comes to the standardization of foreign words in Estonian.

The variation of the open e in Estonian adaptations has been affected by pronunciation – differences in the phonotactics of French and Estonian – as well as inter­mediary languages: German, Swedish and Russian.

 

Madis Jürviste (b. 1985), MA, Institute of the Estonian Language, Lexicographer, Junior Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn); University of Tartu, Doctoral Student, madis.jyrviste@eki.ee

Tiina Paet (b. 1974), MA, Institute of the Estonian Language, Senior Language Planner, Junior Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn); University of Tartu, Doctoral Student, tiina.paet@eki.ee

Keywords: corpus planning, gender marked words, meanings

So far, Estonian language planners have been advising to reserve the word esinaine (chairwoman) for the director of an all-female organization only. In this article I looked at data from the text corpora of different eras (1920s–1940s, 1950s–1970s, 1990–2008, 2013 and 2021) to find out whether the word occurs in its recommended meaning only in the past usage or if it also holds true in modern language. The results showed that this usage was dominant mainly during the 1920s and 1940s, where over 90% of the analyzed examples indicated the meaning of a director of an all-female organization. This is partly explained by the many women’s associations that were established during this period. However, in modern usage starting from the 1990s, esinaine as ‘the leader of a mixed-gender organization’ has been on the rise – for example, in 2021, 58% of the analyzed examples used esinaine in the meaning of a leader of a mixed-gender organization. It is therefore clear that the recommendation is not relevant in modern language, and indeed, in March 2022 it was removed from the Estonian Language Institute’s dictionary portal Sõnaveeb.

 

Elisabeth Kaukonen (b. 1995), MA, University of Tartu, Estonian and Finno-Ugric Linguistics, Doctoral Student (Jakobi 2, 51005 Tartu), elisabeth.kaukonen@gmail.com

Keywords: Estonian, Slavic languages, lexical history

In the glossary of Heinrich Göseken’s (1641–1681) Estonian handbook Manuductio ad Linguam Oesthonicam. Anführung zur Öhstnischen Sprache (1660) the word taarn is explained as follows: Abgrund / tarn / süggaw paick ‘abyss’ (p. 98) and Grundlos / Taarn (p. 507). The relevant information presented in the Estnisch-deutsches Wörterbuch by F. J. Wiedemann, which was first published in 1869, comes from Göseken. Estonian dialect collectors have never recorded the word from actual usage. In the 1920s, the word taarn was proposed as a geographic term denoting ‘a narrow abyss with vertical walls’. In some cases the word has also been used in Estonian poetry.

No plausible etymological association has ever been established between taarn and any other Finnic word stem. Julius Mägiste has hesitantly related the word with the plant name tarn : tarna, Fin taarna, tarna Carex, Catabrosa, Scirpus etc.’, assuming the development ‘high-growing aquatic plant’ ⇒ ‘place covered with such plants’ ⇒ ‘steep-sloped lowland, abyss’. The assumption does not sound credible, though.

Apart from descriptive words, most of the Estonian words with an intra-stem rn-sequence without a morpheme boundary are loanwords. The article weighs the possibility that taarn may have been borrowed from the Proto-Slavic source word *starnā, whose descendants include, e.g., Bulg странà ‘land, locality, direction; side, cheek’, стърнà ‘nearly vertical slope, steep river bank’, стърнъ̀ ‘escarpment’, Rus dial. сторона́ ‘hillside’, сторона́, сторо́нка ‘ashpit’. Analogous loanwords are the Estonian sarn : sarn ‘cheekbone’ and varn : varna ‘peg in the wall, hook etc.’, which must have also been borrowed from a very archaic pre-pleophonic variant of Slavic.

 

Lembit Vaba (b. 1945), PhD, Foreign Member of the Latvian Academy of Sciences, phorest45@gmail.com

References

VEEBIVARAD

DWB = Deutsches Wörterbuch von Jacob Grimm und Wilhelm Grimm. https://woerterbuchnetz.de

EKSS = Eesti keele seletav sõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ekss

EMS = Eesti murrete sõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ems

ÈSSJa = Ètimologičeskij slovar’ slavjanskih jazykov. Praslavjanskij leksičeskij fond. Kd 1–. Peatoim O. N. Trubačev. Moskva: Nauka, 1974–. [Этимологический словарь славянских языков. Праславянский лексический фонд. Т. 1–. Отв. ред. О. Н. Трубачев. Москва: Наука, 1974–.]
http://etymolog.ruslang.ru/index.php?act=essja

ETY = Eesti etümoloogiasõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ety

SRNG = Slovar’ russkih narodnyh govorov. Kd 1–49. [Словарь русских народных говоров. Т. 1–49.]
https://iling.spb.ru/vocabula/srng/srng.html

Sõnaveeb = EKI ühendsõnastik 2022. https://sonaveeb.ee

KIRJANDUS

BER = B”lgarski etimologičen rečnik. Kd 7. Peatoim Todor A. Todorov. Sofia: Akademično izdatelstvo Prof. Marin Drinov, 2010. [Български етимологичен речник. Т. 7. От. ред. Тодор А. Тодоров. София: Академично издателство Проф. Марин Дринов, 2010.]

Černyh, Pavel Jakovlevič 1999. Istoriko-ètimologičeskij slovar’ sovremennogo russkogo jazyka. Kd 1–2. 3. tr. Moskva: Russkij jazyk. [Павел Яковлевич Черных, Историко-этимологический словарь современного русского языка. Т. 1–2. 3-е издание. Москва: Русский язык.]

Dagestanlased. Koost Irina Kerimova, Ita Serman. [Tallinn]: Integratsiooni ja Migratsiooni Sihtasutus Meie Inimesed.
https://www.integratsioon.ee/sites/default/files/268_Dagestaanlased_A5.indd.pdf

EEW = Julius Mägiste, Estnisches etymologisches Wörterbuch. Kd 1–12. Helsinki: Finnisch-Ugrische Gesellschaft, 1982–1983.

EKMS = Andrus Saareste, Eesti keele mõisteline sõnaraamat. Dictionnaire analogique de la langue estonienne. Avec un index pourvu des traductions en français. Kd 1–4. (Eesti Teadusliku Seltsi Rootsis väljaanne 3.) Stockholm: Vaba Eesti, 1958–1963.

EÕS = Eesti õigekeelsuse-sõnaraamat. „Eesti keele õigekirjutuse-sõnaraamatu” II täiendatud ja parandatud tr. Kd 3: Ripp–Y. Tartus: Eesti Kirjanduse Seltsi kirjastus, 1937.

Göseken, Heinrich 1660. Manuductio ad Linguam Oesthonicam. Anführung zur Öhst­nischen Sprache. Reval: Gedruckt und verlegt von Adolph Simon / Gymnasij Buchdr.

Kingisepp, Valve-Liivi; Ress, Kristel; Tafenau, Kai 2010. Heinrich Gösekeni grammatika ja sõnastik 350. Toim Külli Habicht, Külli Prillop. Tartu: Tartu Ülikool.

Machek, Václav 1968. Etymologický slovník jazyka českého. Druhé, opravené a doplněné vydání. Praha: Nakladatelství Československé Akademie věd.

Rahvajutte ja -tarkusi Kullamaa kihelkonnast. Materjal rahvajutustajatele. Koost Pille Kippar. Tallinn: Rahvakultuuri Arendus- ja Koolituskeskus, 1998.

Raun, Alo 1982. Eesti keele etümoloogiline teatmik. (Maarjamaa taskuraamat 17.) Rooma–Toronto: Maarjamaa.

SKES = Erkki Itkonen, Aulis J. Joki, Suomen kielen etymologinen sanakirja. Kd 4. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII:4.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1969.

SSA = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Kd 3. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Peatoim Ulla-Maija Kulonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000.

Vaba, Lembit 2015. Sõna sisse minek. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 73.) Tallinn: [Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Selts].

Valik saksa- ja eestikeelseid geoloogilisi oskussõnu. Tartu: Geoloogia Instituut, 1929.

Valmet, Aino 1960. H. Gösekeni sõnaraamatust. – Keel ja Kirjandus, nr 10, lk 612–617.

Vasmer 1–4 = Maks Fasmer, Ètimologičeskij slovar’ russkogo jazyka. Kd 1–4. Perevod s nemeckogo i dopolnenija akademika RAN O. N. Trubačeva. Moskva: Astrel’ Ast, 2004. [Макс Фасмер, Этимологический словарь русского языка. Т. 1–4. Перевод с немецкого и дополнения академика РАН О. Н. Трубачева. Москва: Астрель Аст, 2004.]

Veski, Asta 1956. Rol’ I. V. Veski v istorii razvitija èstonskoj terminologii. Avtoreferat. Tartu: Tartuskij gosudarstvennyj universitet. [Астa Вески, Роль И. В. Вески в истории развития эстонской терминологии. Автореферат. Тарту: Тартуский государственный университет.]

Viitso, Tiit-Rein 1990. On the earliest Finnic and Balto-Slavic contacts. – Itämerensuomalaiset kielikontaktit. Itämerensuomalainen symposium 7. kansainvälisessä fenno-ugristikongressissa Debrecenissä 27.8.–1.9.1990. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 61.) Helsinki, lk 140–147.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1973. Estnisch-deutsches Wörterbuch. Eesti-saksa sõna­raamat. 4., muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus.

Keywords: lexical history, etymology, language contacts, Low German loanwords, C. Kelch, J. G. Herder, old written Estonian, Estonian folk song

In 1695 Christian Kelch, the then pastor of Järva-Jaani, published his chronicle “Liefländische Historia”, which also contained an Estonian folk song titled “Jörru, jörru”, with German translation. This was the first Estonian folk song to appear in print; owing to Johann Gottfried von Herder it became known even more widely. Despite repeated analysis of the text, the meaning of jörru has remained a mystery to this day. In Herder’s “Volkslieder” there is a note explainig Jörru as the male name Georg. This interpretation has been predominant, although it contradicts Kelch’s original explanation of Jörru being a young man’s word of address for his beloved girl. Possibly Herder did not find the text in Kelch’s chronicle but in a Königsberg news­paper, where the song had been published in 1764 without Kelch’s comment. Kelch, however, had a good reason to explicate the meaning of Jörru, as he wanted to refute an earlier claim that Jörru refers to Jerusalem and the song as a whole expresses the longing of a people for their former homeland. The article hypothesizes that jörru is the Middle Low German gör ‘girl’. In the local variant of Low German it was normal that before a front vowel g would be pronounced as j; another expected change is ö > õ. The word-final vowel u is a diminutive suffix. The lengthening of the r-sound can be accounted for by diminutive gemination. In addition to the etymology for jörru the meanings of some other archaic words and expressions occurring in the song are specified.

 

Külli Prillop (b. 1974), PhD, University of Tartu, Institute of Estonian and General Linguistics, Researcher of Estonian Phonology (Jakobi 2, 51005 Tartu), kulli.prillop@ut.ee

PDF

Vanakooli (‘old-school’)

https://doi.org/10.54013/kk796a4

Keywords: names of colours, trees and rocks, etymologies, Finno-Ugric languages, Indo-European languages, comparative linguistics

The onomatopoetically derived stems *pakka- and *paka- trace back to ancient times, originally signifying actions like breaking and splitting along with the associated sounds. Over time, the concept of colour became syncretically intertwined with these meanings. Derivatives formed by adding suffixes to the root *pakka- include the Finnish pakkunen ‘three-lobe beggarticks (Bidens tripartitus)’, the Olonetsian pakkuinen ‘yellow’, the Vepsian pakuine ‘yellow’, and the Hungarian fakó (< *pak-) ‘greyish; faded; cream-coloured (about a horse)’. These terms share the common thread of ‘yellow’. The stem *paka- contributed to the Finnic names for alder buckthorn (Frangula alnus or Rhamnus frangula), such as the Estonian paakspuu, the Finnish paatsama, the Vepsian pagač, and others, along with the Estonian pagu ‘feldspar’ and paat(jas) ‘pale or greyish yellow’.

In ancient times, the rock paintings of South-Eastern Finland used paint made from buckthorn, in addition to ochre, to achieve the so-called macro-red tones. The association of the colour yellow with wood, feldspar, or another significant coloured rock in the prehistorical times is plausible. Both the wood and the stone derive their names from their good splitting properties. Unfortunately, there is no information about the term’s prevalence outside the Estonian language. The disappearance of this term is likely linked to the diminishing significance of the material in economic, aesthetic and/or religious contexts.

In general, the study suggests a partially parallel semantic development of similar words in sound composition. In Finno-Ugric languages, the evolution of *pakka ~ *paka progressed from ‘break, burst’ → ‘split tree/wood or stone/rock’ → ‘split, brittle coloured wood or easily split [= ‘alder buckthorn’], brittle coloured stone/rock [= feldspar]’ → ‘yellow’. The point at which syncretism appeared remains unclear, considering the intertwining with the meaning of another stem, as well as semantic shifts due to diverse component associations. In various Indo-European languages, *sphē- ~ *sphə- has developed as follows: ‘long, flat piece of wood’ → ‘chip; brushwood; thin log’ → ‘dried wood’ → ‘split, cracked wood’ → ‘split, brittle rock [= feldspar]’ and ‘flat objects with a thinner part, mostly with a handle [= oar, spade, spoon; wedge, shoulder blade, etc.]’. The meaning ‘feldspar’ is exclusive to Germanic languages, with no progression to the taxonomic and colour concepts of wildlife.

Enn Ernits (b. 1945), PhD ja DVM, Associate Professor Emeritus of Estonian University of Life Sciences (Friedrich Reinhold Kreutzwaldi 1a, 51014 Tartu), enn.ernits@emu.ee

References

Veebivarad

ERLA = Eesti regilaulude andmebaas. https://www.folklore.ee/regilaul/andmebaas/

Fytonyymit. https://fytonyymit.wordpress.com/blogs/page/9/

Onomastika. Nimede panemine.

https://www.ra.ee/apps/onomastika/index.php/et/nimepanek/nimepanekPtl

Wikipedia. Den fria encyklopedin. https://sv.wikipedia.org/wiki/Brakved

 

Kirjandus

Abajev 1958 = Василий Иванович Абаев, Историко-этимологический словарь осетинского языка. Т. 1, А–К. Москва–Ленинград: Издательство Академии Наук СССР.

ALFE III = Atlas Linguarum Fennicarum. Itämerensuomalainen kielikartasto. Lääne­meresoome keeleatlas. Ostseefinnischer Sprachatlas. Лингвистический атлас прибалтийско-финских языков. Peatoim Tuomo Tuomi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2010.

Ariste, Paul 1948. Vadja keele grammatika. (Nõukogude soome-ugri teadused 9.) Tartu: Teaduslik Kirjandus.

AS = Уорвик Брей, Дэвид Трамп, Археологический словарь. Перевод с английского. Москва: Прогресс, 1990.

Biggam, Carole P. 2014. Prehistoric colour semantics: A contradiction in terms. – Colour Studies: A Broad Spectrum. Toim Wendy Anderson, C. P. Biggam, Carole Hough, Christian Kay. Amsterdam–Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, lk 3–28. https://doi.org/10.1075/z.191.01big

Bogár, Edit G. 2011. Onomatopoeia and etymology. – Congressus XI Internationalis Fenno-Ugristarum, Piliscsaba, 9–14. VIII. 2010. Pars IV. Dissertationes sectionum: Linguistica. Piliscsaba: Reguly Társaság, lk 35–39.

CDE = Chambers Dictionary of Etymology. Toim Robert K. Barnhart. [Edinburgh:] Chambers, [2008].

Duden = Etymologie. Herkunftswörterbuch der deutschen Sprache. Bearbeitet von ­Günther Drosdowski. Nach den Regeln der neuen deutschen Rechtschreibung überarbeiteter Nachdruck der 2. Auflage. (Duden Band 7.) Mannheim–Leipzig–Wien–Zürich: Dudenverlag, [1997].

EE VII = Eesti Entsüklopeedia. Kd 7, nõuk–rah. Peatoim Ülo Kaevats, Toomas Varrak. Tallinn: Eesti Entsüklopeediakirjastus, 1994.

EES = Iris Metsmägi, Meeli Sedrik, Sven-Erik Soosaar, Eesti etümoloogiasõnaraamat. Peatoim I. Metsmägi. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2012.

EEW VI = Julius Mägiste, Estnisches etymologisches Wörterbuch. Helsinki: Finnisch-ugrische Gesellschaft, 1982.

EKA = Külli Prillop, Karl Pajusalu, Eva Saar, Sven-Erik Soosaar, Tiit-Rein Viitso, Eesti keele ajalugu. (Eesti keele varamu 6.) Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus, 2020.

EKM I = Andrus Saareste, Eesti keele mõisteline sõnaraamat. Stockholm: Vaba Eesti, 1958.

EKSS IV = Eesti keele seletav sõnaraamat. 2., täiend ja parand tr. Toim Margit Langemets, Mai Tiits, Tiia Valdre, Leidi Veskis, Ülle Viks, Piret Voll. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2009.

EMS IV = Eesti murrete sõnaraamat. IV kd, 17. v. kõhvits–kähür. Toim Evi Juhkam, Mari Kendla, Piret Norvik, Jüri Viikberg. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2005.

EMS VII = Eesti murrete sõnaraamat. VII kd, 31. v. osatlema–pari. Toim Mari-Liis Kalvik, Mari Kendla, Tiina Laansalu. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2020.

Ernits, Enn 2017. Sõna haaval. Emakeelest tehiskeelteni. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 75.) Tallinn: Emakeele Selts, lk 89–96.

ESR II8 = Этимологический словарь русского языка. Под руководством и редакцией Н. М. Шанского. Москва: Издательство Московского университета, 1986.

ESS XIII = Этимологический словарь славянских языков: праславянский лексический фонд. *kromĕžirъ – *kyžiti. Под редакцией О. Н. Трубачева. Москва: Наука, 1987.

EWD = Friedrich Kluge, Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache. 24. tr. Bear­beitet von Elmar Seebold. Berlin–New York: Walter de Gruyter, 2002.

Genaust, Helmut 1996. Etymologisches Wörterbuch der botanischen Pflanzennamen. 3. tr. Basel–Boston–Berlin: Birkhäuser.

GEW II = Hjalmar Frisk, Griechisches etymologisches Wörterbuch. 3. tr. Heidelberg: Carl Winter; Universitätsverlag, 1991.

Hajdú 1985 = Петер Хайду, Уральские языки и народы. Москва: Прогресс.

Hakulinen, Lauri [1968]. Suomen kielen rakenne ja kehitys. 3. tr. (Otavan korkeakoulu­kirjasto.) Helsinki: Otava.

Halinen, Petri 2016. Kivikausi. – Georg Haggrén, P. Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen, Anna Wessman, Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keski­ajalle. [Helsinki:] Gaudeamus, lk 17–121.

Hellquist, Elof 1922. Svensk etymologisk ordbok. Lund: C. W. Gleerups.

Häkkinen, Jaakko 2012. Kalliomaalaajien kielestä: vastine Antti Lahelman artikkeliin ­Muinaistutkijassa 1/2012. – Muinaistutkija, nr 3, lk 36–42.

Häkkinen, Jaakko 2014. Kielet Suomessa kautta aikain. – Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto. https://alkuperasivusto.fi/Kielet_Suomessa_kautta_aikain.pdf

Häkkinen, Kaisa 2005. Nykysuomen etymologinen sanakirja. 3. tr. Juva: WSOY.

IKM = Itä-Kannaksen murresanakirja. Koost Adolf Neovius, Lauri Hakulinen, Veikko Ruoppila. Toim V. Ruoppila. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 392.) [Helsinki:] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö, [1984].

Illitš-Svitõtš 1967 = Владислав Маркович Иллич-Свитыч, Материалы к сравнительному словарю ностратических языков (индоевропейский, алтайский, уральский, дравидский, картвельский, семитохамитский). – Этимология 1965: материалы и иссле­дования по индоевропейским и другим языкам. Москва: Наука, lk 321–373.

ILW II = Inarilappisches Wörterbuch (L–P). Koost Erkki Itkonen, Raija Bartens, Lea Laitinen. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 202.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1987.

IMS = Inkeroismurteiden sanakirja. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 18.) Toim Ruben Erik Nirvi. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1971.

Jonuks, Tõnno 2022. Eesti muinasusundid. [Tartu:] Postimehe Kirjastus.

Junttila, Santeri 2019. Lähtökielen sanansisäisten soinnittomien klusiilien edustus kanta­suomen balttilaissanoissa 2. Edustus kohdekielen pitkän tavuaineksen jäljessä. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja. Journal de la Société Finno-Ougrienne, nr 97, lk 35–73. https://doi.org/10.33340/susa.76433

Junttila, Santeri 2023. Paaksmapuu. – Tartu Ülikooli Lõuna-Eesti keele- ja kultuuriuuringute keskuse aastaraamat, kd 21–22. Pühendusteos Karl Pajusalule 60. sünnipäevaks. Tartu: [Tartu Ülikooli Kirjastus], lk 244–248.

Junttila, Santeri; Kallio, Petri 2021. Eesti keel läks ajalukku. – Keel ja Kirjandus, nr 12, lk 1110–1116.

Kailamäki, Uine 2022. Punamultaa vai paatsamankuorta? Värikallion ja Syrjäsalmen ­kallio­maalausten analyysituloksia. – Hiisi. Lehti muinaisuudesta kiinnostuneille, nr 1, lk 3–9.

Kasik, Reet 2015. Sõnamoodustus. (Eesti keele varamu 1.) Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus.

Kask, Arnold 1972. Eesti keele ajalooline grammatika. Häälikulugu. 2. tr. Tartu: Tartu Riiklik Ülikool.

Kehayov, Petar; Blokland, Rogier 2007. Mittesufiksaalne deminutiivituletus eesti keeles. – Emakeele Seltsi aastaraamat 52 (2006). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 87–124.

Kendla, Mari; Viikberg, Jüri 2016. Protoeurooplaste keelepärandist. – Emakeele Seltsi aastaraamat 61 (2015). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 135–154. https://doi.org/10.3176/esa61.06

Kert 1971 = Георгий Мартынович Керт, Саамский язык (Кильдинский диалект). Фонетика, морфология, синтаксис. Ленинград: Наука.

Kingisepp, Valve-Liivi; Ress, Kristel; Tafenau, Kai 2010. Heinrich Gösekeni grammatika ja sõnastik 350. Tartu: Tartu Ülikool.

Kivinen, Ilona 2007. Värinnimitysten synty suomalais-ugrilaisissa kielissä, lähtökohtana ’musta’. Pro-gradu-työ. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/19678

KLO = Antti Halkka, Krister Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi, Seppo Parkkinen, Teuvo Suominen, Kalle Taipale, Kotimaan luonto-opas. ­Porvoo–Helsinki–Juva: Werner Söderström, [1994].

Koivulehto, Jorma 1989. Sananselityksiä. – Kieliposti, nr 1, lk 28–30.

Koponen, Eino 1991. Itämerensuomen marjannimistön kehityksen päälinjoja ja kanta­suomen historiallista dialektologiaa. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja. Journal de la Société Finno-Ougrienne, nr 83, lk 123–161.

Korhonen, Mikko 1981. Johdatus lapin kielen historiaan. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 370.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Koski, Mauno 1983. Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 391.) [Savonlinna:] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Laas, Eino 2019. Dendroloogia ja pargindus. Tartu: Atlex.

Laas, Endel 1987. Dendroloogia. 2., ümbertöötatud tr. Tallinn: Valgus.

LAV = Лингвистический атлас вепсского языка (ЛАВЯ). Под общей редакцией Н. Г. Зайцевой. Санкт-Петербург: Нестор-История, 2019.

Lehtiranta, Juhani 1989. Yhteissaamelainen sanasto. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 200.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

LES = Richard Kleis, Ülo Torpats, Lalla Gross, Heinrich Freymann, Ladina-eesti sõnaraamat. 2., täiendatud ja parandatud väljaanne. Tallinn: Valgus, [2002].

LMS = Lyydiläismurteiden sanakirja. Koost Kai Donner, Jalo Kalima, Lauri Kettunen, Juho Kujola, Heikki Ojansuu, Elvi Pakarinen, Y. H. Toivonen, E. A. Tunkelo. Toim J. Kujola. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 9.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1944.

LRS = Иосиф Хананович Дворецкий, Латинско-русский словарь. 2., переработанное и дополненное издание. Москва: Русский язык, 1976.

Makajev 1970 = Энвер Ахмедович Макаев, Структура слова в индоевропейских и германских языках. Москва: Наука.

MNT I = A magyar nyelv történeti-etimológiai szótára (A–Gy). 2. tr. Főszerkesztő Benkő Loránd. Budapest: Akadémiai kiadó, 1984.

MNT III = A magyar nyelv történeti-etimológiai szótára (Ö–Zs). Főszerkesztő Benkő Loránd. Budapest: Akadémiai kiadó, 1976.

OFJ 1974 = Основы финно-угорского языкознания (Вопросы происхождения и развития финно-угорских языков). Ответственный редактор Василий Ильич Лыткин. Москва: Наука.

OFJ 1976 = Основы финно-угорского языкознания (марийский, пермские и угорские языки). Ответственный редактор Василий Ильич Лыткин. Москва: Наука.

Oja, Vilja 2001. Linguistic Studies of Estonian Colour Terminology. (Dissertationes philologiae estonicae Universitatis Tartuensis 9.) Tartu: Tartu University Press.

Oja, Vilja 2003. Hobu oli võik, lehm oli leet. – Keel ja Kirjandus, nr 2, lk 101–107.

Oja, Vilja 2014. Motivational analysis of some colour names. – Colour Studies: A Broad Spectrum. Toim Wendy Anderson, Carole P. Biggam, Carole Hough, Christian Kay. Amsterdam–Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, lk 93–108. https://doi.org/10.1075/z.191.06oja

Ojansuu, Heikki 1918. Karjala-Aunuksen äännehistoria. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 162.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Parkkinen, Jukka; Wetterstrand, Tuija 2012. Suomen kalliomaalaukset. Bongarin käsikirja. (Kirjokansi 4.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

PED = Proto-Indo-European Etymological Dictionary. A Revised Edition of Julius Pokorny’s Indogermanisches Etymologisches Wörterbuch. Revised and Published by the Dnghu Association. Indo-European Language Revival Association, 2007. http://elibrary.bsu.edu.az/files/books_400/N_337.pdf

Posti, Lauri 1942. Grundzüge der livischen Lautgeschichte. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 85.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Rapola, Martti 1966. Suomen kielen äännehistorian luennot. Liitteenä Martti Rapolan kirjallinen tuotanto 1902–1966. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 283.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Raun, Alo 1982. Eesti keele etümoloogiline teatmik. (Maarjamaa taskuraamat 17.) Rooma–Toronto: Maarjamaa.

Saarmann, E[ndel]; Veibri, U[do] 2006. Puiduteadus. Tartu: Eesti Metsaselts.

Seim, Rolf 1974. Minerale. Entstehung, Vorkommen, Bestimmung, Verwertung. 2. tr. Leipzig: Neumann Verlag.

SES = Elisabeth Kibbermann, Salme Kirotar, Paula Koppel, Saksa-eesti sõnaraamat. Deutsch-estnisches Wörterbuch. Tallinn: Valgus, 1975.

Soosaar, Sven-Erik 2021. Võimalikke protoeuroopa substraadi jälgi eesti keele dendro­nüümides. – Emakeele Seltsi aastaraamat 66 (2020). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 295–309. https://doi.org/10.3176/esa66.12

SRS II = Suomalais-ruotsalainen sanakirja. Finskt-Svenskt Leksikon (N–Ö). Toim Elias Lönnrot. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 50.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1880.

SSA I–III = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Peatoim Erkki Itkonen, Ulla-Maija Kulonen. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992–2000.

SSD = Сопоставительно-ономасиологический словарь диалектов карельского, вепсского, саамского языков. Под общей редакцией Юрия Сергеевича Елисеева и Нины Георгиевны Зайцевой. Петрозаводск, 2007.

SST II = Сравнительный словарь тунгусо-маньчжурских языков. Материалы к этимологическому словарю 2. Составители В. А. Горцевская, В. Д. Колесникова, О. А. Константинова, К. А. Новикова, Т. И. Петрова, В. И. Цинциус, Т. Г. Бугаева. Ленинград: Наука, 1977.

Sutrop, Urmas 1995. Eesti keele põhivärvinimed. – Keel ja Kirjandus, nr 12, lk 797–808.

Sutrop, Urmas 2000. The basic colour terms of Estonian. – Trames, kd 4, nr 2, lk 143–168. https://doi.org/10.3176/tr.2000.2.03

Sutrop, Urmas 2002. The Vocabulary of Sense Perception in Estonian: Structure and History. (Opuscula Fenno-Ugrica Gottingensia 8.) Frankfurt am Main: Peter Lang.

SVD = Николай Иванович Терешкин, Словарь восточно-хантыйских диалектов. Ленинград: Наука, 1981.

SVJ = Мария Ивановна Зайцева, Мария Ивановна Муллонен, Словарь вепсского языка. Ленинград: Наука, 1972.

Šteingolde 2002 = Анжелика Штейнгольд, Об одной славяно-балтийской фитонимической параллели в этимологическом аспекте. – Keelekontaktidest keelevahetuseni. From Language Contacts to Language Shifts. (Fenno-Ugristica 24.) Toim Piret Klesment. Tartu: Tartu Ülikool, lk 207–217.

Tammeorg, Johannes; Kook, Oskar; Vilbaste, Gustav 1975. Eesti NSV ravimtaimed. 4. tr. Tallinn: Valgus.

Tunkelo, E[emil] A[ukusti] 1946. Vepsän kielen äännehistoria. Proff. Lauri Kettusen, E. N. Setälän y.m. sekä itse keräämänsä aineiston nojalla. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 228.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Turunen, Aimo 1946. Lyydiläismurteiden äännehistoria 1. Konsonantit. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 89.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

UES = Ungari-eesti sõnaraamat. Magyar-észt szótár. Koost Anu Kippasto, Anu Nurk, Tõnu Seilenthal. Peatoim T. Seilenthal, A. Nurk. (Bibliotheca Studiorum Hungaricorum in Estonia 6.) [Tallinn:] Eesti Keele Sihtasutus, 2010.

UEW I = Károly Rédei, Uralisches Etymologisches Wörterbuch 1: Uralische und finnisch-ugrische Schicht. Wiesbaden: Otto Harrassowitz, 1988.

Vaba, Lembit 1987. [Mauno Koski, Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä (1983).] – Советское финно-угроведение, nr 3, lk 219–226.

Vaba, Lembit 1997. Uurimusi läti-eesti keelesuhetest. Tallinn–Tampere: Eesti Keele Instituut; Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.

Vasmer 1–4 = Макс Фасмер, Этимологический словарь русского языка: в четырех томах. Издание 2-е, стереотипное. Москва: Прогресс, 1986–1987.

VEG = Vene-eesti geoloogia sõnastik. Koost Karl Orviku, Ernst Nurm, Dimitri Kaljo, ­Magnus Kindlam, Ralf Männil, Vaino Olli. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus, 1963.

Viiding, Herbert 1984. Eesti mineraalid ja kivimid. Tallinn: Valgus.

Viires, Ants 1975. Puud ja inimesed. Puude osast eesti rahvakultuuris. Tallinn: Valgus.

Vilbaste, Gustav 1993. Eesti taimenimetused. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 20 (67).) Tallinn: Emakeele Selts.

VKS = Vadja keele sõnaraamat. Vaddaa tšeelee sõna-tširja. Словарь водского языка. 2., täiendatud ja parandatud tr. Toim Silja Grünberg. Eesti Keele Instituut. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2013.

VL = Eduard Vääri, Richard Kleis, Johannes Silvet, Võõrsõnade leksikon. 7., parand ja täiend tr. [Tallinn:] Valgus, [2006].

VMS II = Väike murdesõnastik. Toim Valdek Pall. Tallinn: Valgus, 1989.

VRS = Венгерско-русский словарь. Magyar-orosz szótár. Под общей редакцией Ласло Гальди. Москва–Будапешт: Русский язык; Издательство Академии наук Венгрии, 1974.

Wessén, Elias 1975. Våra ord: deras uttal och ursprung. Kortfattad etymologisk ordbok. 2. tr. [Naska:] Esselte Studium.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1973. Eesti-saksa sõnaraamat. Estnisch-deutsches Wörterbuch. 4., muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus.

Keywords: history of written Estonian, conceptual history, the concept of vānitās, the word edevus

This article explores the Latin-French-English concept vānitās/vanité/vanity as an example of how the Latin-based European conceptual system has dissolved into different words in younger literary languages such as Estonian. It distinguishes between the older definition of the concept, ‘something that is vain, empty, or valueless’, as expressed by equivalents of the Hebrew word hebel in Old Testament translations, and the meaning of ‘inflated pride in oneself or one’s appearance’, which is predominant in the more modern English and French usage. The article examines how these two meanings are reflected in Estonian, drawing comparisons with German, Finnish, and Latvian. To identify the carriers of the older meaning, the words historically used in the translations of the Book of Ecclesiastes and certain psalms are scrutinized. For carriers of the newer meaning, the equivalents found in translations of the title of W. M. Thackeray’s novel Vanity Fair and in modern bilingual dictionaries are considered. The analysis reveals that in German, the unity of the concept has been preserved, with the term Eitel(keit) encompassing both meanings. In Finnish, the older meaning is represented by turhuus and the newer meaning by turhamaisuus, which is clearly a derivative of the first, establishing a clear conceptual connection. However, in Estonian and Latvian, words of entirely different origins express these two meanings. In Estonian, the older sense is conveyed by the word tühisus (derived from the word tühi ‘empty’), and the newer meaning by edevus. The article provides a more in-depth examination of the word edevus – it is derived from the verb ­ede(ne)­ma ‘advance, make progress’ and, as such, lacks analogous derivations with similar meaning in the other languages examined.

 

Kristiina Ross (b. 1955), PhD, Institute of the Estonian Language, Leading Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn), kristiina.ross@eki.ee

References

Veebivarad

Bībele 1965 = Bībele: un tās izpētes materiāli. https://bibele.lv/bibele/bibele.php

Bībele 1694 = Ta Swehta Grahmata. Latviešu valodas seno tekstu korpuss. http://senie.korpuss.lv/source.jsp?codificator=VD1689_94

Biblia 1642 = Se on: Coco Pyhä Ramattu Suomexi. http://finbible.fi/head/raam1642_vanha.htm

CNRTL = Centre National de Ressources Textuelles et Lexicales. https://www.cnrtl.fr/definition

DWB = Deutsches Wörterbuch von Jacob Grimm und Wilhelm Grimm. https://www.dwds.de/wb/dwb

EKSS = Eesti keele seletav sõnaraamat 2009. https://www.eki.ee/dict/ekss

EMS = Eesti murrete sõnaraamat I. [EMS] Eesti murrete sõnaraamat (eki.ee)

EPAK = Eesti piiblitõlke ajalooline konkordants. https://www.eki.ee/piibel/

ES = Eesti-soome sõnaraamat. https://www.eki/dict/efi

ESTER. https://www.ester.ee

DWDS = Etymologisches Wörterbuch des Deutschen. https://www.dwds.de

KJV = King James Bible Online. https://www.kingjamesbibleonline.org

Kopkatalogs. https://kopkatalogs.lv

Lewis, Charlton T.; Short, Charles. A Latin Dictionary. Perseus Digital Library. http://www.perseus.tufts.edu

Merriam-Webster. https://www.merriam-webster.com

SES = Suomen etymologinen sanakirja. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72.) https://kaino.kotus.fi/ses

SESS = Soome-eesti suursõnaraamat. https://www.eki/dict/fie

Strong’s Greek = The Exhaustive Concordance of the Bible. https://biblehub.com

Sõnaveeb. Eesti Keele Instituut. https://sonaveeb.ee

 

Kirjandus

Agricola 1551 = Mikael Agricolan teokset. III osa. Käsikirja / Messu eli herran Echtolinen / Se meiden Herran Jesusen Christusen Pina / Dauidin Psaltari / Weisut ia Ennustoxet / Ne Prohpetat. Haggaj. Sacharia. Maleachi. [Faksiimileväljaanne. Porvoo–Helsinki–Juva: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1987.]

Bībele 2012 = Bībele ar deiterokanoniskajām grāmatām. Latvias Bībeles biedrība.

Botterweck, G. Johannes; Ringgren, Helmer 1997. . הֶבֶל hebhel; הָבַל habhal – Theological ­Dictionary of the Old Testament. Toim F. Johannes Botterweck, Helmer Ringgren. Tlk John T. Willis, Geoffrey W. Bromiley, David E. Green. . Kd III. גִּלּוּלִים gillûlîm – הָרַס hāras. . Grand Rapids, Michigan: William B. Eerdmans Publishing Company.

Bunyan, John 1997. Palveränduri teekond sellest maailmast tulevasse unenäo võrdpildis. (Klassika 2.) Tlk Anne Allpere. Tallinn: Logos.

Eesti-läti 2015 = Igauņu-latviešu vārdnīca. Eesti-läti sõnaraamat. Koost Valts Ernštreits, Marika Muzikante, Maima Grīnberga. Rīga–Tallinn: Latviešu valodas aģentūra, Eesti Keele Sihtasutus.

Helle 1732 = Anton Thor Helle, Lühike sissejuhatus eesti keelde (1732). Tlk Annika Kilgi, Kristiina Ross. Eesti Keele Instituut. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2006. [Faksiimile­väljaanne: Kurtzgefaszte Anweisung Zur Ehstnischen Sprache. Halle: Gedruckt bey ­Stephan Orban.]

Hupel, August Wilhelm 1780. Ehstnische Sprachlehre für beide Hauptdialekte den reval­schen und den dörptschen. Nebst einem vollständigen Wörterbuch. Riga–Leipzig: Johann Friedrich Hartknoch.

Hupel, August Wilhelm 1818. Ehstnische Sprachlehre für die beyden Hauptdialekte, den revalschen und dörptschen, nebst einem vollständigen ehstnischen Wörterbuche. Zweite durchgängig verbesserte und vermehrte Auflage. Mitau: J. F. Steffenhagen und Sohn.

Kibbermann, Elisabeth; Kirotar, Salme; Koppel, Paula 1978. Saksa-eesti sõnaraamat. 3. tr. Tallinn: Valgus.

Kingisepp, Valve-Liivi 2020. Otto Wilhelm Masingu „Maarahwa Näddala-Lehhe” sõnastik. Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus.

Kleis, Richard; Torpats, Ülo; Gross, Lalla; Freymann, Heinrich 2002. Ladina-eesti sõna­raamat. Teine, täiendatud ja parandatud väljaanne. Tallinn: Valgus.

Luther 1545 = Biblia: Das ist: Die gantze Heilige Schrifft / Deudsch / Auffs new zugericht. D. Mart. Luth. Gedruckt zu Wittemberg / Durch Hans Lufft. M.D.XLV. [Faksiimile­väljaanne: Stuttgart: Deutsche Bibelgesellschaft, 1983.]

Läti-eesti 2012 = Läti-eesti sõnaraamat. Latviešu-igauņu vārdnīca. Koost Arvi Tavast, Merle Madisson, Aive Mandel, Tauno Nõulik, Anita Tannenberg. Tallinn: Eesti Keele Siht­asutus.

Metsmägi, Iris; Sedrik, Meeli; Soosaar, Sven-Erik 2012. Eesti etümoloogiasõnaraamat. Peatoim I. Metsmägi. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus.

Mühlenbach, Karl 1925–1927. Latviešu valodas vārdnīca. Lettisch-deutsches Wörterbuch. II kd. Redigiert, ergänzt und fortgesetzt von J. Endzelin. Riga: Herausgegeben vom lettischen Kulturfonds.

Müller, Georg 2007. Jutluseraamat. (Eesti mõttelugu 78.) Koost Külli Habicht, Valve-Liivi Kingisepp, Jaak Peebo, Külli Prillop. Toim K. Habicht, Kai Tafenau, Siiri Ombler. Tartu: Ilmamaa.

P 1968 = Piibel. Vana ja Uus Testament. Piibliseltsi väljaanne.

P 1997 = Piibel. Vana ja Uus Testament. Tallinn: Eesti Piibliselts.

P 2014 = Piibel. Uue maailma tõlge. Brooklyn: Jehoova tunnistajad. https://www.jw.org/et/raamatukogu/piibel/nwt/raamatud

Psalmid 1989 = Psalmid ehk Vana Testamendi Laulud. – Uus Testament ja Psalmid. Tallinn: EELK Konsistoorium, lk 698–877.

Ross, Kristiina 1998. Translation of Psalms by Georg Müller and Heinrich Stahl. – Kirik ja kirja­sõna Läänemere regioonis 17. sajandil. The Church and Written Word in the Baltic Sea region in the 17th century. Kirche und Schrifttum der Ostseeländer im 17. Jahr­hundert. (Eesti Rahvusraamatukogu toimetised 7.) Koost Piret Lotman. Tallinn: Eesti Rahvusraamatukogu, lk 106–133.

Saareste, Andrus 1958. Eesti keele mõisteline sõnaraamat. I kd. Stockholm: Vaba Eesti.

SP 1938–1940 = Jumala Püha Sõna. Suur Piibel. Välja antud eestikeelse piibli 200 aasta juubeli tähistamiseks. Tartu–Tallinn: Loodus. [Faksiimileväljaanne: Keuruu: Otava, 1989.]

Thackeray, William Makepeace 1959a. Edevuse laat. Romaan ilma kangelaseta. I. Tlk H. Allikas. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus.

Thackeray, William Makepeace 1959b. Edevuse laat. Romaan ilma kangelaseta. II. Tlk H. Allikas, Valter Rummel, Evi Siimson. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus.

Veisbergs, Andrejs 2001. Jaunā latviešu-angļu vārdnīca. The New Latvian-English Dictionary. [Rīga.]

Vestring, Salomo Heinrich 1998. Lexicon esthonico germanicum. Eesti-saksa sõnaraamat. Tartu: Eesti Kirjandusmuuseum.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1869. Ehstnisch-Deutsches Wörterbuch. St. Petersburg: Kaiserliche Akademie der Wissenschaften.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1893. Ehstnisch-Deutsches Wörterbuch. Zweite vermehrte Auflage. Redigirt von Dr. Jacob Hurt. St. Petersburg. [Faksiimileväljaanne: Ferdinand Johann Wiedemann, Eesti-saksa sõnaraamat. Neljas, muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus, 1973.]

Keywords: lexicology, etymology, dialectology, loanwords, Baltic German

The article looks at the origin of the dialect word prann ‘fringe’ and concludes that it is a loan deriving from the equivalent Baltic German word Franje.

 

Udo Uibo (b. 1956), Institute of the Estonian Language, Senior Lexicographer (Roosi­krantsi 6, 10119 Tallinn), udo.uibo@eki.ee

Keywords: Estonian language, history of vocabulary, etymology

The article discusses the etymology of the Estonian word (raie)lank ‘a piece of forest land meant for cutting’. The first documented use of this word dates back to 1898. The word has no etymological counterparts in other Balto-Finnic languages. In etymological literature, the Estonian lank has been linked to the verb langema ‘to fall’, assuming the formation of a new basic root – lank – through the sound change g > k in the root. This explanation is unconvincing. The assumption is not supported by any derivative relationships in the relevant vocabulary in the neighbouring or contact languages. This interpretation is even more clearly challenged by evidence in the vernacular literature in Estonian dialects, where not just lank but also, plank : plangi ~ plangu has been documented in the sense of ‘a piece of a forest land that has been cut down or is meant for cutting; a plot of farmland or hayfield’. It is probably a German loan, cf. Middle Low German planke, German Planke ‘a thick board, a plank’. This is assumed that the semantics of the Estonian (raie)lank originates from the meaning branch ‘fence, barrier’ in the German semantic line that has served as the source of the loan. In the Estonian language context the meaning has developed as follows: ‘a demarcated area’ ⇒ ‘a piece of forest land where the cutting area has been marked with poles and lines’ ⇒ ‘a piece of forest land that has been cut down, a clearing’.

Between 1898 and 1915, one of the largest pulp factories in the world, Waldhof, operated in Pärnu as a subsidiary of the German-based corporation AG Zellstoff­fabrik Waldhof. To supply the factory with raw materials, the surrounding areas of Pärnu were subjected to devastating logging activities, resulting in enormous clear-cut areas, which people began to call Waldhof’s clearings. Taking into account the described circumstances and economic situation, it is plausible to assume that it was at that time that lank, meaning a forest area designated for cutting, started to spread and take root more widely in Estonian.

 

Lembit Vaba (b. 1945), PhD, Foreign Member of the Latvian Academy of Sciences, ­phorest45@gmail.com

Keywords: etymology, origin of Finnic phonetics, Germanic borrowings, Scandinavian borrowings, derivatives

The dictionary of Estonian dialects (EMS) lists oht as three lexical items: oht1 (= South Estonian oht) ‘1 peril, danger, menace; jeopardy, risk, hazard; 2 distress’; oht2 ‘(herbal) medicine, drug, antidote’; and the partitive-only ohtu ‘-like, -ish, resembling, as good as’. Mägiste (1929) has connected oht1 to Votic and Ingrian ohto ‘enough’ and further with Estonian oher (in literary language ohter) ‘abundant, plentiful; liberal, bountiful; rich; opulent; profuse’, explaining the meaning ‘distress’ as derived from ‘abundance of distress’.

I equate the Estonian, Votic and Ingrian words with the Finnish and Karelian ehto ‘condition; alternative, choice, possibility; sufficient, abundant’, derived from the Proto-Finnic verb *ehti-, meaning ‘have time, arrive in time, forestall; get ready, finish; turn green, ripen; decorate; wear’ in different Finnic dialects. Estonian ohtu has developed from ‘alternative of’, perhaps under the influence of Middle Low Saxon achte ‘like, in -ish way’; the derivative oher has arisen from the ‘abundant’ semantics.

The Finnic equation is made possible by positing the change *e– > *o– before a second syllable o in Votic, Estonian and South Estonian. The same change has occurred in Estonian onu ‘uncle’, cf. Finnish eno ‘maternal uncle’, and in two words with initial h-: Estonian hobu ‘horse’, cf. Finnish hepo id., and Estonian orm ‘string or loop of a birch-bark shoe’, cf. Finnish hermo ‘nerve’.

In addition, I propose a borrowing from Old Norse ótti < Proto-Scandinavian *ohtō ‘fear’. Mingled with the inherited *ohto (< *ehto) ‘choice, possibility’, the loanword has acquired the meaning ‘possibility of sth. fearful, i.e. danger, menace, risk’, making in turn the inherited *ohto – meaning ‘choice or help against evil’ – still visible in Old Literary Estonian oht, and further ‘(herbal) medicine, drug, antidote’. Another possibility is to explain oht2 through the verb ohutama1 ‘heal, attack evil forces with witchcraft’ derived from the borrowed *ohto ‘fear’ (the homonymous ohutama2 ‘pester’ is derived from oht1).

 

Santeri Junttila (b. 1974), PhD, Institute of the Estonian Language, Senior Lexicographer (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn), Santeri.Junttila@eki.ee

Keywords: corpus planning, standards of written language, spelling variants, culinary terms, adaptation of borrowings, French borrowings

The article looks at the ways the spelling of foreign words of French origin has become fixed in Estonian, with a focus on the adaptation into Estonian of words pronounced with an open e in French. In Estonian, the spelling of foreign words typically follows their pronunciation, i.e., the spelling is based on the approximate pronunciation in the (original) language. Hence, the variations in the spelling of the Estonian adaptations likely derive from the French pronunciation instructions provided in Estonian sources and possibly from the influence of intermediary languages.

Two spellings of the word for the French choux pastry cake eclair currently co­exist in Estonian: ekleer and ekläär. The word first appeared in ÕS 1960 as ekläär and was also standardized as ekleer in 2013; as such, it is a good example of the adaptation of French words in Estonian.

The adaptation of French borrowings containing an open e has been inconsis­tent in Estonian. The initial fixation of the word éclair with the spelling ekläär likely derived from the erstwhile custom of pronouncing the open e in the stressed syllables of French words as a long ä in Estonian. An effort was probably also made to avoid the spelling coinciding with the Russian form (эклер); there is a general tendency to ignore Russian-influenced forms when it comes to the standardization of foreign words in Estonian.

The variation of the open e in Estonian adaptations has been affected by pronunciation – differences in the phonotactics of French and Estonian – as well as inter­mediary languages: German, Swedish and Russian.

 

Madis Jürviste (b. 1985), MA, Institute of the Estonian Language, Lexicographer, Junior Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn); University of Tartu, Doctoral Student, madis.jyrviste@eki.ee

Tiina Paet (b. 1974), MA, Institute of the Estonian Language, Senior Language Planner, Junior Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn); University of Tartu, Doctoral Student, tiina.paet@eki.ee

Keywords: corpus planning, gender marked words, meanings

So far, Estonian language planners have been advising to reserve the word esinaine (chairwoman) for the director of an all-female organization only. In this article I looked at data from the text corpora of different eras (1920s–1940s, 1950s–1970s, 1990–2008, 2013 and 2021) to find out whether the word occurs in its recommended meaning only in the past usage or if it also holds true in modern language. The results showed that this usage was dominant mainly during the 1920s and 1940s, where over 90% of the analyzed examples indicated the meaning of a director of an all-female organization. This is partly explained by the many women’s associations that were established during this period. However, in modern usage starting from the 1990s, esinaine as ‘the leader of a mixed-gender organization’ has been on the rise – for example, in 2021, 58% of the analyzed examples used esinaine in the meaning of a leader of a mixed-gender organization. It is therefore clear that the recommendation is not relevant in modern language, and indeed, in March 2022 it was removed from the Estonian Language Institute’s dictionary portal Sõnaveeb.

 

Elisabeth Kaukonen (b. 1995), MA, University of Tartu, Estonian and Finno-Ugric Linguistics, Doctoral Student (Jakobi 2, 51005 Tartu), elisabeth.kaukonen@gmail.com

Keywords: Estonian, Slavic languages, lexical history

In the glossary of Heinrich Göseken’s (1641–1681) Estonian handbook Manuductio ad Linguam Oesthonicam. Anführung zur Öhstnischen Sprache (1660) the word taarn is explained as follows: Abgrund / tarn / süggaw paick ‘abyss’ (p. 98) and Grundlos / Taarn (p. 507). The relevant information presented in the Estnisch-deutsches Wörterbuch by F. J. Wiedemann, which was first published in 1869, comes from Göseken. Estonian dialect collectors have never recorded the word from actual usage. In the 1920s, the word taarn was proposed as a geographic term denoting ‘a narrow abyss with vertical walls’. In some cases the word has also been used in Estonian poetry.

No plausible etymological association has ever been established between taarn and any other Finnic word stem. Julius Mägiste has hesitantly related the word with the plant name tarn : tarna, Fin taarna, tarna Carex, Catabrosa, Scirpus etc.’, assuming the development ‘high-growing aquatic plant’ ⇒ ‘place covered with such plants’ ⇒ ‘steep-sloped lowland, abyss’. The assumption does not sound credible, though.

Apart from descriptive words, most of the Estonian words with an intra-stem rn-sequence without a morpheme boundary are loanwords. The article weighs the possibility that taarn may have been borrowed from the Proto-Slavic source word *starnā, whose descendants include, e.g., Bulg странà ‘land, locality, direction; side, cheek’, стърнà ‘nearly vertical slope, steep river bank’, стърнъ̀ ‘escarpment’, Rus dial. сторона́ ‘hillside’, сторона́, сторо́нка ‘ashpit’. Analogous loanwords are the Estonian sarn : sarn ‘cheekbone’ and varn : varna ‘peg in the wall, hook etc.’, which must have also been borrowed from a very archaic pre-pleophonic variant of Slavic.

 

Lembit Vaba (b. 1945), PhD, Foreign Member of the Latvian Academy of Sciences, phorest45@gmail.com

References

VEEBIVARAD

DWB = Deutsches Wörterbuch von Jacob Grimm und Wilhelm Grimm. https://woerterbuchnetz.de

EKSS = Eesti keele seletav sõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ekss

EMS = Eesti murrete sõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ems

ÈSSJa = Ètimologičeskij slovar’ slavjanskih jazykov. Praslavjanskij leksičeskij fond. Kd 1–. Peatoim O. N. Trubačev. Moskva: Nauka, 1974–. [Этимологический словарь славянских языков. Праславянский лексический фонд. Т. 1–. Отв. ред. О. Н. Трубачев. Москва: Наука, 1974–.]
http://etymolog.ruslang.ru/index.php?act=essja

ETY = Eesti etümoloogiasõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ety

SRNG = Slovar’ russkih narodnyh govorov. Kd 1–49. [Словарь русских народных говоров. Т. 1–49.]
https://iling.spb.ru/vocabula/srng/srng.html

Sõnaveeb = EKI ühendsõnastik 2022. https://sonaveeb.ee

KIRJANDUS

BER = B”lgarski etimologičen rečnik. Kd 7. Peatoim Todor A. Todorov. Sofia: Akademično izdatelstvo Prof. Marin Drinov, 2010. [Български етимологичен речник. Т. 7. От. ред. Тодор А. Тодоров. София: Академично издателство Проф. Марин Дринов, 2010.]

Černyh, Pavel Jakovlevič 1999. Istoriko-ètimologičeskij slovar’ sovremennogo russkogo jazyka. Kd 1–2. 3. tr. Moskva: Russkij jazyk. [Павел Яковлевич Черных, Историко-этимологический словарь современного русского языка. Т. 1–2. 3-е издание. Москва: Русский язык.]

Dagestanlased. Koost Irina Kerimova, Ita Serman. [Tallinn]: Integratsiooni ja Migratsiooni Sihtasutus Meie Inimesed.
https://www.integratsioon.ee/sites/default/files/268_Dagestaanlased_A5.indd.pdf

EEW = Julius Mägiste, Estnisches etymologisches Wörterbuch. Kd 1–12. Helsinki: Finnisch-Ugrische Gesellschaft, 1982–1983.

EKMS = Andrus Saareste, Eesti keele mõisteline sõnaraamat. Dictionnaire analogique de la langue estonienne. Avec un index pourvu des traductions en français. Kd 1–4. (Eesti Teadusliku Seltsi Rootsis väljaanne 3.) Stockholm: Vaba Eesti, 1958–1963.

EÕS = Eesti õigekeelsuse-sõnaraamat. „Eesti keele õigekirjutuse-sõnaraamatu” II täiendatud ja parandatud tr. Kd 3: Ripp–Y. Tartus: Eesti Kirjanduse Seltsi kirjastus, 1937.

Göseken, Heinrich 1660. Manuductio ad Linguam Oesthonicam. Anführung zur Öhst­nischen Sprache. Reval: Gedruckt und verlegt von Adolph Simon / Gymnasij Buchdr.

Kingisepp, Valve-Liivi; Ress, Kristel; Tafenau, Kai 2010. Heinrich Gösekeni grammatika ja sõnastik 350. Toim Külli Habicht, Külli Prillop. Tartu: Tartu Ülikool.

Machek, Václav 1968. Etymologický slovník jazyka českého. Druhé, opravené a doplněné vydání. Praha: Nakladatelství Československé Akademie věd.

Rahvajutte ja -tarkusi Kullamaa kihelkonnast. Materjal rahvajutustajatele. Koost Pille Kippar. Tallinn: Rahvakultuuri Arendus- ja Koolituskeskus, 1998.

Raun, Alo 1982. Eesti keele etümoloogiline teatmik. (Maarjamaa taskuraamat 17.) Rooma–Toronto: Maarjamaa.

SKES = Erkki Itkonen, Aulis J. Joki, Suomen kielen etymologinen sanakirja. Kd 4. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII:4.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1969.

SSA = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Kd 3. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Peatoim Ulla-Maija Kulonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000.

Vaba, Lembit 2015. Sõna sisse minek. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 73.) Tallinn: [Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Selts].

Valik saksa- ja eestikeelseid geoloogilisi oskussõnu. Tartu: Geoloogia Instituut, 1929.

Valmet, Aino 1960. H. Gösekeni sõnaraamatust. – Keel ja Kirjandus, nr 10, lk 612–617.

Vasmer 1–4 = Maks Fasmer, Ètimologičeskij slovar’ russkogo jazyka. Kd 1–4. Perevod s nemeckogo i dopolnenija akademika RAN O. N. Trubačeva. Moskva: Astrel’ Ast, 2004. [Макс Фасмер, Этимологический словарь русского языка. Т. 1–4. Перевод с немецкого и дополнения академика РАН О. Н. Трубачева. Москва: Астрель Аст, 2004.]

Veski, Asta 1956. Rol’ I. V. Veski v istorii razvitija èstonskoj terminologii. Avtoreferat. Tartu: Tartuskij gosudarstvennyj universitet. [Астa Вески, Роль И. В. Вески в истории развития эстонской терминологии. Автореферат. Тарту: Тартуский государственный университет.]

Viitso, Tiit-Rein 1990. On the earliest Finnic and Balto-Slavic contacts. – Itämerensuomalaiset kielikontaktit. Itämerensuomalainen symposium 7. kansainvälisessä fenno-ugristikongressissa Debrecenissä 27.8.–1.9.1990. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 61.) Helsinki, lk 140–147.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1973. Estnisch-deutsches Wörterbuch. Eesti-saksa sõna­raamat. 4., muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus.

Keywords: lexical history, etymology, language contacts, Low German loanwords, C. Kelch, J. G. Herder, old written Estonian, Estonian folk song

In 1695 Christian Kelch, the then pastor of Järva-Jaani, published his chronicle “Liefländische Historia”, which also contained an Estonian folk song titled “Jörru, jörru”, with German translation. This was the first Estonian folk song to appear in print; owing to Johann Gottfried von Herder it became known even more widely. Despite repeated analysis of the text, the meaning of jörru has remained a mystery to this day. In Herder’s “Volkslieder” there is a note explainig Jörru as the male name Georg. This interpretation has been predominant, although it contradicts Kelch’s original explanation of Jörru being a young man’s word of address for his beloved girl. Possibly Herder did not find the text in Kelch’s chronicle but in a Königsberg news­paper, where the song had been published in 1764 without Kelch’s comment. Kelch, however, had a good reason to explicate the meaning of Jörru, as he wanted to refute an earlier claim that Jörru refers to Jerusalem and the song as a whole expresses the longing of a people for their former homeland. The article hypothesizes that jörru is the Middle Low German gör ‘girl’. In the local variant of Low German it was normal that before a front vowel g would be pronounced as j; another expected change is ö > õ. The word-final vowel u is a diminutive suffix. The lengthening of the r-sound can be accounted for by diminutive gemination. In addition to the etymology for jörru the meanings of some other archaic words and expressions occurring in the song are specified.

 

Külli Prillop (b. 1974), PhD, University of Tartu, Institute of Estonian and General Linguistics, Researcher of Estonian Phonology (Jakobi 2, 51005 Tartu), kulli.prillop@ut.ee

PDF

Vanakooli (‘old-school’)

https://doi.org/10.54013/kk796a4

Keywords: names of colours, trees and rocks, etymologies, Finno-Ugric languages, Indo-European languages, comparative linguistics

The onomatopoetically derived stems *pakka- and *paka- trace back to ancient times, originally signifying actions like breaking and splitting along with the associated sounds. Over time, the concept of colour became syncretically intertwined with these meanings. Derivatives formed by adding suffixes to the root *pakka- include the Finnish pakkunen ‘three-lobe beggarticks (Bidens tripartitus)’, the Olonetsian pakkuinen ‘yellow’, the Vepsian pakuine ‘yellow’, and the Hungarian fakó (< *pak-) ‘greyish; faded; cream-coloured (about a horse)’. These terms share the common thread of ‘yellow’. The stem *paka- contributed to the Finnic names for alder buckthorn (Frangula alnus or Rhamnus frangula), such as the Estonian paakspuu, the Finnish paatsama, the Vepsian pagač, and others, along with the Estonian pagu ‘feldspar’ and paat(jas) ‘pale or greyish yellow’.

In ancient times, the rock paintings of South-Eastern Finland used paint made from buckthorn, in addition to ochre, to achieve the so-called macro-red tones. The association of the colour yellow with wood, feldspar, or another significant coloured rock in the prehistorical times is plausible. Both the wood and the stone derive their names from their good splitting properties. Unfortunately, there is no information about the term’s prevalence outside the Estonian language. The disappearance of this term is likely linked to the diminishing significance of the material in economic, aesthetic and/or religious contexts.

In general, the study suggests a partially parallel semantic development of similar words in sound composition. In Finno-Ugric languages, the evolution of *pakka ~ *paka progressed from ‘break, burst’ → ‘split tree/wood or stone/rock’ → ‘split, brittle coloured wood or easily split [= ‘alder buckthorn’], brittle coloured stone/rock [= feldspar]’ → ‘yellow’. The point at which syncretism appeared remains unclear, considering the intertwining with the meaning of another stem, as well as semantic shifts due to diverse component associations. In various Indo-European languages, *sphē- ~ *sphə- has developed as follows: ‘long, flat piece of wood’ → ‘chip; brushwood; thin log’ → ‘dried wood’ → ‘split, cracked wood’ → ‘split, brittle rock [= feldspar]’ and ‘flat objects with a thinner part, mostly with a handle [= oar, spade, spoon; wedge, shoulder blade, etc.]’. The meaning ‘feldspar’ is exclusive to Germanic languages, with no progression to the taxonomic and colour concepts of wildlife.

Enn Ernits (b. 1945), PhD ja DVM, Associate Professor Emeritus of Estonian University of Life Sciences (Friedrich Reinhold Kreutzwaldi 1a, 51014 Tartu), enn.ernits@emu.ee

References

Veebivarad

ERLA = Eesti regilaulude andmebaas. https://www.folklore.ee/regilaul/andmebaas/

Fytonyymit. https://fytonyymit.wordpress.com/blogs/page/9/

Onomastika. Nimede panemine.

https://www.ra.ee/apps/onomastika/index.php/et/nimepanek/nimepanekPtl

Wikipedia. Den fria encyklopedin. https://sv.wikipedia.org/wiki/Brakved

 

Kirjandus

Abajev 1958 = Василий Иванович Абаев, Историко-этимологический словарь осетинского языка. Т. 1, А–К. Москва–Ленинград: Издательство Академии Наук СССР.

ALFE III = Atlas Linguarum Fennicarum. Itämerensuomalainen kielikartasto. Lääne­meresoome keeleatlas. Ostseefinnischer Sprachatlas. Лингвистический атлас прибалтийско-финских языков. Peatoim Tuomo Tuomi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2010.

Ariste, Paul 1948. Vadja keele grammatika. (Nõukogude soome-ugri teadused 9.) Tartu: Teaduslik Kirjandus.

AS = Уорвик Брей, Дэвид Трамп, Археологический словарь. Перевод с английского. Москва: Прогресс, 1990.

Biggam, Carole P. 2014. Prehistoric colour semantics: A contradiction in terms. – Colour Studies: A Broad Spectrum. Toim Wendy Anderson, C. P. Biggam, Carole Hough, Christian Kay. Amsterdam–Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, lk 3–28. https://doi.org/10.1075/z.191.01big

Bogár, Edit G. 2011. Onomatopoeia and etymology. – Congressus XI Internationalis Fenno-Ugristarum, Piliscsaba, 9–14. VIII. 2010. Pars IV. Dissertationes sectionum: Linguistica. Piliscsaba: Reguly Társaság, lk 35–39.

CDE = Chambers Dictionary of Etymology. Toim Robert K. Barnhart. [Edinburgh:] Chambers, [2008].

Duden = Etymologie. Herkunftswörterbuch der deutschen Sprache. Bearbeitet von ­Günther Drosdowski. Nach den Regeln der neuen deutschen Rechtschreibung überarbeiteter Nachdruck der 2. Auflage. (Duden Band 7.) Mannheim–Leipzig–Wien–Zürich: Dudenverlag, [1997].

EE VII = Eesti Entsüklopeedia. Kd 7, nõuk–rah. Peatoim Ülo Kaevats, Toomas Varrak. Tallinn: Eesti Entsüklopeediakirjastus, 1994.

EES = Iris Metsmägi, Meeli Sedrik, Sven-Erik Soosaar, Eesti etümoloogiasõnaraamat. Peatoim I. Metsmägi. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2012.

EEW VI = Julius Mägiste, Estnisches etymologisches Wörterbuch. Helsinki: Finnisch-ugrische Gesellschaft, 1982.

EKA = Külli Prillop, Karl Pajusalu, Eva Saar, Sven-Erik Soosaar, Tiit-Rein Viitso, Eesti keele ajalugu. (Eesti keele varamu 6.) Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus, 2020.

EKM I = Andrus Saareste, Eesti keele mõisteline sõnaraamat. Stockholm: Vaba Eesti, 1958.

EKSS IV = Eesti keele seletav sõnaraamat. 2., täiend ja parand tr. Toim Margit Langemets, Mai Tiits, Tiia Valdre, Leidi Veskis, Ülle Viks, Piret Voll. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2009.

EMS IV = Eesti murrete sõnaraamat. IV kd, 17. v. kõhvits–kähür. Toim Evi Juhkam, Mari Kendla, Piret Norvik, Jüri Viikberg. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2005.

EMS VII = Eesti murrete sõnaraamat. VII kd, 31. v. osatlema–pari. Toim Mari-Liis Kalvik, Mari Kendla, Tiina Laansalu. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2020.

Ernits, Enn 2017. Sõna haaval. Emakeelest tehiskeelteni. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 75.) Tallinn: Emakeele Selts, lk 89–96.

ESR II8 = Этимологический словарь русского языка. Под руководством и редакцией Н. М. Шанского. Москва: Издательство Московского университета, 1986.

ESS XIII = Этимологический словарь славянских языков: праславянский лексический фонд. *kromĕžirъ – *kyžiti. Под редакцией О. Н. Трубачева. Москва: Наука, 1987.

EWD = Friedrich Kluge, Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache. 24. tr. Bear­beitet von Elmar Seebold. Berlin–New York: Walter de Gruyter, 2002.

Genaust, Helmut 1996. Etymologisches Wörterbuch der botanischen Pflanzennamen. 3. tr. Basel–Boston–Berlin: Birkhäuser.

GEW II = Hjalmar Frisk, Griechisches etymologisches Wörterbuch. 3. tr. Heidelberg: Carl Winter; Universitätsverlag, 1991.

Hajdú 1985 = Петер Хайду, Уральские языки и народы. Москва: Прогресс.

Hakulinen, Lauri [1968]. Suomen kielen rakenne ja kehitys. 3. tr. (Otavan korkeakoulu­kirjasto.) Helsinki: Otava.

Halinen, Petri 2016. Kivikausi. – Georg Haggrén, P. Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen, Anna Wessman, Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keski­ajalle. [Helsinki:] Gaudeamus, lk 17–121.

Hellquist, Elof 1922. Svensk etymologisk ordbok. Lund: C. W. Gleerups.

Häkkinen, Jaakko 2012. Kalliomaalaajien kielestä: vastine Antti Lahelman artikkeliin ­Muinaistutkijassa 1/2012. – Muinaistutkija, nr 3, lk 36–42.

Häkkinen, Jaakko 2014. Kielet Suomessa kautta aikain. – Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto. https://alkuperasivusto.fi/Kielet_Suomessa_kautta_aikain.pdf

Häkkinen, Kaisa 2005. Nykysuomen etymologinen sanakirja. 3. tr. Juva: WSOY.

IKM = Itä-Kannaksen murresanakirja. Koost Adolf Neovius, Lauri Hakulinen, Veikko Ruoppila. Toim V. Ruoppila. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 392.) [Helsinki:] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö, [1984].

Illitš-Svitõtš 1967 = Владислав Маркович Иллич-Свитыч, Материалы к сравнительному словарю ностратических языков (индоевропейский, алтайский, уральский, дравидский, картвельский, семитохамитский). – Этимология 1965: материалы и иссле­дования по индоевропейским и другим языкам. Москва: Наука, lk 321–373.

ILW II = Inarilappisches Wörterbuch (L–P). Koost Erkki Itkonen, Raija Bartens, Lea Laitinen. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 202.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1987.

IMS = Inkeroismurteiden sanakirja. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 18.) Toim Ruben Erik Nirvi. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1971.

Jonuks, Tõnno 2022. Eesti muinasusundid. [Tartu:] Postimehe Kirjastus.

Junttila, Santeri 2019. Lähtökielen sanansisäisten soinnittomien klusiilien edustus kanta­suomen balttilaissanoissa 2. Edustus kohdekielen pitkän tavuaineksen jäljessä. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja. Journal de la Société Finno-Ougrienne, nr 97, lk 35–73. https://doi.org/10.33340/susa.76433

Junttila, Santeri 2023. Paaksmapuu. – Tartu Ülikooli Lõuna-Eesti keele- ja kultuuriuuringute keskuse aastaraamat, kd 21–22. Pühendusteos Karl Pajusalule 60. sünnipäevaks. Tartu: [Tartu Ülikooli Kirjastus], lk 244–248.

Junttila, Santeri; Kallio, Petri 2021. Eesti keel läks ajalukku. – Keel ja Kirjandus, nr 12, lk 1110–1116.

Kailamäki, Uine 2022. Punamultaa vai paatsamankuorta? Värikallion ja Syrjäsalmen ­kallio­maalausten analyysituloksia. – Hiisi. Lehti muinaisuudesta kiinnostuneille, nr 1, lk 3–9.

Kasik, Reet 2015. Sõnamoodustus. (Eesti keele varamu 1.) Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus.

Kask, Arnold 1972. Eesti keele ajalooline grammatika. Häälikulugu. 2. tr. Tartu: Tartu Riiklik Ülikool.

Kehayov, Petar; Blokland, Rogier 2007. Mittesufiksaalne deminutiivituletus eesti keeles. – Emakeele Seltsi aastaraamat 52 (2006). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 87–124.

Kendla, Mari; Viikberg, Jüri 2016. Protoeurooplaste keelepärandist. – Emakeele Seltsi aastaraamat 61 (2015). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 135–154. https://doi.org/10.3176/esa61.06

Kert 1971 = Георгий Мартынович Керт, Саамский язык (Кильдинский диалект). Фонетика, морфология, синтаксис. Ленинград: Наука.

Kingisepp, Valve-Liivi; Ress, Kristel; Tafenau, Kai 2010. Heinrich Gösekeni grammatika ja sõnastik 350. Tartu: Tartu Ülikool.

Kivinen, Ilona 2007. Värinnimitysten synty suomalais-ugrilaisissa kielissä, lähtökohtana ’musta’. Pro-gradu-työ. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/19678

KLO = Antti Halkka, Krister Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi, Seppo Parkkinen, Teuvo Suominen, Kalle Taipale, Kotimaan luonto-opas. ­Porvoo–Helsinki–Juva: Werner Söderström, [1994].

Koivulehto, Jorma 1989. Sananselityksiä. – Kieliposti, nr 1, lk 28–30.

Koponen, Eino 1991. Itämerensuomen marjannimistön kehityksen päälinjoja ja kanta­suomen historiallista dialektologiaa. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja. Journal de la Société Finno-Ougrienne, nr 83, lk 123–161.

Korhonen, Mikko 1981. Johdatus lapin kielen historiaan. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 370.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Koski, Mauno 1983. Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 391.) [Savonlinna:] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Laas, Eino 2019. Dendroloogia ja pargindus. Tartu: Atlex.

Laas, Endel 1987. Dendroloogia. 2., ümbertöötatud tr. Tallinn: Valgus.

LAV = Лингвистический атлас вепсского языка (ЛАВЯ). Под общей редакцией Н. Г. Зайцевой. Санкт-Петербург: Нестор-История, 2019.

Lehtiranta, Juhani 1989. Yhteissaamelainen sanasto. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 200.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

LES = Richard Kleis, Ülo Torpats, Lalla Gross, Heinrich Freymann, Ladina-eesti sõnaraamat. 2., täiendatud ja parandatud väljaanne. Tallinn: Valgus, [2002].

LMS = Lyydiläismurteiden sanakirja. Koost Kai Donner, Jalo Kalima, Lauri Kettunen, Juho Kujola, Heikki Ojansuu, Elvi Pakarinen, Y. H. Toivonen, E. A. Tunkelo. Toim J. Kujola. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 9.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1944.

LRS = Иосиф Хананович Дворецкий, Латинско-русский словарь. 2., переработанное и дополненное издание. Москва: Русский язык, 1976.

Makajev 1970 = Энвер Ахмедович Макаев, Структура слова в индоевропейских и германских языках. Москва: Наука.

MNT I = A magyar nyelv történeti-etimológiai szótára (A–Gy). 2. tr. Főszerkesztő Benkő Loránd. Budapest: Akadémiai kiadó, 1984.

MNT III = A magyar nyelv történeti-etimológiai szótára (Ö–Zs). Főszerkesztő Benkő Loránd. Budapest: Akadémiai kiadó, 1976.

OFJ 1974 = Основы финно-угорского языкознания (Вопросы происхождения и развития финно-угорских языков). Ответственный редактор Василий Ильич Лыткин. Москва: Наука.

OFJ 1976 = Основы финно-угорского языкознания (марийский, пермские и угорские языки). Ответственный редактор Василий Ильич Лыткин. Москва: Наука.

Oja, Vilja 2001. Linguistic Studies of Estonian Colour Terminology. (Dissertationes philologiae estonicae Universitatis Tartuensis 9.) Tartu: Tartu University Press.

Oja, Vilja 2003. Hobu oli võik, lehm oli leet. – Keel ja Kirjandus, nr 2, lk 101–107.

Oja, Vilja 2014. Motivational analysis of some colour names. – Colour Studies: A Broad Spectrum. Toim Wendy Anderson, Carole P. Biggam, Carole Hough, Christian Kay. Amsterdam–Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, lk 93–108. https://doi.org/10.1075/z.191.06oja

Ojansuu, Heikki 1918. Karjala-Aunuksen äännehistoria. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 162.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Parkkinen, Jukka; Wetterstrand, Tuija 2012. Suomen kalliomaalaukset. Bongarin käsikirja. (Kirjokansi 4.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

PED = Proto-Indo-European Etymological Dictionary. A Revised Edition of Julius Pokorny’s Indogermanisches Etymologisches Wörterbuch. Revised and Published by the Dnghu Association. Indo-European Language Revival Association, 2007. http://elibrary.bsu.edu.az/files/books_400/N_337.pdf

Posti, Lauri 1942. Grundzüge der livischen Lautgeschichte. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 85.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Rapola, Martti 1966. Suomen kielen äännehistorian luennot. Liitteenä Martti Rapolan kirjallinen tuotanto 1902–1966. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 283.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Raun, Alo 1982. Eesti keele etümoloogiline teatmik. (Maarjamaa taskuraamat 17.) Rooma–Toronto: Maarjamaa.

Saarmann, E[ndel]; Veibri, U[do] 2006. Puiduteadus. Tartu: Eesti Metsaselts.

Seim, Rolf 1974. Minerale. Entstehung, Vorkommen, Bestimmung, Verwertung. 2. tr. Leipzig: Neumann Verlag.

SES = Elisabeth Kibbermann, Salme Kirotar, Paula Koppel, Saksa-eesti sõnaraamat. Deutsch-estnisches Wörterbuch. Tallinn: Valgus, 1975.

Soosaar, Sven-Erik 2021. Võimalikke protoeuroopa substraadi jälgi eesti keele dendro­nüümides. – Emakeele Seltsi aastaraamat 66 (2020). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 295–309. https://doi.org/10.3176/esa66.12

SRS II = Suomalais-ruotsalainen sanakirja. Finskt-Svenskt Leksikon (N–Ö). Toim Elias Lönnrot. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 50.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1880.

SSA I–III = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Peatoim Erkki Itkonen, Ulla-Maija Kulonen. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992–2000.

SSD = Сопоставительно-ономасиологический словарь диалектов карельского, вепсского, саамского языков. Под общей редакцией Юрия Сергеевича Елисеева и Нины Георгиевны Зайцевой. Петрозаводск, 2007.

SST II = Сравнительный словарь тунгусо-маньчжурских языков. Материалы к этимологическому словарю 2. Составители В. А. Горцевская, В. Д. Колесникова, О. А. Константинова, К. А. Новикова, Т. И. Петрова, В. И. Цинциус, Т. Г. Бугаева. Ленинград: Наука, 1977.

Sutrop, Urmas 1995. Eesti keele põhivärvinimed. – Keel ja Kirjandus, nr 12, lk 797–808.

Sutrop, Urmas 2000. The basic colour terms of Estonian. – Trames, kd 4, nr 2, lk 143–168. https://doi.org/10.3176/tr.2000.2.03

Sutrop, Urmas 2002. The Vocabulary of Sense Perception in Estonian: Structure and History. (Opuscula Fenno-Ugrica Gottingensia 8.) Frankfurt am Main: Peter Lang.

SVD = Николай Иванович Терешкин, Словарь восточно-хантыйских диалектов. Ленинград: Наука, 1981.

SVJ = Мария Ивановна Зайцева, Мария Ивановна Муллонен, Словарь вепсского языка. Ленинград: Наука, 1972.

Šteingolde 2002 = Анжелика Штейнгольд, Об одной славяно-балтийской фитонимической параллели в этимологическом аспекте. – Keelekontaktidest keelevahetuseni. From Language Contacts to Language Shifts. (Fenno-Ugristica 24.) Toim Piret Klesment. Tartu: Tartu Ülikool, lk 207–217.

Tammeorg, Johannes; Kook, Oskar; Vilbaste, Gustav 1975. Eesti NSV ravimtaimed. 4. tr. Tallinn: Valgus.

Tunkelo, E[emil] A[ukusti] 1946. Vepsän kielen äännehistoria. Proff. Lauri Kettusen, E. N. Setälän y.m. sekä itse keräämänsä aineiston nojalla. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 228.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Turunen, Aimo 1946. Lyydiläismurteiden äännehistoria 1. Konsonantit. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 89.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

UES = Ungari-eesti sõnaraamat. Magyar-észt szótár. Koost Anu Kippasto, Anu Nurk, Tõnu Seilenthal. Peatoim T. Seilenthal, A. Nurk. (Bibliotheca Studiorum Hungaricorum in Estonia 6.) [Tallinn:] Eesti Keele Sihtasutus, 2010.

UEW I = Károly Rédei, Uralisches Etymologisches Wörterbuch 1: Uralische und finnisch-ugrische Schicht. Wiesbaden: Otto Harrassowitz, 1988.

Vaba, Lembit 1987. [Mauno Koski, Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä (1983).] – Советское финно-угроведение, nr 3, lk 219–226.

Vaba, Lembit 1997. Uurimusi läti-eesti keelesuhetest. Tallinn–Tampere: Eesti Keele Instituut; Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.

Vasmer 1–4 = Макс Фасмер, Этимологический словарь русского языка: в четырех томах. Издание 2-е, стереотипное. Москва: Прогресс, 1986–1987.

VEG = Vene-eesti geoloogia sõnastik. Koost Karl Orviku, Ernst Nurm, Dimitri Kaljo, ­Magnus Kindlam, Ralf Männil, Vaino Olli. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus, 1963.

Viiding, Herbert 1984. Eesti mineraalid ja kivimid. Tallinn: Valgus.

Viires, Ants 1975. Puud ja inimesed. Puude osast eesti rahvakultuuris. Tallinn: Valgus.

Vilbaste, Gustav 1993. Eesti taimenimetused. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 20 (67).) Tallinn: Emakeele Selts.

VKS = Vadja keele sõnaraamat. Vaddaa tšeelee sõna-tširja. Словарь водского языка. 2., täiendatud ja parandatud tr. Toim Silja Grünberg. Eesti Keele Instituut. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2013.

VL = Eduard Vääri, Richard Kleis, Johannes Silvet, Võõrsõnade leksikon. 7., parand ja täiend tr. [Tallinn:] Valgus, [2006].

VMS II = Väike murdesõnastik. Toim Valdek Pall. Tallinn: Valgus, 1989.

VRS = Венгерско-русский словарь. Magyar-orosz szótár. Под общей редакцией Ласло Гальди. Москва–Будапешт: Русский язык; Издательство Академии наук Венгрии, 1974.

Wessén, Elias 1975. Våra ord: deras uttal och ursprung. Kortfattad etymologisk ordbok. 2. tr. [Naska:] Esselte Studium.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1973. Eesti-saksa sõnaraamat. Estnisch-deutsches Wörterbuch. 4., muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus.

Keywords: history of written Estonian, conceptual history, the concept of vānitās, the word edevus

This article explores the Latin-French-English concept vānitās/vanité/vanity as an example of how the Latin-based European conceptual system has dissolved into different words in younger literary languages such as Estonian. It distinguishes between the older definition of the concept, ‘something that is vain, empty, or valueless’, as expressed by equivalents of the Hebrew word hebel in Old Testament translations, and the meaning of ‘inflated pride in oneself or one’s appearance’, which is predominant in the more modern English and French usage. The article examines how these two meanings are reflected in Estonian, drawing comparisons with German, Finnish, and Latvian. To identify the carriers of the older meaning, the words historically used in the translations of the Book of Ecclesiastes and certain psalms are scrutinized. For carriers of the newer meaning, the equivalents found in translations of the title of W. M. Thackeray’s novel Vanity Fair and in modern bilingual dictionaries are considered. The analysis reveals that in German, the unity of the concept has been preserved, with the term Eitel(keit) encompassing both meanings. In Finnish, the older meaning is represented by turhuus and the newer meaning by turhamaisuus, which is clearly a derivative of the first, establishing a clear conceptual connection. However, in Estonian and Latvian, words of entirely different origins express these two meanings. In Estonian, the older sense is conveyed by the word tühisus (derived from the word tühi ‘empty’), and the newer meaning by edevus. The article provides a more in-depth examination of the word edevus – it is derived from the verb ­ede(ne)­ma ‘advance, make progress’ and, as such, lacks analogous derivations with similar meaning in the other languages examined.

 

Kristiina Ross (b. 1955), PhD, Institute of the Estonian Language, Leading Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn), kristiina.ross@eki.ee

References

Veebivarad

Bībele 1965 = Bībele: un tās izpētes materiāli. https://bibele.lv/bibele/bibele.php

Bībele 1694 = Ta Swehta Grahmata. Latviešu valodas seno tekstu korpuss. http://senie.korpuss.lv/source.jsp?codificator=VD1689_94

Biblia 1642 = Se on: Coco Pyhä Ramattu Suomexi. http://finbible.fi/head/raam1642_vanha.htm

CNRTL = Centre National de Ressources Textuelles et Lexicales. https://www.cnrtl.fr/definition

DWB = Deutsches Wörterbuch von Jacob Grimm und Wilhelm Grimm. https://www.dwds.de/wb/dwb

EKSS = Eesti keele seletav sõnaraamat 2009. https://www.eki.ee/dict/ekss

EMS = Eesti murrete sõnaraamat I. [EMS] Eesti murrete sõnaraamat (eki.ee)

EPAK = Eesti piiblitõlke ajalooline konkordants. https://www.eki.ee/piibel/

ES = Eesti-soome sõnaraamat. https://www.eki/dict/efi

ESTER. https://www.ester.ee

DWDS = Etymologisches Wörterbuch des Deutschen. https://www.dwds.de

KJV = King James Bible Online. https://www.kingjamesbibleonline.org

Kopkatalogs. https://kopkatalogs.lv

Lewis, Charlton T.; Short, Charles. A Latin Dictionary. Perseus Digital Library. http://www.perseus.tufts.edu

Merriam-Webster. https://www.merriam-webster.com

SES = Suomen etymologinen sanakirja. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72.) https://kaino.kotus.fi/ses

SESS = Soome-eesti suursõnaraamat. https://www.eki/dict/fie

Strong’s Greek = The Exhaustive Concordance of the Bible. https://biblehub.com

Sõnaveeb. Eesti Keele Instituut. https://sonaveeb.ee

 

Kirjandus

Agricola 1551 = Mikael Agricolan teokset. III osa. Käsikirja / Messu eli herran Echtolinen / Se meiden Herran Jesusen Christusen Pina / Dauidin Psaltari / Weisut ia Ennustoxet / Ne Prohpetat. Haggaj. Sacharia. Maleachi. [Faksiimileväljaanne. Porvoo–Helsinki–Juva: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1987.]

Bībele 2012 = Bībele ar deiterokanoniskajām grāmatām. Latvias Bībeles biedrība.

Botterweck, G. Johannes; Ringgren, Helmer 1997. . הֶבֶל hebhel; הָבַל habhal – Theological ­Dictionary of the Old Testament. Toim F. Johannes Botterweck, Helmer Ringgren. Tlk John T. Willis, Geoffrey W. Bromiley, David E. Green. . Kd III. גִּלּוּלִים gillûlîm – הָרַס hāras. . Grand Rapids, Michigan: William B. Eerdmans Publishing Company.

Bunyan, John 1997. Palveränduri teekond sellest maailmast tulevasse unenäo võrdpildis. (Klassika 2.) Tlk Anne Allpere. Tallinn: Logos.

Eesti-läti 2015 = Igauņu-latviešu vārdnīca. Eesti-läti sõnaraamat. Koost Valts Ernštreits, Marika Muzikante, Maima Grīnberga. Rīga–Tallinn: Latviešu valodas aģentūra, Eesti Keele Sihtasutus.

Helle 1732 = Anton Thor Helle, Lühike sissejuhatus eesti keelde (1732). Tlk Annika Kilgi, Kristiina Ross. Eesti Keele Instituut. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2006. [Faksiimile­väljaanne: Kurtzgefaszte Anweisung Zur Ehstnischen Sprache. Halle: Gedruckt bey ­Stephan Orban.]

Hupel, August Wilhelm 1780. Ehstnische Sprachlehre für beide Hauptdialekte den reval­schen und den dörptschen. Nebst einem vollständigen Wörterbuch. Riga–Leipzig: Johann Friedrich Hartknoch.

Hupel, August Wilhelm 1818. Ehstnische Sprachlehre für die beyden Hauptdialekte, den revalschen und dörptschen, nebst einem vollständigen ehstnischen Wörterbuche. Zweite durchgängig verbesserte und vermehrte Auflage. Mitau: J. F. Steffenhagen und Sohn.

Kibbermann, Elisabeth; Kirotar, Salme; Koppel, Paula 1978. Saksa-eesti sõnaraamat. 3. tr. Tallinn: Valgus.

Kingisepp, Valve-Liivi 2020. Otto Wilhelm Masingu „Maarahwa Näddala-Lehhe” sõnastik. Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus.

Kleis, Richard; Torpats, Ülo; Gross, Lalla; Freymann, Heinrich 2002. Ladina-eesti sõna­raamat. Teine, täiendatud ja parandatud väljaanne. Tallinn: Valgus.

Luther 1545 = Biblia: Das ist: Die gantze Heilige Schrifft / Deudsch / Auffs new zugericht. D. Mart. Luth. Gedruckt zu Wittemberg / Durch Hans Lufft. M.D.XLV. [Faksiimile­väljaanne: Stuttgart: Deutsche Bibelgesellschaft, 1983.]

Läti-eesti 2012 = Läti-eesti sõnaraamat. Latviešu-igauņu vārdnīca. Koost Arvi Tavast, Merle Madisson, Aive Mandel, Tauno Nõulik, Anita Tannenberg. Tallinn: Eesti Keele Siht­asutus.

Metsmägi, Iris; Sedrik, Meeli; Soosaar, Sven-Erik 2012. Eesti etümoloogiasõnaraamat. Peatoim I. Metsmägi. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus.

Mühlenbach, Karl 1925–1927. Latviešu valodas vārdnīca. Lettisch-deutsches Wörterbuch. II kd. Redigiert, ergänzt und fortgesetzt von J. Endzelin. Riga: Herausgegeben vom lettischen Kulturfonds.

Müller, Georg 2007. Jutluseraamat. (Eesti mõttelugu 78.) Koost Külli Habicht, Valve-Liivi Kingisepp, Jaak Peebo, Külli Prillop. Toim K. Habicht, Kai Tafenau, Siiri Ombler. Tartu: Ilmamaa.

P 1968 = Piibel. Vana ja Uus Testament. Piibliseltsi väljaanne.

P 1997 = Piibel. Vana ja Uus Testament. Tallinn: Eesti Piibliselts.

P 2014 = Piibel. Uue maailma tõlge. Brooklyn: Jehoova tunnistajad. https://www.jw.org/et/raamatukogu/piibel/nwt/raamatud

Psalmid 1989 = Psalmid ehk Vana Testamendi Laulud. – Uus Testament ja Psalmid. Tallinn: EELK Konsistoorium, lk 698–877.

Ross, Kristiina 1998. Translation of Psalms by Georg Müller and Heinrich Stahl. – Kirik ja kirja­sõna Läänemere regioonis 17. sajandil. The Church and Written Word in the Baltic Sea region in the 17th century. Kirche und Schrifttum der Ostseeländer im 17. Jahr­hundert. (Eesti Rahvusraamatukogu toimetised 7.) Koost Piret Lotman. Tallinn: Eesti Rahvusraamatukogu, lk 106–133.

Saareste, Andrus 1958. Eesti keele mõisteline sõnaraamat. I kd. Stockholm: Vaba Eesti.

SP 1938–1940 = Jumala Püha Sõna. Suur Piibel. Välja antud eestikeelse piibli 200 aasta juubeli tähistamiseks. Tartu–Tallinn: Loodus. [Faksiimileväljaanne: Keuruu: Otava, 1989.]

Thackeray, William Makepeace 1959a. Edevuse laat. Romaan ilma kangelaseta. I. Tlk H. Allikas. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus.

Thackeray, William Makepeace 1959b. Edevuse laat. Romaan ilma kangelaseta. II. Tlk H. Allikas, Valter Rummel, Evi Siimson. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus.

Veisbergs, Andrejs 2001. Jaunā latviešu-angļu vārdnīca. The New Latvian-English Dictionary. [Rīga.]

Vestring, Salomo Heinrich 1998. Lexicon esthonico germanicum. Eesti-saksa sõnaraamat. Tartu: Eesti Kirjandusmuuseum.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1869. Ehstnisch-Deutsches Wörterbuch. St. Petersburg: Kaiserliche Akademie der Wissenschaften.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1893. Ehstnisch-Deutsches Wörterbuch. Zweite vermehrte Auflage. Redigirt von Dr. Jacob Hurt. St. Petersburg. [Faksiimileväljaanne: Ferdinand Johann Wiedemann, Eesti-saksa sõnaraamat. Neljas, muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus, 1973.]

Keywords: lexicology, etymology, dialectology, loanwords, Baltic German

The article looks at the origin of the dialect word prann ‘fringe’ and concludes that it is a loan deriving from the equivalent Baltic German word Franje.

 

Udo Uibo (b. 1956), Institute of the Estonian Language, Senior Lexicographer (Roosi­krantsi 6, 10119 Tallinn), udo.uibo@eki.ee

Keywords: Estonian language, history of vocabulary, etymology

The article discusses the etymology of the Estonian word (raie)lank ‘a piece of forest land meant for cutting’. The first documented use of this word dates back to 1898. The word has no etymological counterparts in other Balto-Finnic languages. In etymological literature, the Estonian lank has been linked to the verb langema ‘to fall’, assuming the formation of a new basic root – lank – through the sound change g > k in the root. This explanation is unconvincing. The assumption is not supported by any derivative relationships in the relevant vocabulary in the neighbouring or contact languages. This interpretation is even more clearly challenged by evidence in the vernacular literature in Estonian dialects, where not just lank but also, plank : plangi ~ plangu has been documented in the sense of ‘a piece of a forest land that has been cut down or is meant for cutting; a plot of farmland or hayfield’. It is probably a German loan, cf. Middle Low German planke, German Planke ‘a thick board, a plank’. This is assumed that the semantics of the Estonian (raie)lank originates from the meaning branch ‘fence, barrier’ in the German semantic line that has served as the source of the loan. In the Estonian language context the meaning has developed as follows: ‘a demarcated area’ ⇒ ‘a piece of forest land where the cutting area has been marked with poles and lines’ ⇒ ‘a piece of forest land that has been cut down, a clearing’.

Between 1898 and 1915, one of the largest pulp factories in the world, Waldhof, operated in Pärnu as a subsidiary of the German-based corporation AG Zellstoff­fabrik Waldhof. To supply the factory with raw materials, the surrounding areas of Pärnu were subjected to devastating logging activities, resulting in enormous clear-cut areas, which people began to call Waldhof’s clearings. Taking into account the described circumstances and economic situation, it is plausible to assume that it was at that time that lank, meaning a forest area designated for cutting, started to spread and take root more widely in Estonian.

 

Lembit Vaba (b. 1945), PhD, Foreign Member of the Latvian Academy of Sciences, ­phorest45@gmail.com

Keywords: etymology, origin of Finnic phonetics, Germanic borrowings, Scandinavian borrowings, derivatives

The dictionary of Estonian dialects (EMS) lists oht as three lexical items: oht1 (= South Estonian oht) ‘1 peril, danger, menace; jeopardy, risk, hazard; 2 distress’; oht2 ‘(herbal) medicine, drug, antidote’; and the partitive-only ohtu ‘-like, -ish, resembling, as good as’. Mägiste (1929) has connected oht1 to Votic and Ingrian ohto ‘enough’ and further with Estonian oher (in literary language ohter) ‘abundant, plentiful; liberal, bountiful; rich; opulent; profuse’, explaining the meaning ‘distress’ as derived from ‘abundance of distress’.

I equate the Estonian, Votic and Ingrian words with the Finnish and Karelian ehto ‘condition; alternative, choice, possibility; sufficient, abundant’, derived from the Proto-Finnic verb *ehti-, meaning ‘have time, arrive in time, forestall; get ready, finish; turn green, ripen; decorate; wear’ in different Finnic dialects. Estonian ohtu has developed from ‘alternative of’, perhaps under the influence of Middle Low Saxon achte ‘like, in -ish way’; the derivative oher has arisen from the ‘abundant’ semantics.

The Finnic equation is made possible by positing the change *e– > *o– before a second syllable o in Votic, Estonian and South Estonian. The same change has occurred in Estonian onu ‘uncle’, cf. Finnish eno ‘maternal uncle’, and in two words with initial h-: Estonian hobu ‘horse’, cf. Finnish hepo id., and Estonian orm ‘string or loop of a birch-bark shoe’, cf. Finnish hermo ‘nerve’.

In addition, I propose a borrowing from Old Norse ótti < Proto-Scandinavian *ohtō ‘fear’. Mingled with the inherited *ohto (< *ehto) ‘choice, possibility’, the loanword has acquired the meaning ‘possibility of sth. fearful, i.e. danger, menace, risk’, making in turn the inherited *ohto – meaning ‘choice or help against evil’ – still visible in Old Literary Estonian oht, and further ‘(herbal) medicine, drug, antidote’. Another possibility is to explain oht2 through the verb ohutama1 ‘heal, attack evil forces with witchcraft’ derived from the borrowed *ohto ‘fear’ (the homonymous ohutama2 ‘pester’ is derived from oht1).

 

Santeri Junttila (b. 1974), PhD, Institute of the Estonian Language, Senior Lexicographer (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn), Santeri.Junttila@eki.ee

Keywords: corpus planning, standards of written language, spelling variants, culinary terms, adaptation of borrowings, French borrowings

The article looks at the ways the spelling of foreign words of French origin has become fixed in Estonian, with a focus on the adaptation into Estonian of words pronounced with an open e in French. In Estonian, the spelling of foreign words typically follows their pronunciation, i.e., the spelling is based on the approximate pronunciation in the (original) language. Hence, the variations in the spelling of the Estonian adaptations likely derive from the French pronunciation instructions provided in Estonian sources and possibly from the influence of intermediary languages.

Two spellings of the word for the French choux pastry cake eclair currently co­exist in Estonian: ekleer and ekläär. The word first appeared in ÕS 1960 as ekläär and was also standardized as ekleer in 2013; as such, it is a good example of the adaptation of French words in Estonian.

The adaptation of French borrowings containing an open e has been inconsis­tent in Estonian. The initial fixation of the word éclair with the spelling ekläär likely derived from the erstwhile custom of pronouncing the open e in the stressed syllables of French words as a long ä in Estonian. An effort was probably also made to avoid the spelling coinciding with the Russian form (эклер); there is a general tendency to ignore Russian-influenced forms when it comes to the standardization of foreign words in Estonian.

The variation of the open e in Estonian adaptations has been affected by pronunciation – differences in the phonotactics of French and Estonian – as well as inter­mediary languages: German, Swedish and Russian.

 

Madis Jürviste (b. 1985), MA, Institute of the Estonian Language, Lexicographer, Junior Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn); University of Tartu, Doctoral Student, madis.jyrviste@eki.ee

Tiina Paet (b. 1974), MA, Institute of the Estonian Language, Senior Language Planner, Junior Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn); University of Tartu, Doctoral Student, tiina.paet@eki.ee

Keywords: corpus planning, gender marked words, meanings

So far, Estonian language planners have been advising to reserve the word esinaine (chairwoman) for the director of an all-female organization only. In this article I looked at data from the text corpora of different eras (1920s–1940s, 1950s–1970s, 1990–2008, 2013 and 2021) to find out whether the word occurs in its recommended meaning only in the past usage or if it also holds true in modern language. The results showed that this usage was dominant mainly during the 1920s and 1940s, where over 90% of the analyzed examples indicated the meaning of a director of an all-female organization. This is partly explained by the many women’s associations that were established during this period. However, in modern usage starting from the 1990s, esinaine as ‘the leader of a mixed-gender organization’ has been on the rise – for example, in 2021, 58% of the analyzed examples used esinaine in the meaning of a leader of a mixed-gender organization. It is therefore clear that the recommendation is not relevant in modern language, and indeed, in March 2022 it was removed from the Estonian Language Institute’s dictionary portal Sõnaveeb.

 

Elisabeth Kaukonen (b. 1995), MA, University of Tartu, Estonian and Finno-Ugric Linguistics, Doctoral Student (Jakobi 2, 51005 Tartu), elisabeth.kaukonen@gmail.com

Keywords: Estonian, Slavic languages, lexical history

In the glossary of Heinrich Göseken’s (1641–1681) Estonian handbook Manuductio ad Linguam Oesthonicam. Anführung zur Öhstnischen Sprache (1660) the word taarn is explained as follows: Abgrund / tarn / süggaw paick ‘abyss’ (p. 98) and Grundlos / Taarn (p. 507). The relevant information presented in the Estnisch-deutsches Wörterbuch by F. J. Wiedemann, which was first published in 1869, comes from Göseken. Estonian dialect collectors have never recorded the word from actual usage. In the 1920s, the word taarn was proposed as a geographic term denoting ‘a narrow abyss with vertical walls’. In some cases the word has also been used in Estonian poetry.

No plausible etymological association has ever been established between taarn and any other Finnic word stem. Julius Mägiste has hesitantly related the word with the plant name tarn : tarna, Fin taarna, tarna Carex, Catabrosa, Scirpus etc.’, assuming the development ‘high-growing aquatic plant’ ⇒ ‘place covered with such plants’ ⇒ ‘steep-sloped lowland, abyss’. The assumption does not sound credible, though.

Apart from descriptive words, most of the Estonian words with an intra-stem rn-sequence without a morpheme boundary are loanwords. The article weighs the possibility that taarn may have been borrowed from the Proto-Slavic source word *starnā, whose descendants include, e.g., Bulg странà ‘land, locality, direction; side, cheek’, стърнà ‘nearly vertical slope, steep river bank’, стърнъ̀ ‘escarpment’, Rus dial. сторона́ ‘hillside’, сторона́, сторо́нка ‘ashpit’. Analogous loanwords are the Estonian sarn : sarn ‘cheekbone’ and varn : varna ‘peg in the wall, hook etc.’, which must have also been borrowed from a very archaic pre-pleophonic variant of Slavic.

 

Lembit Vaba (b. 1945), PhD, Foreign Member of the Latvian Academy of Sciences, phorest45@gmail.com

References

VEEBIVARAD

DWB = Deutsches Wörterbuch von Jacob Grimm und Wilhelm Grimm. https://woerterbuchnetz.de

EKSS = Eesti keele seletav sõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ekss

EMS = Eesti murrete sõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ems

ÈSSJa = Ètimologičeskij slovar’ slavjanskih jazykov. Praslavjanskij leksičeskij fond. Kd 1–. Peatoim O. N. Trubačev. Moskva: Nauka, 1974–. [Этимологический словарь славянских языков. Праславянский лексический фонд. Т. 1–. Отв. ред. О. Н. Трубачев. Москва: Наука, 1974–.]
http://etymolog.ruslang.ru/index.php?act=essja

ETY = Eesti etümoloogiasõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ety

SRNG = Slovar’ russkih narodnyh govorov. Kd 1–49. [Словарь русских народных говоров. Т. 1–49.]
https://iling.spb.ru/vocabula/srng/srng.html

Sõnaveeb = EKI ühendsõnastik 2022. https://sonaveeb.ee

KIRJANDUS

BER = B”lgarski etimologičen rečnik. Kd 7. Peatoim Todor A. Todorov. Sofia: Akademično izdatelstvo Prof. Marin Drinov, 2010. [Български етимологичен речник. Т. 7. От. ред. Тодор А. Тодоров. София: Академично издателство Проф. Марин Дринов, 2010.]

Černyh, Pavel Jakovlevič 1999. Istoriko-ètimologičeskij slovar’ sovremennogo russkogo jazyka. Kd 1–2. 3. tr. Moskva: Russkij jazyk. [Павел Яковлевич Черных, Историко-этимологический словарь современного русского языка. Т. 1–2. 3-е издание. Москва: Русский язык.]

Dagestanlased. Koost Irina Kerimova, Ita Serman. [Tallinn]: Integratsiooni ja Migratsiooni Sihtasutus Meie Inimesed.
https://www.integratsioon.ee/sites/default/files/268_Dagestaanlased_A5.indd.pdf

EEW = Julius Mägiste, Estnisches etymologisches Wörterbuch. Kd 1–12. Helsinki: Finnisch-Ugrische Gesellschaft, 1982–1983.

EKMS = Andrus Saareste, Eesti keele mõisteline sõnaraamat. Dictionnaire analogique de la langue estonienne. Avec un index pourvu des traductions en français. Kd 1–4. (Eesti Teadusliku Seltsi Rootsis väljaanne 3.) Stockholm: Vaba Eesti, 1958–1963.

EÕS = Eesti õigekeelsuse-sõnaraamat. „Eesti keele õigekirjutuse-sõnaraamatu” II täiendatud ja parandatud tr. Kd 3: Ripp–Y. Tartus: Eesti Kirjanduse Seltsi kirjastus, 1937.

Göseken, Heinrich 1660. Manuductio ad Linguam Oesthonicam. Anführung zur Öhst­nischen Sprache. Reval: Gedruckt und verlegt von Adolph Simon / Gymnasij Buchdr.

Kingisepp, Valve-Liivi; Ress, Kristel; Tafenau, Kai 2010. Heinrich Gösekeni grammatika ja sõnastik 350. Toim Külli Habicht, Külli Prillop. Tartu: Tartu Ülikool.

Machek, Václav 1968. Etymologický slovník jazyka českého. Druhé, opravené a doplněné vydání. Praha: Nakladatelství Československé Akademie věd.

Rahvajutte ja -tarkusi Kullamaa kihelkonnast. Materjal rahvajutustajatele. Koost Pille Kippar. Tallinn: Rahvakultuuri Arendus- ja Koolituskeskus, 1998.

Raun, Alo 1982. Eesti keele etümoloogiline teatmik. (Maarjamaa taskuraamat 17.) Rooma–Toronto: Maarjamaa.

SKES = Erkki Itkonen, Aulis J. Joki, Suomen kielen etymologinen sanakirja. Kd 4. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII:4.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1969.

SSA = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Kd 3. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Peatoim Ulla-Maija Kulonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000.

Vaba, Lembit 2015. Sõna sisse minek. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 73.) Tallinn: [Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Selts].

Valik saksa- ja eestikeelseid geoloogilisi oskussõnu. Tartu: Geoloogia Instituut, 1929.

Valmet, Aino 1960. H. Gösekeni sõnaraamatust. – Keel ja Kirjandus, nr 10, lk 612–617.

Vasmer 1–4 = Maks Fasmer, Ètimologičeskij slovar’ russkogo jazyka. Kd 1–4. Perevod s nemeckogo i dopolnenija akademika RAN O. N. Trubačeva. Moskva: Astrel’ Ast, 2004. [Макс Фасмер, Этимологический словарь русского языка. Т. 1–4. Перевод с немецкого и дополнения академика РАН О. Н. Трубачева. Москва: Астрель Аст, 2004.]

Veski, Asta 1956. Rol’ I. V. Veski v istorii razvitija èstonskoj terminologii. Avtoreferat. Tartu: Tartuskij gosudarstvennyj universitet. [Астa Вески, Роль И. В. Вески в истории развития эстонской терминологии. Автореферат. Тарту: Тартуский государственный университет.]

Viitso, Tiit-Rein 1990. On the earliest Finnic and Balto-Slavic contacts. – Itämerensuomalaiset kielikontaktit. Itämerensuomalainen symposium 7. kansainvälisessä fenno-ugristikongressissa Debrecenissä 27.8.–1.9.1990. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 61.) Helsinki, lk 140–147.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1973. Estnisch-deutsches Wörterbuch. Eesti-saksa sõna­raamat. 4., muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus.

Keywords: lexical history, etymology, language contacts, Low German loanwords, C. Kelch, J. G. Herder, old written Estonian, Estonian folk song

In 1695 Christian Kelch, the then pastor of Järva-Jaani, published his chronicle “Liefländische Historia”, which also contained an Estonian folk song titled “Jörru, jörru”, with German translation. This was the first Estonian folk song to appear in print; owing to Johann Gottfried von Herder it became known even more widely. Despite repeated analysis of the text, the meaning of jörru has remained a mystery to this day. In Herder’s “Volkslieder” there is a note explainig Jörru as the male name Georg. This interpretation has been predominant, although it contradicts Kelch’s original explanation of Jörru being a young man’s word of address for his beloved girl. Possibly Herder did not find the text in Kelch’s chronicle but in a Königsberg news­paper, where the song had been published in 1764 without Kelch’s comment. Kelch, however, had a good reason to explicate the meaning of Jörru, as he wanted to refute an earlier claim that Jörru refers to Jerusalem and the song as a whole expresses the longing of a people for their former homeland. The article hypothesizes that jörru is the Middle Low German gör ‘girl’. In the local variant of Low German it was normal that before a front vowel g would be pronounced as j; another expected change is ö > õ. The word-final vowel u is a diminutive suffix. The lengthening of the r-sound can be accounted for by diminutive gemination. In addition to the etymology for jörru the meanings of some other archaic words and expressions occurring in the song are specified.

 

Külli Prillop (b. 1974), PhD, University of Tartu, Institute of Estonian and General Linguistics, Researcher of Estonian Phonology (Jakobi 2, 51005 Tartu), kulli.prillop@ut.ee

PDF

Vanakooli (‘old-school’)

https://doi.org/10.54013/kk796a4

Keywords: names of colours, trees and rocks, etymologies, Finno-Ugric languages, Indo-European languages, comparative linguistics

The onomatopoetically derived stems *pakka- and *paka- trace back to ancient times, originally signifying actions like breaking and splitting along with the associated sounds. Over time, the concept of colour became syncretically intertwined with these meanings. Derivatives formed by adding suffixes to the root *pakka- include the Finnish pakkunen ‘three-lobe beggarticks (Bidens tripartitus)’, the Olonetsian pakkuinen ‘yellow’, the Vepsian pakuine ‘yellow’, and the Hungarian fakó (< *pak-) ‘greyish; faded; cream-coloured (about a horse)’. These terms share the common thread of ‘yellow’. The stem *paka- contributed to the Finnic names for alder buckthorn (Frangula alnus or Rhamnus frangula), such as the Estonian paakspuu, the Finnish paatsama, the Vepsian pagač, and others, along with the Estonian pagu ‘feldspar’ and paat(jas) ‘pale or greyish yellow’.

In ancient times, the rock paintings of South-Eastern Finland used paint made from buckthorn, in addition to ochre, to achieve the so-called macro-red tones. The association of the colour yellow with wood, feldspar, or another significant coloured rock in the prehistorical times is plausible. Both the wood and the stone derive their names from their good splitting properties. Unfortunately, there is no information about the term’s prevalence outside the Estonian language. The disappearance of this term is likely linked to the diminishing significance of the material in economic, aesthetic and/or religious contexts.

In general, the study suggests a partially parallel semantic development of similar words in sound composition. In Finno-Ugric languages, the evolution of *pakka ~ *paka progressed from ‘break, burst’ → ‘split tree/wood or stone/rock’ → ‘split, brittle coloured wood or easily split [= ‘alder buckthorn’], brittle coloured stone/rock [= feldspar]’ → ‘yellow’. The point at which syncretism appeared remains unclear, considering the intertwining with the meaning of another stem, as well as semantic shifts due to diverse component associations. In various Indo-European languages, *sphē- ~ *sphə- has developed as follows: ‘long, flat piece of wood’ → ‘chip; brushwood; thin log’ → ‘dried wood’ → ‘split, cracked wood’ → ‘split, brittle rock [= feldspar]’ and ‘flat objects with a thinner part, mostly with a handle [= oar, spade, spoon; wedge, shoulder blade, etc.]’. The meaning ‘feldspar’ is exclusive to Germanic languages, with no progression to the taxonomic and colour concepts of wildlife.

Enn Ernits (b. 1945), PhD ja DVM, Associate Professor Emeritus of Estonian University of Life Sciences (Friedrich Reinhold Kreutzwaldi 1a, 51014 Tartu), enn.ernits@emu.ee

References

Veebivarad

ERLA = Eesti regilaulude andmebaas. https://www.folklore.ee/regilaul/andmebaas/

Fytonyymit. https://fytonyymit.wordpress.com/blogs/page/9/

Onomastika. Nimede panemine.

https://www.ra.ee/apps/onomastika/index.php/et/nimepanek/nimepanekPtl

Wikipedia. Den fria encyklopedin. https://sv.wikipedia.org/wiki/Brakved

 

Kirjandus

Abajev 1958 = Василий Иванович Абаев, Историко-этимологический словарь осетинского языка. Т. 1, А–К. Москва–Ленинград: Издательство Академии Наук СССР.

ALFE III = Atlas Linguarum Fennicarum. Itämerensuomalainen kielikartasto. Lääne­meresoome keeleatlas. Ostseefinnischer Sprachatlas. Лингвистический атлас прибалтийско-финских языков. Peatoim Tuomo Tuomi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2010.

Ariste, Paul 1948. Vadja keele grammatika. (Nõukogude soome-ugri teadused 9.) Tartu: Teaduslik Kirjandus.

AS = Уорвик Брей, Дэвид Трамп, Археологический словарь. Перевод с английского. Москва: Прогресс, 1990.

Biggam, Carole P. 2014. Prehistoric colour semantics: A contradiction in terms. – Colour Studies: A Broad Spectrum. Toim Wendy Anderson, C. P. Biggam, Carole Hough, Christian Kay. Amsterdam–Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, lk 3–28. https://doi.org/10.1075/z.191.01big

Bogár, Edit G. 2011. Onomatopoeia and etymology. – Congressus XI Internationalis Fenno-Ugristarum, Piliscsaba, 9–14. VIII. 2010. Pars IV. Dissertationes sectionum: Linguistica. Piliscsaba: Reguly Társaság, lk 35–39.

CDE = Chambers Dictionary of Etymology. Toim Robert K. Barnhart. [Edinburgh:] Chambers, [2008].

Duden = Etymologie. Herkunftswörterbuch der deutschen Sprache. Bearbeitet von ­Günther Drosdowski. Nach den Regeln der neuen deutschen Rechtschreibung überarbeiteter Nachdruck der 2. Auflage. (Duden Band 7.) Mannheim–Leipzig–Wien–Zürich: Dudenverlag, [1997].

EE VII = Eesti Entsüklopeedia. Kd 7, nõuk–rah. Peatoim Ülo Kaevats, Toomas Varrak. Tallinn: Eesti Entsüklopeediakirjastus, 1994.

EES = Iris Metsmägi, Meeli Sedrik, Sven-Erik Soosaar, Eesti etümoloogiasõnaraamat. Peatoim I. Metsmägi. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2012.

EEW VI = Julius Mägiste, Estnisches etymologisches Wörterbuch. Helsinki: Finnisch-ugrische Gesellschaft, 1982.

EKA = Külli Prillop, Karl Pajusalu, Eva Saar, Sven-Erik Soosaar, Tiit-Rein Viitso, Eesti keele ajalugu. (Eesti keele varamu 6.) Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus, 2020.

EKM I = Andrus Saareste, Eesti keele mõisteline sõnaraamat. Stockholm: Vaba Eesti, 1958.

EKSS IV = Eesti keele seletav sõnaraamat. 2., täiend ja parand tr. Toim Margit Langemets, Mai Tiits, Tiia Valdre, Leidi Veskis, Ülle Viks, Piret Voll. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2009.

EMS IV = Eesti murrete sõnaraamat. IV kd, 17. v. kõhvits–kähür. Toim Evi Juhkam, Mari Kendla, Piret Norvik, Jüri Viikberg. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2005.

EMS VII = Eesti murrete sõnaraamat. VII kd, 31. v. osatlema–pari. Toim Mari-Liis Kalvik, Mari Kendla, Tiina Laansalu. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2020.

Ernits, Enn 2017. Sõna haaval. Emakeelest tehiskeelteni. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 75.) Tallinn: Emakeele Selts, lk 89–96.

ESR II8 = Этимологический словарь русского языка. Под руководством и редакцией Н. М. Шанского. Москва: Издательство Московского университета, 1986.

ESS XIII = Этимологический словарь славянских языков: праславянский лексический фонд. *kromĕžirъ – *kyžiti. Под редакцией О. Н. Трубачева. Москва: Наука, 1987.

EWD = Friedrich Kluge, Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache. 24. tr. Bear­beitet von Elmar Seebold. Berlin–New York: Walter de Gruyter, 2002.

Genaust, Helmut 1996. Etymologisches Wörterbuch der botanischen Pflanzennamen. 3. tr. Basel–Boston–Berlin: Birkhäuser.

GEW II = Hjalmar Frisk, Griechisches etymologisches Wörterbuch. 3. tr. Heidelberg: Carl Winter; Universitätsverlag, 1991.

Hajdú 1985 = Петер Хайду, Уральские языки и народы. Москва: Прогресс.

Hakulinen, Lauri [1968]. Suomen kielen rakenne ja kehitys. 3. tr. (Otavan korkeakoulu­kirjasto.) Helsinki: Otava.

Halinen, Petri 2016. Kivikausi. – Georg Haggrén, P. Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen, Anna Wessman, Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keski­ajalle. [Helsinki:] Gaudeamus, lk 17–121.

Hellquist, Elof 1922. Svensk etymologisk ordbok. Lund: C. W. Gleerups.

Häkkinen, Jaakko 2012. Kalliomaalaajien kielestä: vastine Antti Lahelman artikkeliin ­Muinaistutkijassa 1/2012. – Muinaistutkija, nr 3, lk 36–42.

Häkkinen, Jaakko 2014. Kielet Suomessa kautta aikain. – Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto. https://alkuperasivusto.fi/Kielet_Suomessa_kautta_aikain.pdf

Häkkinen, Kaisa 2005. Nykysuomen etymologinen sanakirja. 3. tr. Juva: WSOY.

IKM = Itä-Kannaksen murresanakirja. Koost Adolf Neovius, Lauri Hakulinen, Veikko Ruoppila. Toim V. Ruoppila. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 392.) [Helsinki:] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö, [1984].

Illitš-Svitõtš 1967 = Владислав Маркович Иллич-Свитыч, Материалы к сравнительному словарю ностратических языков (индоевропейский, алтайский, уральский, дравидский, картвельский, семитохамитский). – Этимология 1965: материалы и иссле­дования по индоевропейским и другим языкам. Москва: Наука, lk 321–373.

ILW II = Inarilappisches Wörterbuch (L–P). Koost Erkki Itkonen, Raija Bartens, Lea Laitinen. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 202.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1987.

IMS = Inkeroismurteiden sanakirja. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 18.) Toim Ruben Erik Nirvi. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1971.

Jonuks, Tõnno 2022. Eesti muinasusundid. [Tartu:] Postimehe Kirjastus.

Junttila, Santeri 2019. Lähtökielen sanansisäisten soinnittomien klusiilien edustus kanta­suomen balttilaissanoissa 2. Edustus kohdekielen pitkän tavuaineksen jäljessä. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja. Journal de la Société Finno-Ougrienne, nr 97, lk 35–73. https://doi.org/10.33340/susa.76433

Junttila, Santeri 2023. Paaksmapuu. – Tartu Ülikooli Lõuna-Eesti keele- ja kultuuriuuringute keskuse aastaraamat, kd 21–22. Pühendusteos Karl Pajusalule 60. sünnipäevaks. Tartu: [Tartu Ülikooli Kirjastus], lk 244–248.

Junttila, Santeri; Kallio, Petri 2021. Eesti keel läks ajalukku. – Keel ja Kirjandus, nr 12, lk 1110–1116.

Kailamäki, Uine 2022. Punamultaa vai paatsamankuorta? Värikallion ja Syrjäsalmen ­kallio­maalausten analyysituloksia. – Hiisi. Lehti muinaisuudesta kiinnostuneille, nr 1, lk 3–9.

Kasik, Reet 2015. Sõnamoodustus. (Eesti keele varamu 1.) Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus.

Kask, Arnold 1972. Eesti keele ajalooline grammatika. Häälikulugu. 2. tr. Tartu: Tartu Riiklik Ülikool.

Kehayov, Petar; Blokland, Rogier 2007. Mittesufiksaalne deminutiivituletus eesti keeles. – Emakeele Seltsi aastaraamat 52 (2006). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 87–124.

Kendla, Mari; Viikberg, Jüri 2016. Protoeurooplaste keelepärandist. – Emakeele Seltsi aastaraamat 61 (2015). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 135–154. https://doi.org/10.3176/esa61.06

Kert 1971 = Георгий Мартынович Керт, Саамский язык (Кильдинский диалект). Фонетика, морфология, синтаксис. Ленинград: Наука.

Kingisepp, Valve-Liivi; Ress, Kristel; Tafenau, Kai 2010. Heinrich Gösekeni grammatika ja sõnastik 350. Tartu: Tartu Ülikool.

Kivinen, Ilona 2007. Värinnimitysten synty suomalais-ugrilaisissa kielissä, lähtökohtana ’musta’. Pro-gradu-työ. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/19678

KLO = Antti Halkka, Krister Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi, Seppo Parkkinen, Teuvo Suominen, Kalle Taipale, Kotimaan luonto-opas. ­Porvoo–Helsinki–Juva: Werner Söderström, [1994].

Koivulehto, Jorma 1989. Sananselityksiä. – Kieliposti, nr 1, lk 28–30.

Koponen, Eino 1991. Itämerensuomen marjannimistön kehityksen päälinjoja ja kanta­suomen historiallista dialektologiaa. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja. Journal de la Société Finno-Ougrienne, nr 83, lk 123–161.

Korhonen, Mikko 1981. Johdatus lapin kielen historiaan. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 370.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Koski, Mauno 1983. Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 391.) [Savonlinna:] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Laas, Eino 2019. Dendroloogia ja pargindus. Tartu: Atlex.

Laas, Endel 1987. Dendroloogia. 2., ümbertöötatud tr. Tallinn: Valgus.

LAV = Лингвистический атлас вепсского языка (ЛАВЯ). Под общей редакцией Н. Г. Зайцевой. Санкт-Петербург: Нестор-История, 2019.

Lehtiranta, Juhani 1989. Yhteissaamelainen sanasto. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 200.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

LES = Richard Kleis, Ülo Torpats, Lalla Gross, Heinrich Freymann, Ladina-eesti sõnaraamat. 2., täiendatud ja parandatud väljaanne. Tallinn: Valgus, [2002].

LMS = Lyydiläismurteiden sanakirja. Koost Kai Donner, Jalo Kalima, Lauri Kettunen, Juho Kujola, Heikki Ojansuu, Elvi Pakarinen, Y. H. Toivonen, E. A. Tunkelo. Toim J. Kujola. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 9.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1944.

LRS = Иосиф Хананович Дворецкий, Латинско-русский словарь. 2., переработанное и дополненное издание. Москва: Русский язык, 1976.

Makajev 1970 = Энвер Ахмедович Макаев, Структура слова в индоевропейских и германских языках. Москва: Наука.

MNT I = A magyar nyelv történeti-etimológiai szótára (A–Gy). 2. tr. Főszerkesztő Benkő Loránd. Budapest: Akadémiai kiadó, 1984.

MNT III = A magyar nyelv történeti-etimológiai szótára (Ö–Zs). Főszerkesztő Benkő Loránd. Budapest: Akadémiai kiadó, 1976.

OFJ 1974 = Основы финно-угорского языкознания (Вопросы происхождения и развития финно-угорских языков). Ответственный редактор Василий Ильич Лыткин. Москва: Наука.

OFJ 1976 = Основы финно-угорского языкознания (марийский, пермские и угорские языки). Ответственный редактор Василий Ильич Лыткин. Москва: Наука.

Oja, Vilja 2001. Linguistic Studies of Estonian Colour Terminology. (Dissertationes philologiae estonicae Universitatis Tartuensis 9.) Tartu: Tartu University Press.

Oja, Vilja 2003. Hobu oli võik, lehm oli leet. – Keel ja Kirjandus, nr 2, lk 101–107.

Oja, Vilja 2014. Motivational analysis of some colour names. – Colour Studies: A Broad Spectrum. Toim Wendy Anderson, Carole P. Biggam, Carole Hough, Christian Kay. Amsterdam–Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, lk 93–108. https://doi.org/10.1075/z.191.06oja

Ojansuu, Heikki 1918. Karjala-Aunuksen äännehistoria. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 162.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Parkkinen, Jukka; Wetterstrand, Tuija 2012. Suomen kalliomaalaukset. Bongarin käsikirja. (Kirjokansi 4.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

PED = Proto-Indo-European Etymological Dictionary. A Revised Edition of Julius Pokorny’s Indogermanisches Etymologisches Wörterbuch. Revised and Published by the Dnghu Association. Indo-European Language Revival Association, 2007. http://elibrary.bsu.edu.az/files/books_400/N_337.pdf

Posti, Lauri 1942. Grundzüge der livischen Lautgeschichte. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 85.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Rapola, Martti 1966. Suomen kielen äännehistorian luennot. Liitteenä Martti Rapolan kirjallinen tuotanto 1902–1966. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 283.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Raun, Alo 1982. Eesti keele etümoloogiline teatmik. (Maarjamaa taskuraamat 17.) Rooma–Toronto: Maarjamaa.

Saarmann, E[ndel]; Veibri, U[do] 2006. Puiduteadus. Tartu: Eesti Metsaselts.

Seim, Rolf 1974. Minerale. Entstehung, Vorkommen, Bestimmung, Verwertung. 2. tr. Leipzig: Neumann Verlag.

SES = Elisabeth Kibbermann, Salme Kirotar, Paula Koppel, Saksa-eesti sõnaraamat. Deutsch-estnisches Wörterbuch. Tallinn: Valgus, 1975.

Soosaar, Sven-Erik 2021. Võimalikke protoeuroopa substraadi jälgi eesti keele dendro­nüümides. – Emakeele Seltsi aastaraamat 66 (2020). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 295–309. https://doi.org/10.3176/esa66.12

SRS II = Suomalais-ruotsalainen sanakirja. Finskt-Svenskt Leksikon (N–Ö). Toim Elias Lönnrot. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 50.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1880.

SSA I–III = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Peatoim Erkki Itkonen, Ulla-Maija Kulonen. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992–2000.

SSD = Сопоставительно-ономасиологический словарь диалектов карельского, вепсского, саамского языков. Под общей редакцией Юрия Сергеевича Елисеева и Нины Георгиевны Зайцевой. Петрозаводск, 2007.

SST II = Сравнительный словарь тунгусо-маньчжурских языков. Материалы к этимологическому словарю 2. Составители В. А. Горцевская, В. Д. Колесникова, О. А. Константинова, К. А. Новикова, Т. И. Петрова, В. И. Цинциус, Т. Г. Бугаева. Ленинград: Наука, 1977.

Sutrop, Urmas 1995. Eesti keele põhivärvinimed. – Keel ja Kirjandus, nr 12, lk 797–808.

Sutrop, Urmas 2000. The basic colour terms of Estonian. – Trames, kd 4, nr 2, lk 143–168. https://doi.org/10.3176/tr.2000.2.03

Sutrop, Urmas 2002. The Vocabulary of Sense Perception in Estonian: Structure and History. (Opuscula Fenno-Ugrica Gottingensia 8.) Frankfurt am Main: Peter Lang.

SVD = Николай Иванович Терешкин, Словарь восточно-хантыйских диалектов. Ленинград: Наука, 1981.

SVJ = Мария Ивановна Зайцева, Мария Ивановна Муллонен, Словарь вепсского языка. Ленинград: Наука, 1972.

Šteingolde 2002 = Анжелика Штейнгольд, Об одной славяно-балтийской фитонимической параллели в этимологическом аспекте. – Keelekontaktidest keelevahetuseni. From Language Contacts to Language Shifts. (Fenno-Ugristica 24.) Toim Piret Klesment. Tartu: Tartu Ülikool, lk 207–217.

Tammeorg, Johannes; Kook, Oskar; Vilbaste, Gustav 1975. Eesti NSV ravimtaimed. 4. tr. Tallinn: Valgus.

Tunkelo, E[emil] A[ukusti] 1946. Vepsän kielen äännehistoria. Proff. Lauri Kettusen, E. N. Setälän y.m. sekä itse keräämänsä aineiston nojalla. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 228.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Turunen, Aimo 1946. Lyydiläismurteiden äännehistoria 1. Konsonantit. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 89.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

UES = Ungari-eesti sõnaraamat. Magyar-észt szótár. Koost Anu Kippasto, Anu Nurk, Tõnu Seilenthal. Peatoim T. Seilenthal, A. Nurk. (Bibliotheca Studiorum Hungaricorum in Estonia 6.) [Tallinn:] Eesti Keele Sihtasutus, 2010.

UEW I = Károly Rédei, Uralisches Etymologisches Wörterbuch 1: Uralische und finnisch-ugrische Schicht. Wiesbaden: Otto Harrassowitz, 1988.

Vaba, Lembit 1987. [Mauno Koski, Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä (1983).] – Советское финно-угроведение, nr 3, lk 219–226.

Vaba, Lembit 1997. Uurimusi läti-eesti keelesuhetest. Tallinn–Tampere: Eesti Keele Instituut; Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.

Vasmer 1–4 = Макс Фасмер, Этимологический словарь русского языка: в четырех томах. Издание 2-е, стереотипное. Москва: Прогресс, 1986–1987.

VEG = Vene-eesti geoloogia sõnastik. Koost Karl Orviku, Ernst Nurm, Dimitri Kaljo, ­Magnus Kindlam, Ralf Männil, Vaino Olli. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus, 1963.

Viiding, Herbert 1984. Eesti mineraalid ja kivimid. Tallinn: Valgus.

Viires, Ants 1975. Puud ja inimesed. Puude osast eesti rahvakultuuris. Tallinn: Valgus.

Vilbaste, Gustav 1993. Eesti taimenimetused. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 20 (67).) Tallinn: Emakeele Selts.

VKS = Vadja keele sõnaraamat. Vaddaa tšeelee sõna-tširja. Словарь водского языка. 2., täiendatud ja parandatud tr. Toim Silja Grünberg. Eesti Keele Instituut. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2013.

VL = Eduard Vääri, Richard Kleis, Johannes Silvet, Võõrsõnade leksikon. 7., parand ja täiend tr. [Tallinn:] Valgus, [2006].

VMS II = Väike murdesõnastik. Toim Valdek Pall. Tallinn: Valgus, 1989.

VRS = Венгерско-русский словарь. Magyar-orosz szótár. Под общей редакцией Ласло Гальди. Москва–Будапешт: Русский язык; Издательство Академии наук Венгрии, 1974.

Wessén, Elias 1975. Våra ord: deras uttal och ursprung. Kortfattad etymologisk ordbok. 2. tr. [Naska:] Esselte Studium.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1973. Eesti-saksa sõnaraamat. Estnisch-deutsches Wörterbuch. 4., muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus.

Keywords: history of written Estonian, conceptual history, the concept of vānitās, the word edevus

This article explores the Latin-French-English concept vānitās/vanité/vanity as an example of how the Latin-based European conceptual system has dissolved into different words in younger literary languages such as Estonian. It distinguishes between the older definition of the concept, ‘something that is vain, empty, or valueless’, as expressed by equivalents of the Hebrew word hebel in Old Testament translations, and the meaning of ‘inflated pride in oneself or one’s appearance’, which is predominant in the more modern English and French usage. The article examines how these two meanings are reflected in Estonian, drawing comparisons with German, Finnish, and Latvian. To identify the carriers of the older meaning, the words historically used in the translations of the Book of Ecclesiastes and certain psalms are scrutinized. For carriers of the newer meaning, the equivalents found in translations of the title of W. M. Thackeray’s novel Vanity Fair and in modern bilingual dictionaries are considered. The analysis reveals that in German, the unity of the concept has been preserved, with the term Eitel(keit) encompassing both meanings. In Finnish, the older meaning is represented by turhuus and the newer meaning by turhamaisuus, which is clearly a derivative of the first, establishing a clear conceptual connection. However, in Estonian and Latvian, words of entirely different origins express these two meanings. In Estonian, the older sense is conveyed by the word tühisus (derived from the word tühi ‘empty’), and the newer meaning by edevus. The article provides a more in-depth examination of the word edevus – it is derived from the verb ­ede(ne)­ma ‘advance, make progress’ and, as such, lacks analogous derivations with similar meaning in the other languages examined.

 

Kristiina Ross (b. 1955), PhD, Institute of the Estonian Language, Leading Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn), kristiina.ross@eki.ee

References

Veebivarad

Bībele 1965 = Bībele: un tās izpētes materiāli. https://bibele.lv/bibele/bibele.php

Bībele 1694 = Ta Swehta Grahmata. Latviešu valodas seno tekstu korpuss. http://senie.korpuss.lv/source.jsp?codificator=VD1689_94

Biblia 1642 = Se on: Coco Pyhä Ramattu Suomexi. http://finbible.fi/head/raam1642_vanha.htm

CNRTL = Centre National de Ressources Textuelles et Lexicales. https://www.cnrtl.fr/definition

DWB = Deutsches Wörterbuch von Jacob Grimm und Wilhelm Grimm. https://www.dwds.de/wb/dwb

EKSS = Eesti keele seletav sõnaraamat 2009. https://www.eki.ee/dict/ekss

EMS = Eesti murrete sõnaraamat I. [EMS] Eesti murrete sõnaraamat (eki.ee)

EPAK = Eesti piiblitõlke ajalooline konkordants. https://www.eki.ee/piibel/

ES = Eesti-soome sõnaraamat. https://www.eki/dict/efi

ESTER. https://www.ester.ee

DWDS = Etymologisches Wörterbuch des Deutschen. https://www.dwds.de

KJV = King James Bible Online. https://www.kingjamesbibleonline.org

Kopkatalogs. https://kopkatalogs.lv

Lewis, Charlton T.; Short, Charles. A Latin Dictionary. Perseus Digital Library. http://www.perseus.tufts.edu

Merriam-Webster. https://www.merriam-webster.com

SES = Suomen etymologinen sanakirja. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72.) https://kaino.kotus.fi/ses

SESS = Soome-eesti suursõnaraamat. https://www.eki/dict/fie

Strong’s Greek = The Exhaustive Concordance of the Bible. https://biblehub.com

Sõnaveeb. Eesti Keele Instituut. https://sonaveeb.ee

 

Kirjandus

Agricola 1551 = Mikael Agricolan teokset. III osa. Käsikirja / Messu eli herran Echtolinen / Se meiden Herran Jesusen Christusen Pina / Dauidin Psaltari / Weisut ia Ennustoxet / Ne Prohpetat. Haggaj. Sacharia. Maleachi. [Faksiimileväljaanne. Porvoo–Helsinki–Juva: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1987.]

Bībele 2012 = Bībele ar deiterokanoniskajām grāmatām. Latvias Bībeles biedrība.

Botterweck, G. Johannes; Ringgren, Helmer 1997. . הֶבֶל hebhel; הָבַל habhal – Theological ­Dictionary of the Old Testament. Toim F. Johannes Botterweck, Helmer Ringgren. Tlk John T. Willis, Geoffrey W. Bromiley, David E. Green. . Kd III. גִּלּוּלִים gillûlîm – הָרַס hāras. . Grand Rapids, Michigan: William B. Eerdmans Publishing Company.

Bunyan, John 1997. Palveränduri teekond sellest maailmast tulevasse unenäo võrdpildis. (Klassika 2.) Tlk Anne Allpere. Tallinn: Logos.

Eesti-läti 2015 = Igauņu-latviešu vārdnīca. Eesti-läti sõnaraamat. Koost Valts Ernštreits, Marika Muzikante, Maima Grīnberga. Rīga–Tallinn: Latviešu valodas aģentūra, Eesti Keele Sihtasutus.

Helle 1732 = Anton Thor Helle, Lühike sissejuhatus eesti keelde (1732). Tlk Annika Kilgi, Kristiina Ross. Eesti Keele Instituut. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2006. [Faksiimile­väljaanne: Kurtzgefaszte Anweisung Zur Ehstnischen Sprache. Halle: Gedruckt bey ­Stephan Orban.]

Hupel, August Wilhelm 1780. Ehstnische Sprachlehre für beide Hauptdialekte den reval­schen und den dörptschen. Nebst einem vollständigen Wörterbuch. Riga–Leipzig: Johann Friedrich Hartknoch.

Hupel, August Wilhelm 1818. Ehstnische Sprachlehre für die beyden Hauptdialekte, den revalschen und dörptschen, nebst einem vollständigen ehstnischen Wörterbuche. Zweite durchgängig verbesserte und vermehrte Auflage. Mitau: J. F. Steffenhagen und Sohn.

Kibbermann, Elisabeth; Kirotar, Salme; Koppel, Paula 1978. Saksa-eesti sõnaraamat. 3. tr. Tallinn: Valgus.

Kingisepp, Valve-Liivi 2020. Otto Wilhelm Masingu „Maarahwa Näddala-Lehhe” sõnastik. Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus.

Kleis, Richard; Torpats, Ülo; Gross, Lalla; Freymann, Heinrich 2002. Ladina-eesti sõna­raamat. Teine, täiendatud ja parandatud väljaanne. Tallinn: Valgus.

Luther 1545 = Biblia: Das ist: Die gantze Heilige Schrifft / Deudsch / Auffs new zugericht. D. Mart. Luth. Gedruckt zu Wittemberg / Durch Hans Lufft. M.D.XLV. [Faksiimile­väljaanne: Stuttgart: Deutsche Bibelgesellschaft, 1983.]

Läti-eesti 2012 = Läti-eesti sõnaraamat. Latviešu-igauņu vārdnīca. Koost Arvi Tavast, Merle Madisson, Aive Mandel, Tauno Nõulik, Anita Tannenberg. Tallinn: Eesti Keele Siht­asutus.

Metsmägi, Iris; Sedrik, Meeli; Soosaar, Sven-Erik 2012. Eesti etümoloogiasõnaraamat. Peatoim I. Metsmägi. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus.

Mühlenbach, Karl 1925–1927. Latviešu valodas vārdnīca. Lettisch-deutsches Wörterbuch. II kd. Redigiert, ergänzt und fortgesetzt von J. Endzelin. Riga: Herausgegeben vom lettischen Kulturfonds.

Müller, Georg 2007. Jutluseraamat. (Eesti mõttelugu 78.) Koost Külli Habicht, Valve-Liivi Kingisepp, Jaak Peebo, Külli Prillop. Toim K. Habicht, Kai Tafenau, Siiri Ombler. Tartu: Ilmamaa.

P 1968 = Piibel. Vana ja Uus Testament. Piibliseltsi väljaanne.

P 1997 = Piibel. Vana ja Uus Testament. Tallinn: Eesti Piibliselts.

P 2014 = Piibel. Uue maailma tõlge. Brooklyn: Jehoova tunnistajad. https://www.jw.org/et/raamatukogu/piibel/nwt/raamatud

Psalmid 1989 = Psalmid ehk Vana Testamendi Laulud. – Uus Testament ja Psalmid. Tallinn: EELK Konsistoorium, lk 698–877.

Ross, Kristiina 1998. Translation of Psalms by Georg Müller and Heinrich Stahl. – Kirik ja kirja­sõna Läänemere regioonis 17. sajandil. The Church and Written Word in the Baltic Sea region in the 17th century. Kirche und Schrifttum der Ostseeländer im 17. Jahr­hundert. (Eesti Rahvusraamatukogu toimetised 7.) Koost Piret Lotman. Tallinn: Eesti Rahvusraamatukogu, lk 106–133.

Saareste, Andrus 1958. Eesti keele mõisteline sõnaraamat. I kd. Stockholm: Vaba Eesti.

SP 1938–1940 = Jumala Püha Sõna. Suur Piibel. Välja antud eestikeelse piibli 200 aasta juubeli tähistamiseks. Tartu–Tallinn: Loodus. [Faksiimileväljaanne: Keuruu: Otava, 1989.]

Thackeray, William Makepeace 1959a. Edevuse laat. Romaan ilma kangelaseta. I. Tlk H. Allikas. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus.

Thackeray, William Makepeace 1959b. Edevuse laat. Romaan ilma kangelaseta. II. Tlk H. Allikas, Valter Rummel, Evi Siimson. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus.

Veisbergs, Andrejs 2001. Jaunā latviešu-angļu vārdnīca. The New Latvian-English Dictionary. [Rīga.]

Vestring, Salomo Heinrich 1998. Lexicon esthonico germanicum. Eesti-saksa sõnaraamat. Tartu: Eesti Kirjandusmuuseum.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1869. Ehstnisch-Deutsches Wörterbuch. St. Petersburg: Kaiserliche Akademie der Wissenschaften.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1893. Ehstnisch-Deutsches Wörterbuch. Zweite vermehrte Auflage. Redigirt von Dr. Jacob Hurt. St. Petersburg. [Faksiimileväljaanne: Ferdinand Johann Wiedemann, Eesti-saksa sõnaraamat. Neljas, muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus, 1973.]

Keywords: lexicology, etymology, dialectology, loanwords, Baltic German

The article looks at the origin of the dialect word prann ‘fringe’ and concludes that it is a loan deriving from the equivalent Baltic German word Franje.

 

Udo Uibo (b. 1956), Institute of the Estonian Language, Senior Lexicographer (Roosi­krantsi 6, 10119 Tallinn), udo.uibo@eki.ee

Keywords: Estonian language, history of vocabulary, etymology

The article discusses the etymology of the Estonian word (raie)lank ‘a piece of forest land meant for cutting’. The first documented use of this word dates back to 1898. The word has no etymological counterparts in other Balto-Finnic languages. In etymological literature, the Estonian lank has been linked to the verb langema ‘to fall’, assuming the formation of a new basic root – lank – through the sound change g > k in the root. This explanation is unconvincing. The assumption is not supported by any derivative relationships in the relevant vocabulary in the neighbouring or contact languages. This interpretation is even more clearly challenged by evidence in the vernacular literature in Estonian dialects, where not just lank but also, plank : plangi ~ plangu has been documented in the sense of ‘a piece of a forest land that has been cut down or is meant for cutting; a plot of farmland or hayfield’. It is probably a German loan, cf. Middle Low German planke, German Planke ‘a thick board, a plank’. This is assumed that the semantics of the Estonian (raie)lank originates from the meaning branch ‘fence, barrier’ in the German semantic line that has served as the source of the loan. In the Estonian language context the meaning has developed as follows: ‘a demarcated area’ ⇒ ‘a piece of forest land where the cutting area has been marked with poles and lines’ ⇒ ‘a piece of forest land that has been cut down, a clearing’.

Between 1898 and 1915, one of the largest pulp factories in the world, Waldhof, operated in Pärnu as a subsidiary of the German-based corporation AG Zellstoff­fabrik Waldhof. To supply the factory with raw materials, the surrounding areas of Pärnu were subjected to devastating logging activities, resulting in enormous clear-cut areas, which people began to call Waldhof’s clearings. Taking into account the described circumstances and economic situation, it is plausible to assume that it was at that time that lank, meaning a forest area designated for cutting, started to spread and take root more widely in Estonian.

 

Lembit Vaba (b. 1945), PhD, Foreign Member of the Latvian Academy of Sciences, ­phorest45@gmail.com

Keywords: etymology, origin of Finnic phonetics, Germanic borrowings, Scandinavian borrowings, derivatives

The dictionary of Estonian dialects (EMS) lists oht as three lexical items: oht1 (= South Estonian oht) ‘1 peril, danger, menace; jeopardy, risk, hazard; 2 distress’; oht2 ‘(herbal) medicine, drug, antidote’; and the partitive-only ohtu ‘-like, -ish, resembling, as good as’. Mägiste (1929) has connected oht1 to Votic and Ingrian ohto ‘enough’ and further with Estonian oher (in literary language ohter) ‘abundant, plentiful; liberal, bountiful; rich; opulent; profuse’, explaining the meaning ‘distress’ as derived from ‘abundance of distress’.

I equate the Estonian, Votic and Ingrian words with the Finnish and Karelian ehto ‘condition; alternative, choice, possibility; sufficient, abundant’, derived from the Proto-Finnic verb *ehti-, meaning ‘have time, arrive in time, forestall; get ready, finish; turn green, ripen; decorate; wear’ in different Finnic dialects. Estonian ohtu has developed from ‘alternative of’, perhaps under the influence of Middle Low Saxon achte ‘like, in -ish way’; the derivative oher has arisen from the ‘abundant’ semantics.

The Finnic equation is made possible by positing the change *e– > *o– before a second syllable o in Votic, Estonian and South Estonian. The same change has occurred in Estonian onu ‘uncle’, cf. Finnish eno ‘maternal uncle’, and in two words with initial h-: Estonian hobu ‘horse’, cf. Finnish hepo id., and Estonian orm ‘string or loop of a birch-bark shoe’, cf. Finnish hermo ‘nerve’.

In addition, I propose a borrowing from Old Norse ótti < Proto-Scandinavian *ohtō ‘fear’. Mingled with the inherited *ohto (< *ehto) ‘choice, possibility’, the loanword has acquired the meaning ‘possibility of sth. fearful, i.e. danger, menace, risk’, making in turn the inherited *ohto – meaning ‘choice or help against evil’ – still visible in Old Literary Estonian oht, and further ‘(herbal) medicine, drug, antidote’. Another possibility is to explain oht2 through the verb ohutama1 ‘heal, attack evil forces with witchcraft’ derived from the borrowed *ohto ‘fear’ (the homonymous ohutama2 ‘pester’ is derived from oht1).

 

Santeri Junttila (b. 1974), PhD, Institute of the Estonian Language, Senior Lexicographer (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn), Santeri.Junttila@eki.ee

Keywords: corpus planning, standards of written language, spelling variants, culinary terms, adaptation of borrowings, French borrowings

The article looks at the ways the spelling of foreign words of French origin has become fixed in Estonian, with a focus on the adaptation into Estonian of words pronounced with an open e in French. In Estonian, the spelling of foreign words typically follows their pronunciation, i.e., the spelling is based on the approximate pronunciation in the (original) language. Hence, the variations in the spelling of the Estonian adaptations likely derive from the French pronunciation instructions provided in Estonian sources and possibly from the influence of intermediary languages.

Two spellings of the word for the French choux pastry cake eclair currently co­exist in Estonian: ekleer and ekläär. The word first appeared in ÕS 1960 as ekläär and was also standardized as ekleer in 2013; as such, it is a good example of the adaptation of French words in Estonian.

The adaptation of French borrowings containing an open e has been inconsis­tent in Estonian. The initial fixation of the word éclair with the spelling ekläär likely derived from the erstwhile custom of pronouncing the open e in the stressed syllables of French words as a long ä in Estonian. An effort was probably also made to avoid the spelling coinciding with the Russian form (эклер); there is a general tendency to ignore Russian-influenced forms when it comes to the standardization of foreign words in Estonian.

The variation of the open e in Estonian adaptations has been affected by pronunciation – differences in the phonotactics of French and Estonian – as well as inter­mediary languages: German, Swedish and Russian.

 

Madis Jürviste (b. 1985), MA, Institute of the Estonian Language, Lexicographer, Junior Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn); University of Tartu, Doctoral Student, madis.jyrviste@eki.ee

Tiina Paet (b. 1974), MA, Institute of the Estonian Language, Senior Language Planner, Junior Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn); University of Tartu, Doctoral Student, tiina.paet@eki.ee

Keywords: corpus planning, gender marked words, meanings

So far, Estonian language planners have been advising to reserve the word esinaine (chairwoman) for the director of an all-female organization only. In this article I looked at data from the text corpora of different eras (1920s–1940s, 1950s–1970s, 1990–2008, 2013 and 2021) to find out whether the word occurs in its recommended meaning only in the past usage or if it also holds true in modern language. The results showed that this usage was dominant mainly during the 1920s and 1940s, where over 90% of the analyzed examples indicated the meaning of a director of an all-female organization. This is partly explained by the many women’s associations that were established during this period. However, in modern usage starting from the 1990s, esinaine as ‘the leader of a mixed-gender organization’ has been on the rise – for example, in 2021, 58% of the analyzed examples used esinaine in the meaning of a leader of a mixed-gender organization. It is therefore clear that the recommendation is not relevant in modern language, and indeed, in March 2022 it was removed from the Estonian Language Institute’s dictionary portal Sõnaveeb.

 

Elisabeth Kaukonen (b. 1995), MA, University of Tartu, Estonian and Finno-Ugric Linguistics, Doctoral Student (Jakobi 2, 51005 Tartu), elisabeth.kaukonen@gmail.com

Keywords: Estonian, Slavic languages, lexical history

In the glossary of Heinrich Göseken’s (1641–1681) Estonian handbook Manuductio ad Linguam Oesthonicam. Anführung zur Öhstnischen Sprache (1660) the word taarn is explained as follows: Abgrund / tarn / süggaw paick ‘abyss’ (p. 98) and Grundlos / Taarn (p. 507). The relevant information presented in the Estnisch-deutsches Wörterbuch by F. J. Wiedemann, which was first published in 1869, comes from Göseken. Estonian dialect collectors have never recorded the word from actual usage. In the 1920s, the word taarn was proposed as a geographic term denoting ‘a narrow abyss with vertical walls’. In some cases the word has also been used in Estonian poetry.

No plausible etymological association has ever been established between taarn and any other Finnic word stem. Julius Mägiste has hesitantly related the word with the plant name tarn : tarna, Fin taarna, tarna Carex, Catabrosa, Scirpus etc.’, assuming the development ‘high-growing aquatic plant’ ⇒ ‘place covered with such plants’ ⇒ ‘steep-sloped lowland, abyss’. The assumption does not sound credible, though.

Apart from descriptive words, most of the Estonian words with an intra-stem rn-sequence without a morpheme boundary are loanwords. The article weighs the possibility that taarn may have been borrowed from the Proto-Slavic source word *starnā, whose descendants include, e.g., Bulg странà ‘land, locality, direction; side, cheek’, стърнà ‘nearly vertical slope, steep river bank’, стърнъ̀ ‘escarpment’, Rus dial. сторона́ ‘hillside’, сторона́, сторо́нка ‘ashpit’. Analogous loanwords are the Estonian sarn : sarn ‘cheekbone’ and varn : varna ‘peg in the wall, hook etc.’, which must have also been borrowed from a very archaic pre-pleophonic variant of Slavic.

 

Lembit Vaba (b. 1945), PhD, Foreign Member of the Latvian Academy of Sciences, phorest45@gmail.com

References

VEEBIVARAD

DWB = Deutsches Wörterbuch von Jacob Grimm und Wilhelm Grimm. https://woerterbuchnetz.de

EKSS = Eesti keele seletav sõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ekss

EMS = Eesti murrete sõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ems

ÈSSJa = Ètimologičeskij slovar’ slavjanskih jazykov. Praslavjanskij leksičeskij fond. Kd 1–. Peatoim O. N. Trubačev. Moskva: Nauka, 1974–. [Этимологический словарь славянских языков. Праславянский лексический фонд. Т. 1–. Отв. ред. О. Н. Трубачев. Москва: Наука, 1974–.]
http://etymolog.ruslang.ru/index.php?act=essja

ETY = Eesti etümoloogiasõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ety

SRNG = Slovar’ russkih narodnyh govorov. Kd 1–49. [Словарь русских народных говоров. Т. 1–49.]
https://iling.spb.ru/vocabula/srng/srng.html

Sõnaveeb = EKI ühendsõnastik 2022. https://sonaveeb.ee

KIRJANDUS

BER = B”lgarski etimologičen rečnik. Kd 7. Peatoim Todor A. Todorov. Sofia: Akademično izdatelstvo Prof. Marin Drinov, 2010. [Български етимологичен речник. Т. 7. От. ред. Тодор А. Тодоров. София: Академично издателство Проф. Марин Дринов, 2010.]

Černyh, Pavel Jakovlevič 1999. Istoriko-ètimologičeskij slovar’ sovremennogo russkogo jazyka. Kd 1–2. 3. tr. Moskva: Russkij jazyk. [Павел Яковлевич Черных, Историко-этимологический словарь современного русского языка. Т. 1–2. 3-е издание. Москва: Русский язык.]

Dagestanlased. Koost Irina Kerimova, Ita Serman. [Tallinn]: Integratsiooni ja Migratsiooni Sihtasutus Meie Inimesed.
https://www.integratsioon.ee/sites/default/files/268_Dagestaanlased_A5.indd.pdf

EEW = Julius Mägiste, Estnisches etymologisches Wörterbuch. Kd 1–12. Helsinki: Finnisch-Ugrische Gesellschaft, 1982–1983.

EKMS = Andrus Saareste, Eesti keele mõisteline sõnaraamat. Dictionnaire analogique de la langue estonienne. Avec un index pourvu des traductions en français. Kd 1–4. (Eesti Teadusliku Seltsi Rootsis väljaanne 3.) Stockholm: Vaba Eesti, 1958–1963.

EÕS = Eesti õigekeelsuse-sõnaraamat. „Eesti keele õigekirjutuse-sõnaraamatu” II täiendatud ja parandatud tr. Kd 3: Ripp–Y. Tartus: Eesti Kirjanduse Seltsi kirjastus, 1937.

Göseken, Heinrich 1660. Manuductio ad Linguam Oesthonicam. Anführung zur Öhst­nischen Sprache. Reval: Gedruckt und verlegt von Adolph Simon / Gymnasij Buchdr.

Kingisepp, Valve-Liivi; Ress, Kristel; Tafenau, Kai 2010. Heinrich Gösekeni grammatika ja sõnastik 350. Toim Külli Habicht, Külli Prillop. Tartu: Tartu Ülikool.

Machek, Václav 1968. Etymologický slovník jazyka českého. Druhé, opravené a doplněné vydání. Praha: Nakladatelství Československé Akademie věd.

Rahvajutte ja -tarkusi Kullamaa kihelkonnast. Materjal rahvajutustajatele. Koost Pille Kippar. Tallinn: Rahvakultuuri Arendus- ja Koolituskeskus, 1998.

Raun, Alo 1982. Eesti keele etümoloogiline teatmik. (Maarjamaa taskuraamat 17.) Rooma–Toronto: Maarjamaa.

SKES = Erkki Itkonen, Aulis J. Joki, Suomen kielen etymologinen sanakirja. Kd 4. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII:4.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1969.

SSA = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Kd 3. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Peatoim Ulla-Maija Kulonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000.

Vaba, Lembit 2015. Sõna sisse minek. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 73.) Tallinn: [Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Selts].

Valik saksa- ja eestikeelseid geoloogilisi oskussõnu. Tartu: Geoloogia Instituut, 1929.

Valmet, Aino 1960. H. Gösekeni sõnaraamatust. – Keel ja Kirjandus, nr 10, lk 612–617.

Vasmer 1–4 = Maks Fasmer, Ètimologičeskij slovar’ russkogo jazyka. Kd 1–4. Perevod s nemeckogo i dopolnenija akademika RAN O. N. Trubačeva. Moskva: Astrel’ Ast, 2004. [Макс Фасмер, Этимологический словарь русского языка. Т. 1–4. Перевод с немецкого и дополнения академика РАН О. Н. Трубачева. Москва: Астрель Аст, 2004.]

Veski, Asta 1956. Rol’ I. V. Veski v istorii razvitija èstonskoj terminologii. Avtoreferat. Tartu: Tartuskij gosudarstvennyj universitet. [Астa Вески, Роль И. В. Вески в истории развития эстонской терминологии. Автореферат. Тарту: Тартуский государственный университет.]

Viitso, Tiit-Rein 1990. On the earliest Finnic and Balto-Slavic contacts. – Itämerensuomalaiset kielikontaktit. Itämerensuomalainen symposium 7. kansainvälisessä fenno-ugristikongressissa Debrecenissä 27.8.–1.9.1990. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 61.) Helsinki, lk 140–147.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1973. Estnisch-deutsches Wörterbuch. Eesti-saksa sõna­raamat. 4., muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus.

Keywords: lexical history, etymology, language contacts, Low German loanwords, C. Kelch, J. G. Herder, old written Estonian, Estonian folk song

In 1695 Christian Kelch, the then pastor of Järva-Jaani, published his chronicle “Liefländische Historia”, which also contained an Estonian folk song titled “Jörru, jörru”, with German translation. This was the first Estonian folk song to appear in print; owing to Johann Gottfried von Herder it became known even more widely. Despite repeated analysis of the text, the meaning of jörru has remained a mystery to this day. In Herder’s “Volkslieder” there is a note explainig Jörru as the male name Georg. This interpretation has been predominant, although it contradicts Kelch’s original explanation of Jörru being a young man’s word of address for his beloved girl. Possibly Herder did not find the text in Kelch’s chronicle but in a Königsberg news­paper, where the song had been published in 1764 without Kelch’s comment. Kelch, however, had a good reason to explicate the meaning of Jörru, as he wanted to refute an earlier claim that Jörru refers to Jerusalem and the song as a whole expresses the longing of a people for their former homeland. The article hypothesizes that jörru is the Middle Low German gör ‘girl’. In the local variant of Low German it was normal that before a front vowel g would be pronounced as j; another expected change is ö > õ. The word-final vowel u is a diminutive suffix. The lengthening of the r-sound can be accounted for by diminutive gemination. In addition to the etymology for jörru the meanings of some other archaic words and expressions occurring in the song are specified.

 

Külli Prillop (b. 1974), PhD, University of Tartu, Institute of Estonian and General Linguistics, Researcher of Estonian Phonology (Jakobi 2, 51005 Tartu), kulli.prillop@ut.ee

PDF

Vanakooli (‘old-school’)

https://doi.org/10.54013/kk796a4

Keywords: names of colours, trees and rocks, etymologies, Finno-Ugric languages, Indo-European languages, comparative linguistics

The onomatopoetically derived stems *pakka- and *paka- trace back to ancient times, originally signifying actions like breaking and splitting along with the associated sounds. Over time, the concept of colour became syncretically intertwined with these meanings. Derivatives formed by adding suffixes to the root *pakka- include the Finnish pakkunen ‘three-lobe beggarticks (Bidens tripartitus)’, the Olonetsian pakkuinen ‘yellow’, the Vepsian pakuine ‘yellow’, and the Hungarian fakó (< *pak-) ‘greyish; faded; cream-coloured (about a horse)’. These terms share the common thread of ‘yellow’. The stem *paka- contributed to the Finnic names for alder buckthorn (Frangula alnus or Rhamnus frangula), such as the Estonian paakspuu, the Finnish paatsama, the Vepsian pagač, and others, along with the Estonian pagu ‘feldspar’ and paat(jas) ‘pale or greyish yellow’.

In ancient times, the rock paintings of South-Eastern Finland used paint made from buckthorn, in addition to ochre, to achieve the so-called macro-red tones. The association of the colour yellow with wood, feldspar, or another significant coloured rock in the prehistorical times is plausible. Both the wood and the stone derive their names from their good splitting properties. Unfortunately, there is no information about the term’s prevalence outside the Estonian language. The disappearance of this term is likely linked to the diminishing significance of the material in economic, aesthetic and/or religious contexts.

In general, the study suggests a partially parallel semantic development of similar words in sound composition. In Finno-Ugric languages, the evolution of *pakka ~ *paka progressed from ‘break, burst’ → ‘split tree/wood or stone/rock’ → ‘split, brittle coloured wood or easily split [= ‘alder buckthorn’], brittle coloured stone/rock [= feldspar]’ → ‘yellow’. The point at which syncretism appeared remains unclear, considering the intertwining with the meaning of another stem, as well as semantic shifts due to diverse component associations. In various Indo-European languages, *sphē- ~ *sphə- has developed as follows: ‘long, flat piece of wood’ → ‘chip; brushwood; thin log’ → ‘dried wood’ → ‘split, cracked wood’ → ‘split, brittle rock [= feldspar]’ and ‘flat objects with a thinner part, mostly with a handle [= oar, spade, spoon; wedge, shoulder blade, etc.]’. The meaning ‘feldspar’ is exclusive to Germanic languages, with no progression to the taxonomic and colour concepts of wildlife.

Enn Ernits (b. 1945), PhD ja DVM, Associate Professor Emeritus of Estonian University of Life Sciences (Friedrich Reinhold Kreutzwaldi 1a, 51014 Tartu), enn.ernits@emu.ee

References

Veebivarad

ERLA = Eesti regilaulude andmebaas. https://www.folklore.ee/regilaul/andmebaas/

Fytonyymit. https://fytonyymit.wordpress.com/blogs/page/9/

Onomastika. Nimede panemine.

https://www.ra.ee/apps/onomastika/index.php/et/nimepanek/nimepanekPtl

Wikipedia. Den fria encyklopedin. https://sv.wikipedia.org/wiki/Brakved

 

Kirjandus

Abajev 1958 = Василий Иванович Абаев, Историко-этимологический словарь осетинского языка. Т. 1, А–К. Москва–Ленинград: Издательство Академии Наук СССР.

ALFE III = Atlas Linguarum Fennicarum. Itämerensuomalainen kielikartasto. Lääne­meresoome keeleatlas. Ostseefinnischer Sprachatlas. Лингвистический атлас прибалтийско-финских языков. Peatoim Tuomo Tuomi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2010.

Ariste, Paul 1948. Vadja keele grammatika. (Nõukogude soome-ugri teadused 9.) Tartu: Teaduslik Kirjandus.

AS = Уорвик Брей, Дэвид Трамп, Археологический словарь. Перевод с английского. Москва: Прогресс, 1990.

Biggam, Carole P. 2014. Prehistoric colour semantics: A contradiction in terms. – Colour Studies: A Broad Spectrum. Toim Wendy Anderson, C. P. Biggam, Carole Hough, Christian Kay. Amsterdam–Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, lk 3–28. https://doi.org/10.1075/z.191.01big

Bogár, Edit G. 2011. Onomatopoeia and etymology. – Congressus XI Internationalis Fenno-Ugristarum, Piliscsaba, 9–14. VIII. 2010. Pars IV. Dissertationes sectionum: Linguistica. Piliscsaba: Reguly Társaság, lk 35–39.

CDE = Chambers Dictionary of Etymology. Toim Robert K. Barnhart. [Edinburgh:] Chambers, [2008].

Duden = Etymologie. Herkunftswörterbuch der deutschen Sprache. Bearbeitet von ­Günther Drosdowski. Nach den Regeln der neuen deutschen Rechtschreibung überarbeiteter Nachdruck der 2. Auflage. (Duden Band 7.) Mannheim–Leipzig–Wien–Zürich: Dudenverlag, [1997].

EE VII = Eesti Entsüklopeedia. Kd 7, nõuk–rah. Peatoim Ülo Kaevats, Toomas Varrak. Tallinn: Eesti Entsüklopeediakirjastus, 1994.

EES = Iris Metsmägi, Meeli Sedrik, Sven-Erik Soosaar, Eesti etümoloogiasõnaraamat. Peatoim I. Metsmägi. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2012.

EEW VI = Julius Mägiste, Estnisches etymologisches Wörterbuch. Helsinki: Finnisch-ugrische Gesellschaft, 1982.

EKA = Külli Prillop, Karl Pajusalu, Eva Saar, Sven-Erik Soosaar, Tiit-Rein Viitso, Eesti keele ajalugu. (Eesti keele varamu 6.) Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus, 2020.

EKM I = Andrus Saareste, Eesti keele mõisteline sõnaraamat. Stockholm: Vaba Eesti, 1958.

EKSS IV = Eesti keele seletav sõnaraamat. 2., täiend ja parand tr. Toim Margit Langemets, Mai Tiits, Tiia Valdre, Leidi Veskis, Ülle Viks, Piret Voll. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2009.

EMS IV = Eesti murrete sõnaraamat. IV kd, 17. v. kõhvits–kähür. Toim Evi Juhkam, Mari Kendla, Piret Norvik, Jüri Viikberg. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2005.

EMS VII = Eesti murrete sõnaraamat. VII kd, 31. v. osatlema–pari. Toim Mari-Liis Kalvik, Mari Kendla, Tiina Laansalu. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2020.

Ernits, Enn 2017. Sõna haaval. Emakeelest tehiskeelteni. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 75.) Tallinn: Emakeele Selts, lk 89–96.

ESR II8 = Этимологический словарь русского языка. Под руководством и редакцией Н. М. Шанского. Москва: Издательство Московского университета, 1986.

ESS XIII = Этимологический словарь славянских языков: праславянский лексический фонд. *kromĕžirъ – *kyžiti. Под редакцией О. Н. Трубачева. Москва: Наука, 1987.

EWD = Friedrich Kluge, Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache. 24. tr. Bear­beitet von Elmar Seebold. Berlin–New York: Walter de Gruyter, 2002.

Genaust, Helmut 1996. Etymologisches Wörterbuch der botanischen Pflanzennamen. 3. tr. Basel–Boston–Berlin: Birkhäuser.

GEW II = Hjalmar Frisk, Griechisches etymologisches Wörterbuch. 3. tr. Heidelberg: Carl Winter; Universitätsverlag, 1991.

Hajdú 1985 = Петер Хайду, Уральские языки и народы. Москва: Прогресс.

Hakulinen, Lauri [1968]. Suomen kielen rakenne ja kehitys. 3. tr. (Otavan korkeakoulu­kirjasto.) Helsinki: Otava.

Halinen, Petri 2016. Kivikausi. – Georg Haggrén, P. Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen, Anna Wessman, Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keski­ajalle. [Helsinki:] Gaudeamus, lk 17–121.

Hellquist, Elof 1922. Svensk etymologisk ordbok. Lund: C. W. Gleerups.

Häkkinen, Jaakko 2012. Kalliomaalaajien kielestä: vastine Antti Lahelman artikkeliin ­Muinaistutkijassa 1/2012. – Muinaistutkija, nr 3, lk 36–42.

Häkkinen, Jaakko 2014. Kielet Suomessa kautta aikain. – Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto. https://alkuperasivusto.fi/Kielet_Suomessa_kautta_aikain.pdf

Häkkinen, Kaisa 2005. Nykysuomen etymologinen sanakirja. 3. tr. Juva: WSOY.

IKM = Itä-Kannaksen murresanakirja. Koost Adolf Neovius, Lauri Hakulinen, Veikko Ruoppila. Toim V. Ruoppila. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 392.) [Helsinki:] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö, [1984].

Illitš-Svitõtš 1967 = Владислав Маркович Иллич-Свитыч, Материалы к сравнительному словарю ностратических языков (индоевропейский, алтайский, уральский, дравидский, картвельский, семитохамитский). – Этимология 1965: материалы и иссле­дования по индоевропейским и другим языкам. Москва: Наука, lk 321–373.

ILW II = Inarilappisches Wörterbuch (L–P). Koost Erkki Itkonen, Raija Bartens, Lea Laitinen. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 202.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1987.

IMS = Inkeroismurteiden sanakirja. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 18.) Toim Ruben Erik Nirvi. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1971.

Jonuks, Tõnno 2022. Eesti muinasusundid. [Tartu:] Postimehe Kirjastus.

Junttila, Santeri 2019. Lähtökielen sanansisäisten soinnittomien klusiilien edustus kanta­suomen balttilaissanoissa 2. Edustus kohdekielen pitkän tavuaineksen jäljessä. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja. Journal de la Société Finno-Ougrienne, nr 97, lk 35–73. https://doi.org/10.33340/susa.76433

Junttila, Santeri 2023. Paaksmapuu. – Tartu Ülikooli Lõuna-Eesti keele- ja kultuuriuuringute keskuse aastaraamat, kd 21–22. Pühendusteos Karl Pajusalule 60. sünnipäevaks. Tartu: [Tartu Ülikooli Kirjastus], lk 244–248.

Junttila, Santeri; Kallio, Petri 2021. Eesti keel läks ajalukku. – Keel ja Kirjandus, nr 12, lk 1110–1116.

Kailamäki, Uine 2022. Punamultaa vai paatsamankuorta? Värikallion ja Syrjäsalmen ­kallio­maalausten analyysituloksia. – Hiisi. Lehti muinaisuudesta kiinnostuneille, nr 1, lk 3–9.

Kasik, Reet 2015. Sõnamoodustus. (Eesti keele varamu 1.) Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus.

Kask, Arnold 1972. Eesti keele ajalooline grammatika. Häälikulugu. 2. tr. Tartu: Tartu Riiklik Ülikool.

Kehayov, Petar; Blokland, Rogier 2007. Mittesufiksaalne deminutiivituletus eesti keeles. – Emakeele Seltsi aastaraamat 52 (2006). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 87–124.

Kendla, Mari; Viikberg, Jüri 2016. Protoeurooplaste keelepärandist. – Emakeele Seltsi aastaraamat 61 (2015). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 135–154. https://doi.org/10.3176/esa61.06

Kert 1971 = Георгий Мартынович Керт, Саамский язык (Кильдинский диалект). Фонетика, морфология, синтаксис. Ленинград: Наука.

Kingisepp, Valve-Liivi; Ress, Kristel; Tafenau, Kai 2010. Heinrich Gösekeni grammatika ja sõnastik 350. Tartu: Tartu Ülikool.

Kivinen, Ilona 2007. Värinnimitysten synty suomalais-ugrilaisissa kielissä, lähtökohtana ’musta’. Pro-gradu-työ. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/19678

KLO = Antti Halkka, Krister Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi, Seppo Parkkinen, Teuvo Suominen, Kalle Taipale, Kotimaan luonto-opas. ­Porvoo–Helsinki–Juva: Werner Söderström, [1994].

Koivulehto, Jorma 1989. Sananselityksiä. – Kieliposti, nr 1, lk 28–30.

Koponen, Eino 1991. Itämerensuomen marjannimistön kehityksen päälinjoja ja kanta­suomen historiallista dialektologiaa. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja. Journal de la Société Finno-Ougrienne, nr 83, lk 123–161.

Korhonen, Mikko 1981. Johdatus lapin kielen historiaan. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 370.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Koski, Mauno 1983. Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 391.) [Savonlinna:] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Laas, Eino 2019. Dendroloogia ja pargindus. Tartu: Atlex.

Laas, Endel 1987. Dendroloogia. 2., ümbertöötatud tr. Tallinn: Valgus.

LAV = Лингвистический атлас вепсского языка (ЛАВЯ). Под общей редакцией Н. Г. Зайцевой. Санкт-Петербург: Нестор-История, 2019.

Lehtiranta, Juhani 1989. Yhteissaamelainen sanasto. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 200.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

LES = Richard Kleis, Ülo Torpats, Lalla Gross, Heinrich Freymann, Ladina-eesti sõnaraamat. 2., täiendatud ja parandatud väljaanne. Tallinn: Valgus, [2002].

LMS = Lyydiläismurteiden sanakirja. Koost Kai Donner, Jalo Kalima, Lauri Kettunen, Juho Kujola, Heikki Ojansuu, Elvi Pakarinen, Y. H. Toivonen, E. A. Tunkelo. Toim J. Kujola. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 9.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1944.

LRS = Иосиф Хананович Дворецкий, Латинско-русский словарь. 2., переработанное и дополненное издание. Москва: Русский язык, 1976.

Makajev 1970 = Энвер Ахмедович Макаев, Структура слова в индоевропейских и германских языках. Москва: Наука.

MNT I = A magyar nyelv történeti-etimológiai szótára (A–Gy). 2. tr. Főszerkesztő Benkő Loránd. Budapest: Akadémiai kiadó, 1984.

MNT III = A magyar nyelv történeti-etimológiai szótára (Ö–Zs). Főszerkesztő Benkő Loránd. Budapest: Akadémiai kiadó, 1976.

OFJ 1974 = Основы финно-угорского языкознания (Вопросы происхождения и развития финно-угорских языков). Ответственный редактор Василий Ильич Лыткин. Москва: Наука.

OFJ 1976 = Основы финно-угорского языкознания (марийский, пермские и угорские языки). Ответственный редактор Василий Ильич Лыткин. Москва: Наука.

Oja, Vilja 2001. Linguistic Studies of Estonian Colour Terminology. (Dissertationes philologiae estonicae Universitatis Tartuensis 9.) Tartu: Tartu University Press.

Oja, Vilja 2003. Hobu oli võik, lehm oli leet. – Keel ja Kirjandus, nr 2, lk 101–107.

Oja, Vilja 2014. Motivational analysis of some colour names. – Colour Studies: A Broad Spectrum. Toim Wendy Anderson, Carole P. Biggam, Carole Hough, Christian Kay. Amsterdam–Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, lk 93–108. https://doi.org/10.1075/z.191.06oja

Ojansuu, Heikki 1918. Karjala-Aunuksen äännehistoria. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 162.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Parkkinen, Jukka; Wetterstrand, Tuija 2012. Suomen kalliomaalaukset. Bongarin käsikirja. (Kirjokansi 4.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

PED = Proto-Indo-European Etymological Dictionary. A Revised Edition of Julius Pokorny’s Indogermanisches Etymologisches Wörterbuch. Revised and Published by the Dnghu Association. Indo-European Language Revival Association, 2007. http://elibrary.bsu.edu.az/files/books_400/N_337.pdf

Posti, Lauri 1942. Grundzüge der livischen Lautgeschichte. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 85.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Rapola, Martti 1966. Suomen kielen äännehistorian luennot. Liitteenä Martti Rapolan kirjallinen tuotanto 1902–1966. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 283.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Raun, Alo 1982. Eesti keele etümoloogiline teatmik. (Maarjamaa taskuraamat 17.) Rooma–Toronto: Maarjamaa.

Saarmann, E[ndel]; Veibri, U[do] 2006. Puiduteadus. Tartu: Eesti Metsaselts.

Seim, Rolf 1974. Minerale. Entstehung, Vorkommen, Bestimmung, Verwertung. 2. tr. Leipzig: Neumann Verlag.

SES = Elisabeth Kibbermann, Salme Kirotar, Paula Koppel, Saksa-eesti sõnaraamat. Deutsch-estnisches Wörterbuch. Tallinn: Valgus, 1975.

Soosaar, Sven-Erik 2021. Võimalikke protoeuroopa substraadi jälgi eesti keele dendro­nüümides. – Emakeele Seltsi aastaraamat 66 (2020). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 295–309. https://doi.org/10.3176/esa66.12

SRS II = Suomalais-ruotsalainen sanakirja. Finskt-Svenskt Leksikon (N–Ö). Toim Elias Lönnrot. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 50.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1880.

SSA I–III = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Peatoim Erkki Itkonen, Ulla-Maija Kulonen. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992–2000.

SSD = Сопоставительно-ономасиологический словарь диалектов карельского, вепсского, саамского языков. Под общей редакцией Юрия Сергеевича Елисеева и Нины Георгиевны Зайцевой. Петрозаводск, 2007.

SST II = Сравнительный словарь тунгусо-маньчжурских языков. Материалы к этимологическому словарю 2. Составители В. А. Горцевская, В. Д. Колесникова, О. А. Константинова, К. А. Новикова, Т. И. Петрова, В. И. Цинциус, Т. Г. Бугаева. Ленинград: Наука, 1977.

Sutrop, Urmas 1995. Eesti keele põhivärvinimed. – Keel ja Kirjandus, nr 12, lk 797–808.

Sutrop, Urmas 2000. The basic colour terms of Estonian. – Trames, kd 4, nr 2, lk 143–168. https://doi.org/10.3176/tr.2000.2.03

Sutrop, Urmas 2002. The Vocabulary of Sense Perception in Estonian: Structure and History. (Opuscula Fenno-Ugrica Gottingensia 8.) Frankfurt am Main: Peter Lang.

SVD = Николай Иванович Терешкин, Словарь восточно-хантыйских диалектов. Ленинград: Наука, 1981.

SVJ = Мария Ивановна Зайцева, Мария Ивановна Муллонен, Словарь вепсского языка. Ленинград: Наука, 1972.

Šteingolde 2002 = Анжелика Штейнгольд, Об одной славяно-балтийской фитонимической параллели в этимологическом аспекте. – Keelekontaktidest keelevahetuseni. From Language Contacts to Language Shifts. (Fenno-Ugristica 24.) Toim Piret Klesment. Tartu: Tartu Ülikool, lk 207–217.

Tammeorg, Johannes; Kook, Oskar; Vilbaste, Gustav 1975. Eesti NSV ravimtaimed. 4. tr. Tallinn: Valgus.

Tunkelo, E[emil] A[ukusti] 1946. Vepsän kielen äännehistoria. Proff. Lauri Kettusen, E. N. Setälän y.m. sekä itse keräämänsä aineiston nojalla. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 228.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Turunen, Aimo 1946. Lyydiläismurteiden äännehistoria 1. Konsonantit. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 89.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

UES = Ungari-eesti sõnaraamat. Magyar-észt szótár. Koost Anu Kippasto, Anu Nurk, Tõnu Seilenthal. Peatoim T. Seilenthal, A. Nurk. (Bibliotheca Studiorum Hungaricorum in Estonia 6.) [Tallinn:] Eesti Keele Sihtasutus, 2010.

UEW I = Károly Rédei, Uralisches Etymologisches Wörterbuch 1: Uralische und finnisch-ugrische Schicht. Wiesbaden: Otto Harrassowitz, 1988.

Vaba, Lembit 1987. [Mauno Koski, Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä (1983).] – Советское финно-угроведение, nr 3, lk 219–226.

Vaba, Lembit 1997. Uurimusi läti-eesti keelesuhetest. Tallinn–Tampere: Eesti Keele Instituut; Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.

Vasmer 1–4 = Макс Фасмер, Этимологический словарь русского языка: в четырех томах. Издание 2-е, стереотипное. Москва: Прогресс, 1986–1987.

VEG = Vene-eesti geoloogia sõnastik. Koost Karl Orviku, Ernst Nurm, Dimitri Kaljo, ­Magnus Kindlam, Ralf Männil, Vaino Olli. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus, 1963.

Viiding, Herbert 1984. Eesti mineraalid ja kivimid. Tallinn: Valgus.

Viires, Ants 1975. Puud ja inimesed. Puude osast eesti rahvakultuuris. Tallinn: Valgus.

Vilbaste, Gustav 1993. Eesti taimenimetused. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 20 (67).) Tallinn: Emakeele Selts.

VKS = Vadja keele sõnaraamat. Vaddaa tšeelee sõna-tširja. Словарь водского языка. 2., täiendatud ja parandatud tr. Toim Silja Grünberg. Eesti Keele Instituut. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2013.

VL = Eduard Vääri, Richard Kleis, Johannes Silvet, Võõrsõnade leksikon. 7., parand ja täiend tr. [Tallinn:] Valgus, [2006].

VMS II = Väike murdesõnastik. Toim Valdek Pall. Tallinn: Valgus, 1989.

VRS = Венгерско-русский словарь. Magyar-orosz szótár. Под общей редакцией Ласло Гальди. Москва–Будапешт: Русский язык; Издательство Академии наук Венгрии, 1974.

Wessén, Elias 1975. Våra ord: deras uttal och ursprung. Kortfattad etymologisk ordbok. 2. tr. [Naska:] Esselte Studium.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1973. Eesti-saksa sõnaraamat. Estnisch-deutsches Wörterbuch. 4., muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus.

Keywords: history of written Estonian, conceptual history, the concept of vānitās, the word edevus

This article explores the Latin-French-English concept vānitās/vanité/vanity as an example of how the Latin-based European conceptual system has dissolved into different words in younger literary languages such as Estonian. It distinguishes between the older definition of the concept, ‘something that is vain, empty, or valueless’, as expressed by equivalents of the Hebrew word hebel in Old Testament translations, and the meaning of ‘inflated pride in oneself or one’s appearance’, which is predominant in the more modern English and French usage. The article examines how these two meanings are reflected in Estonian, drawing comparisons with German, Finnish, and Latvian. To identify the carriers of the older meaning, the words historically used in the translations of the Book of Ecclesiastes and certain psalms are scrutinized. For carriers of the newer meaning, the equivalents found in translations of the title of W. M. Thackeray’s novel Vanity Fair and in modern bilingual dictionaries are considered. The analysis reveals that in German, the unity of the concept has been preserved, with the term Eitel(keit) encompassing both meanings. In Finnish, the older meaning is represented by turhuus and the newer meaning by turhamaisuus, which is clearly a derivative of the first, establishing a clear conceptual connection. However, in Estonian and Latvian, words of entirely different origins express these two meanings. In Estonian, the older sense is conveyed by the word tühisus (derived from the word tühi ‘empty’), and the newer meaning by edevus. The article provides a more in-depth examination of the word edevus – it is derived from the verb ­ede(ne)­ma ‘advance, make progress’ and, as such, lacks analogous derivations with similar meaning in the other languages examined.

 

Kristiina Ross (b. 1955), PhD, Institute of the Estonian Language, Leading Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn), kristiina.ross@eki.ee

References

Veebivarad

Bībele 1965 = Bībele: un tās izpētes materiāli. https://bibele.lv/bibele/bibele.php

Bībele 1694 = Ta Swehta Grahmata. Latviešu valodas seno tekstu korpuss. http://senie.korpuss.lv/source.jsp?codificator=VD1689_94

Biblia 1642 = Se on: Coco Pyhä Ramattu Suomexi. http://finbible.fi/head/raam1642_vanha.htm

CNRTL = Centre National de Ressources Textuelles et Lexicales. https://www.cnrtl.fr/definition

DWB = Deutsches Wörterbuch von Jacob Grimm und Wilhelm Grimm. https://www.dwds.de/wb/dwb

EKSS = Eesti keele seletav sõnaraamat 2009. https://www.eki.ee/dict/ekss

EMS = Eesti murrete sõnaraamat I. [EMS] Eesti murrete sõnaraamat (eki.ee)

EPAK = Eesti piiblitõlke ajalooline konkordants. https://www.eki.ee/piibel/

ES = Eesti-soome sõnaraamat. https://www.eki/dict/efi

ESTER. https://www.ester.ee

DWDS = Etymologisches Wörterbuch des Deutschen. https://www.dwds.de

KJV = King James Bible Online. https://www.kingjamesbibleonline.org

Kopkatalogs. https://kopkatalogs.lv

Lewis, Charlton T.; Short, Charles. A Latin Dictionary. Perseus Digital Library. http://www.perseus.tufts.edu

Merriam-Webster. https://www.merriam-webster.com

SES = Suomen etymologinen sanakirja. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72.) https://kaino.kotus.fi/ses

SESS = Soome-eesti suursõnaraamat. https://www.eki/dict/fie

Strong’s Greek = The Exhaustive Concordance of the Bible. https://biblehub.com

Sõnaveeb. Eesti Keele Instituut. https://sonaveeb.ee

 

Kirjandus

Agricola 1551 = Mikael Agricolan teokset. III osa. Käsikirja / Messu eli herran Echtolinen / Se meiden Herran Jesusen Christusen Pina / Dauidin Psaltari / Weisut ia Ennustoxet / Ne Prohpetat. Haggaj. Sacharia. Maleachi. [Faksiimileväljaanne. Porvoo–Helsinki–Juva: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1987.]

Bībele 2012 = Bībele ar deiterokanoniskajām grāmatām. Latvias Bībeles biedrība.

Botterweck, G. Johannes; Ringgren, Helmer 1997. . הֶבֶל hebhel; הָבַל habhal – Theological ­Dictionary of the Old Testament. Toim F. Johannes Botterweck, Helmer Ringgren. Tlk John T. Willis, Geoffrey W. Bromiley, David E. Green. . Kd III. גִּלּוּלִים gillûlîm – הָרַס hāras. . Grand Rapids, Michigan: William B. Eerdmans Publishing Company.

Bunyan, John 1997. Palveränduri teekond sellest maailmast tulevasse unenäo võrdpildis. (Klassika 2.) Tlk Anne Allpere. Tallinn: Logos.

Eesti-läti 2015 = Igauņu-latviešu vārdnīca. Eesti-läti sõnaraamat. Koost Valts Ernštreits, Marika Muzikante, Maima Grīnberga. Rīga–Tallinn: Latviešu valodas aģentūra, Eesti Keele Sihtasutus.

Helle 1732 = Anton Thor Helle, Lühike sissejuhatus eesti keelde (1732). Tlk Annika Kilgi, Kristiina Ross. Eesti Keele Instituut. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2006. [Faksiimile­väljaanne: Kurtzgefaszte Anweisung Zur Ehstnischen Sprache. Halle: Gedruckt bey ­Stephan Orban.]

Hupel, August Wilhelm 1780. Ehstnische Sprachlehre für beide Hauptdialekte den reval­schen und den dörptschen. Nebst einem vollständigen Wörterbuch. Riga–Leipzig: Johann Friedrich Hartknoch.

Hupel, August Wilhelm 1818. Ehstnische Sprachlehre für die beyden Hauptdialekte, den revalschen und dörptschen, nebst einem vollständigen ehstnischen Wörterbuche. Zweite durchgängig verbesserte und vermehrte Auflage. Mitau: J. F. Steffenhagen und Sohn.

Kibbermann, Elisabeth; Kirotar, Salme; Koppel, Paula 1978. Saksa-eesti sõnaraamat. 3. tr. Tallinn: Valgus.

Kingisepp, Valve-Liivi 2020. Otto Wilhelm Masingu „Maarahwa Näddala-Lehhe” sõnastik. Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus.

Kleis, Richard; Torpats, Ülo; Gross, Lalla; Freymann, Heinrich 2002. Ladina-eesti sõna­raamat. Teine, täiendatud ja parandatud väljaanne. Tallinn: Valgus.

Luther 1545 = Biblia: Das ist: Die gantze Heilige Schrifft / Deudsch / Auffs new zugericht. D. Mart. Luth. Gedruckt zu Wittemberg / Durch Hans Lufft. M.D.XLV. [Faksiimile­väljaanne: Stuttgart: Deutsche Bibelgesellschaft, 1983.]

Läti-eesti 2012 = Läti-eesti sõnaraamat. Latviešu-igauņu vārdnīca. Koost Arvi Tavast, Merle Madisson, Aive Mandel, Tauno Nõulik, Anita Tannenberg. Tallinn: Eesti Keele Siht­asutus.

Metsmägi, Iris; Sedrik, Meeli; Soosaar, Sven-Erik 2012. Eesti etümoloogiasõnaraamat. Peatoim I. Metsmägi. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus.

Mühlenbach, Karl 1925–1927. Latviešu valodas vārdnīca. Lettisch-deutsches Wörterbuch. II kd. Redigiert, ergänzt und fortgesetzt von J. Endzelin. Riga: Herausgegeben vom lettischen Kulturfonds.

Müller, Georg 2007. Jutluseraamat. (Eesti mõttelugu 78.) Koost Külli Habicht, Valve-Liivi Kingisepp, Jaak Peebo, Külli Prillop. Toim K. Habicht, Kai Tafenau, Siiri Ombler. Tartu: Ilmamaa.

P 1968 = Piibel. Vana ja Uus Testament. Piibliseltsi väljaanne.

P 1997 = Piibel. Vana ja Uus Testament. Tallinn: Eesti Piibliselts.

P 2014 = Piibel. Uue maailma tõlge. Brooklyn: Jehoova tunnistajad. https://www.jw.org/et/raamatukogu/piibel/nwt/raamatud

Psalmid 1989 = Psalmid ehk Vana Testamendi Laulud. – Uus Testament ja Psalmid. Tallinn: EELK Konsistoorium, lk 698–877.

Ross, Kristiina 1998. Translation of Psalms by Georg Müller and Heinrich Stahl. – Kirik ja kirja­sõna Läänemere regioonis 17. sajandil. The Church and Written Word in the Baltic Sea region in the 17th century. Kirche und Schrifttum der Ostseeländer im 17. Jahr­hundert. (Eesti Rahvusraamatukogu toimetised 7.) Koost Piret Lotman. Tallinn: Eesti Rahvusraamatukogu, lk 106–133.

Saareste, Andrus 1958. Eesti keele mõisteline sõnaraamat. I kd. Stockholm: Vaba Eesti.

SP 1938–1940 = Jumala Püha Sõna. Suur Piibel. Välja antud eestikeelse piibli 200 aasta juubeli tähistamiseks. Tartu–Tallinn: Loodus. [Faksiimileväljaanne: Keuruu: Otava, 1989.]

Thackeray, William Makepeace 1959a. Edevuse laat. Romaan ilma kangelaseta. I. Tlk H. Allikas. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus.

Thackeray, William Makepeace 1959b. Edevuse laat. Romaan ilma kangelaseta. II. Tlk H. Allikas, Valter Rummel, Evi Siimson. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus.

Veisbergs, Andrejs 2001. Jaunā latviešu-angļu vārdnīca. The New Latvian-English Dictionary. [Rīga.]

Vestring, Salomo Heinrich 1998. Lexicon esthonico germanicum. Eesti-saksa sõnaraamat. Tartu: Eesti Kirjandusmuuseum.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1869. Ehstnisch-Deutsches Wörterbuch. St. Petersburg: Kaiserliche Akademie der Wissenschaften.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1893. Ehstnisch-Deutsches Wörterbuch. Zweite vermehrte Auflage. Redigirt von Dr. Jacob Hurt. St. Petersburg. [Faksiimileväljaanne: Ferdinand Johann Wiedemann, Eesti-saksa sõnaraamat. Neljas, muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus, 1973.]

Keywords: lexicology, etymology, dialectology, loanwords, Baltic German

The article looks at the origin of the dialect word prann ‘fringe’ and concludes that it is a loan deriving from the equivalent Baltic German word Franje.

 

Udo Uibo (b. 1956), Institute of the Estonian Language, Senior Lexicographer (Roosi­krantsi 6, 10119 Tallinn), udo.uibo@eki.ee

Keywords: Estonian language, history of vocabulary, etymology

The article discusses the etymology of the Estonian word (raie)lank ‘a piece of forest land meant for cutting’. The first documented use of this word dates back to 1898. The word has no etymological counterparts in other Balto-Finnic languages. In etymological literature, the Estonian lank has been linked to the verb langema ‘to fall’, assuming the formation of a new basic root – lank – through the sound change g > k in the root. This explanation is unconvincing. The assumption is not supported by any derivative relationships in the relevant vocabulary in the neighbouring or contact languages. This interpretation is even more clearly challenged by evidence in the vernacular literature in Estonian dialects, where not just lank but also, plank : plangi ~ plangu has been documented in the sense of ‘a piece of a forest land that has been cut down or is meant for cutting; a plot of farmland or hayfield’. It is probably a German loan, cf. Middle Low German planke, German Planke ‘a thick board, a plank’. This is assumed that the semantics of the Estonian (raie)lank originates from the meaning branch ‘fence, barrier’ in the German semantic line that has served as the source of the loan. In the Estonian language context the meaning has developed as follows: ‘a demarcated area’ ⇒ ‘a piece of forest land where the cutting area has been marked with poles and lines’ ⇒ ‘a piece of forest land that has been cut down, a clearing’.

Between 1898 and 1915, one of the largest pulp factories in the world, Waldhof, operated in Pärnu as a subsidiary of the German-based corporation AG Zellstoff­fabrik Waldhof. To supply the factory with raw materials, the surrounding areas of Pärnu were subjected to devastating logging activities, resulting in enormous clear-cut areas, which people began to call Waldhof’s clearings. Taking into account the described circumstances and economic situation, it is plausible to assume that it was at that time that lank, meaning a forest area designated for cutting, started to spread and take root more widely in Estonian.

 

Lembit Vaba (b. 1945), PhD, Foreign Member of the Latvian Academy of Sciences, ­phorest45@gmail.com

Keywords: etymology, origin of Finnic phonetics, Germanic borrowings, Scandinavian borrowings, derivatives

The dictionary of Estonian dialects (EMS) lists oht as three lexical items: oht1 (= South Estonian oht) ‘1 peril, danger, menace; jeopardy, risk, hazard; 2 distress’; oht2 ‘(herbal) medicine, drug, antidote’; and the partitive-only ohtu ‘-like, -ish, resembling, as good as’. Mägiste (1929) has connected oht1 to Votic and Ingrian ohto ‘enough’ and further with Estonian oher (in literary language ohter) ‘abundant, plentiful; liberal, bountiful; rich; opulent; profuse’, explaining the meaning ‘distress’ as derived from ‘abundance of distress’.

I equate the Estonian, Votic and Ingrian words with the Finnish and Karelian ehto ‘condition; alternative, choice, possibility; sufficient, abundant’, derived from the Proto-Finnic verb *ehti-, meaning ‘have time, arrive in time, forestall; get ready, finish; turn green, ripen; decorate; wear’ in different Finnic dialects. Estonian ohtu has developed from ‘alternative of’, perhaps under the influence of Middle Low Saxon achte ‘like, in -ish way’; the derivative oher has arisen from the ‘abundant’ semantics.

The Finnic equation is made possible by positing the change *e– > *o– before a second syllable o in Votic, Estonian and South Estonian. The same change has occurred in Estonian onu ‘uncle’, cf. Finnish eno ‘maternal uncle’, and in two words with initial h-: Estonian hobu ‘horse’, cf. Finnish hepo id., and Estonian orm ‘string or loop of a birch-bark shoe’, cf. Finnish hermo ‘nerve’.

In addition, I propose a borrowing from Old Norse ótti < Proto-Scandinavian *ohtō ‘fear’. Mingled with the inherited *ohto (< *ehto) ‘choice, possibility’, the loanword has acquired the meaning ‘possibility of sth. fearful, i.e. danger, menace, risk’, making in turn the inherited *ohto – meaning ‘choice or help against evil’ – still visible in Old Literary Estonian oht, and further ‘(herbal) medicine, drug, antidote’. Another possibility is to explain oht2 through the verb ohutama1 ‘heal, attack evil forces with witchcraft’ derived from the borrowed *ohto ‘fear’ (the homonymous ohutama2 ‘pester’ is derived from oht1).

 

Santeri Junttila (b. 1974), PhD, Institute of the Estonian Language, Senior Lexicographer (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn), Santeri.Junttila@eki.ee

Keywords: corpus planning, standards of written language, spelling variants, culinary terms, adaptation of borrowings, French borrowings

The article looks at the ways the spelling of foreign words of French origin has become fixed in Estonian, with a focus on the adaptation into Estonian of words pronounced with an open e in French. In Estonian, the spelling of foreign words typically follows their pronunciation, i.e., the spelling is based on the approximate pronunciation in the (original) language. Hence, the variations in the spelling of the Estonian adaptations likely derive from the French pronunciation instructions provided in Estonian sources and possibly from the influence of intermediary languages.

Two spellings of the word for the French choux pastry cake eclair currently co­exist in Estonian: ekleer and ekläär. The word first appeared in ÕS 1960 as ekläär and was also standardized as ekleer in 2013; as such, it is a good example of the adaptation of French words in Estonian.

The adaptation of French borrowings containing an open e has been inconsis­tent in Estonian. The initial fixation of the word éclair with the spelling ekläär likely derived from the erstwhile custom of pronouncing the open e in the stressed syllables of French words as a long ä in Estonian. An effort was probably also made to avoid the spelling coinciding with the Russian form (эклер); there is a general tendency to ignore Russian-influenced forms when it comes to the standardization of foreign words in Estonian.

The variation of the open e in Estonian adaptations has been affected by pronunciation – differences in the phonotactics of French and Estonian – as well as inter­mediary languages: German, Swedish and Russian.

 

Madis Jürviste (b. 1985), MA, Institute of the Estonian Language, Lexicographer, Junior Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn); University of Tartu, Doctoral Student, madis.jyrviste@eki.ee

Tiina Paet (b. 1974), MA, Institute of the Estonian Language, Senior Language Planner, Junior Researcher (Roosikrantsi 6, 10119 Tallinn); University of Tartu, Doctoral Student, tiina.paet@eki.ee

Keywords: corpus planning, gender marked words, meanings

So far, Estonian language planners have been advising to reserve the word esinaine (chairwoman) for the director of an all-female organization only. In this article I looked at data from the text corpora of different eras (1920s–1940s, 1950s–1970s, 1990–2008, 2013 and 2021) to find out whether the word occurs in its recommended meaning only in the past usage or if it also holds true in modern language. The results showed that this usage was dominant mainly during the 1920s and 1940s, where over 90% of the analyzed examples indicated the meaning of a director of an all-female organization. This is partly explained by the many women’s associations that were established during this period. However, in modern usage starting from the 1990s, esinaine as ‘the leader of a mixed-gender organization’ has been on the rise – for example, in 2021, 58% of the analyzed examples used esinaine in the meaning of a leader of a mixed-gender organization. It is therefore clear that the recommendation is not relevant in modern language, and indeed, in March 2022 it was removed from the Estonian Language Institute’s dictionary portal Sõnaveeb.

 

Elisabeth Kaukonen (b. 1995), MA, University of Tartu, Estonian and Finno-Ugric Linguistics, Doctoral Student (Jakobi 2, 51005 Tartu), elisabeth.kaukonen@gmail.com

Keywords: Estonian, Slavic languages, lexical history

In the glossary of Heinrich Göseken’s (1641–1681) Estonian handbook Manuductio ad Linguam Oesthonicam. Anführung zur Öhstnischen Sprache (1660) the word taarn is explained as follows: Abgrund / tarn / süggaw paick ‘abyss’ (p. 98) and Grundlos / Taarn (p. 507). The relevant information presented in the Estnisch-deutsches Wörterbuch by F. J. Wiedemann, which was first published in 1869, comes from Göseken. Estonian dialect collectors have never recorded the word from actual usage. In the 1920s, the word taarn was proposed as a geographic term denoting ‘a narrow abyss with vertical walls’. In some cases the word has also been used in Estonian poetry.

No plausible etymological association has ever been established between taarn and any other Finnic word stem. Julius Mägiste has hesitantly related the word with the plant name tarn : tarna, Fin taarna, tarna Carex, Catabrosa, Scirpus etc.’, assuming the development ‘high-growing aquatic plant’ ⇒ ‘place covered with such plants’ ⇒ ‘steep-sloped lowland, abyss’. The assumption does not sound credible, though.

Apart from descriptive words, most of the Estonian words with an intra-stem rn-sequence without a morpheme boundary are loanwords. The article weighs the possibility that taarn may have been borrowed from the Proto-Slavic source word *starnā, whose descendants include, e.g., Bulg странà ‘land, locality, direction; side, cheek’, стърнà ‘nearly vertical slope, steep river bank’, стърнъ̀ ‘escarpment’, Rus dial. сторона́ ‘hillside’, сторона́, сторо́нка ‘ashpit’. Analogous loanwords are the Estonian sarn : sarn ‘cheekbone’ and varn : varna ‘peg in the wall, hook etc.’, which must have also been borrowed from a very archaic pre-pleophonic variant of Slavic.

 

Lembit Vaba (b. 1945), PhD, Foreign Member of the Latvian Academy of Sciences, phorest45@gmail.com

References

VEEBIVARAD

DWB = Deutsches Wörterbuch von Jacob Grimm und Wilhelm Grimm. https://woerterbuchnetz.de

EKSS = Eesti keele seletav sõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ekss

EMS = Eesti murrete sõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ems

ÈSSJa = Ètimologičeskij slovar’ slavjanskih jazykov. Praslavjanskij leksičeskij fond. Kd 1–. Peatoim O. N. Trubačev. Moskva: Nauka, 1974–. [Этимологический словарь славянских языков. Праславянский лексический фонд. Т. 1–. Отв. ред. О. Н. Трубачев. Москва: Наука, 1974–.]
http://etymolog.ruslang.ru/index.php?act=essja

ETY = Eesti etümoloogiasõnaraamat. http://www.eki.ee/dict/ety

SRNG = Slovar’ russkih narodnyh govorov. Kd 1–49. [Словарь русских народных говоров. Т. 1–49.]
https://iling.spb.ru/vocabula/srng/srng.html

Sõnaveeb = EKI ühendsõnastik 2022. https://sonaveeb.ee

KIRJANDUS

BER = B”lgarski etimologičen rečnik. Kd 7. Peatoim Todor A. Todorov. Sofia: Akademično izdatelstvo Prof. Marin Drinov, 2010. [Български етимологичен речник. Т. 7. От. ред. Тодор А. Тодоров. София: Академично издателство Проф. Марин Дринов, 2010.]

Černyh, Pavel Jakovlevič 1999. Istoriko-ètimologičeskij slovar’ sovremennogo russkogo jazyka. Kd 1–2. 3. tr. Moskva: Russkij jazyk. [Павел Яковлевич Черных, Историко-этимологический словарь современного русского языка. Т. 1–2. 3-е издание. Москва: Русский язык.]

Dagestanlased. Koost Irina Kerimova, Ita Serman. [Tallinn]: Integratsiooni ja Migratsiooni Sihtasutus Meie Inimesed.
https://www.integratsioon.ee/sites/default/files/268_Dagestaanlased_A5.indd.pdf

EEW = Julius Mägiste, Estnisches etymologisches Wörterbuch. Kd 1–12. Helsinki: Finnisch-Ugrische Gesellschaft, 1982–1983.

EKMS = Andrus Saareste, Eesti keele mõisteline sõnaraamat. Dictionnaire analogique de la langue estonienne. Avec un index pourvu des traductions en français. Kd 1–4. (Eesti Teadusliku Seltsi Rootsis väljaanne 3.) Stockholm: Vaba Eesti, 1958–1963.

EÕS = Eesti õigekeelsuse-sõnaraamat. „Eesti keele õigekirjutuse-sõnaraamatu” II täiendatud ja parandatud tr. Kd 3: Ripp–Y. Tartus: Eesti Kirjanduse Seltsi kirjastus, 1937.

Göseken, Heinrich 1660. Manuductio ad Linguam Oesthonicam. Anführung zur Öhst­nischen Sprache. Reval: Gedruckt und verlegt von Adolph Simon / Gymnasij Buchdr.

Kingisepp, Valve-Liivi; Ress, Kristel; Tafenau, Kai 2010. Heinrich Gösekeni grammatika ja sõnastik 350. Toim Külli Habicht, Külli Prillop. Tartu: Tartu Ülikool.

Machek, Václav 1968. Etymologický slovník jazyka českého. Druhé, opravené a doplněné vydání. Praha: Nakladatelství Československé Akademie věd.

Rahvajutte ja -tarkusi Kullamaa kihelkonnast. Materjal rahvajutustajatele. Koost Pille Kippar. Tallinn: Rahvakultuuri Arendus- ja Koolituskeskus, 1998.

Raun, Alo 1982. Eesti keele etümoloogiline teatmik. (Maarjamaa taskuraamat 17.) Rooma–Toronto: Maarjamaa.

SKES = Erkki Itkonen, Aulis J. Joki, Suomen kielen etymologinen sanakirja. Kd 4. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae XII:4.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1969.

SSA = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Kd 3. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Peatoim Ulla-Maija Kulonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000.

Vaba, Lembit 2015. Sõna sisse minek. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 73.) Tallinn: [Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Selts].

Valik saksa- ja eestikeelseid geoloogilisi oskussõnu. Tartu: Geoloogia Instituut, 1929.

Valmet, Aino 1960. H. Gösekeni sõnaraamatust. – Keel ja Kirjandus, nr 10, lk 612–617.

Vasmer 1–4 = Maks Fasmer, Ètimologičeskij slovar’ russkogo jazyka. Kd 1–4. Perevod s nemeckogo i dopolnenija akademika RAN O. N. Trubačeva. Moskva: Astrel’ Ast, 2004. [Макс Фасмер, Этимологический словарь русского языка. Т. 1–4. Перевод с немецкого и дополнения академика РАН О. Н. Трубачева. Москва: Астрель Аст, 2004.]

Veski, Asta 1956. Rol’ I. V. Veski v istorii razvitija èstonskoj terminologii. Avtoreferat. Tartu: Tartuskij gosudarstvennyj universitet. [Астa Вески, Роль И. В. Вески в истории развития эстонской терминологии. Автореферат. Тарту: Тартуский государственный университет.]

Viitso, Tiit-Rein 1990. On the earliest Finnic and Balto-Slavic contacts. – Itämerensuomalaiset kielikontaktit. Itämerensuomalainen symposium 7. kansainvälisessä fenno-ugristikongressissa Debrecenissä 27.8.–1.9.1990. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 61.) Helsinki, lk 140–147.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1973. Estnisch-deutsches Wörterbuch. Eesti-saksa sõna­raamat. 4., muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus.

Keywords: lexical history, etymology, language contacts, Low German loanwords, C. Kelch, J. G. Herder, old written Estonian, Estonian folk song

In 1695 Christian Kelch, the then pastor of Järva-Jaani, published his chronicle “Liefländische Historia”, which also contained an Estonian folk song titled “Jörru, jörru”, with German translation. This was the first Estonian folk song to appear in print; owing to Johann Gottfried von Herder it became known even more widely. Despite repeated analysis of the text, the meaning of jörru has remained a mystery to this day. In Herder’s “Volkslieder” there is a note explainig Jörru as the male name Georg. This interpretation has been predominant, although it contradicts Kelch’s original explanation of Jörru being a young man’s word of address for his beloved girl. Possibly Herder did not find the text in Kelch’s chronicle but in a Königsberg news­paper, where the song had been published in 1764 without Kelch’s comment. Kelch, however, had a good reason to explicate the meaning of Jörru, as he wanted to refute an earlier claim that Jörru refers to Jerusalem and the song as a whole expresses the longing of a people for their former homeland. The article hypothesizes that jörru is the Middle Low German gör ‘girl’. In the local variant of Low German it was normal that before a front vowel g would be pronounced as j; another expected change is ö > õ. The word-final vowel u is a diminutive suffix. The lengthening of the r-sound can be accounted for by diminutive gemination. In addition to the etymology for jörru the meanings of some other archaic words and expressions occurring in the song are specified.

 

Külli Prillop (b. 1974), PhD, University of Tartu, Institute of Estonian and General Linguistics, Researcher of Estonian Phonology (Jakobi 2, 51005 Tartu), kulli.prillop@ut.ee

PDF

Vanakooli (‘old-school’)

https://doi.org/10.54013/kk796a4

Keywords: names of colours, trees and rocks, etymologies, Finno-Ugric languages, Indo-European languages, comparative linguistics

The onomatopoetically derived stems *pakka- and *paka- trace back to ancient times, originally signifying actions like breaking and splitting along with the associated sounds. Over time, the concept of colour became syncretically intertwined with these meanings. Derivatives formed by adding suffixes to the root *pakka- include the Finnish pakkunen ‘three-lobe beggarticks (Bidens tripartitus)’, the Olonetsian pakkuinen ‘yellow’, the Vepsian pakuine ‘yellow’, and the Hungarian fakó (< *pak-) ‘greyish; faded; cream-coloured (about a horse)’. These terms share the common thread of ‘yellow’. The stem *paka- contributed to the Finnic names for alder buckthorn (Frangula alnus or Rhamnus frangula), such as the Estonian paakspuu, the Finnish paatsama, the Vepsian pagač, and others, along with the Estonian pagu ‘feldspar’ and paat(jas) ‘pale or greyish yellow’.

In ancient times, the rock paintings of South-Eastern Finland used paint made from buckthorn, in addition to ochre, to achieve the so-called macro-red tones. The association of the colour yellow with wood, feldspar, or another significant coloured rock in the prehistorical times is plausible. Both the wood and the stone derive their names from their good splitting properties. Unfortunately, there is no information about the term’s prevalence outside the Estonian language. The disappearance of this term is likely linked to the diminishing significance of the material in economic, aesthetic and/or religious contexts.

In general, the study suggests a partially parallel semantic development of similar words in sound composition. In Finno-Ugric languages, the evolution of *pakka ~ *paka progressed from ‘break, burst’ → ‘split tree/wood or stone/rock’ → ‘split, brittle coloured wood or easily split [= ‘alder buckthorn’], brittle coloured stone/rock [= feldspar]’ → ‘yellow’. The point at which syncretism appeared remains unclear, considering the intertwining with the meaning of another stem, as well as semantic shifts due to diverse component associations. In various Indo-European languages, *sphē- ~ *sphə- has developed as follows: ‘long, flat piece of wood’ → ‘chip; brushwood; thin log’ → ‘dried wood’ → ‘split, cracked wood’ → ‘split, brittle rock [= feldspar]’ and ‘flat objects with a thinner part, mostly with a handle [= oar, spade, spoon; wedge, shoulder blade, etc.]’. The meaning ‘feldspar’ is exclusive to Germanic languages, with no progression to the taxonomic and colour concepts of wildlife.

Enn Ernits (b. 1945), PhD ja DVM, Associate Professor Emeritus of Estonian University of Life Sciences (Friedrich Reinhold Kreutzwaldi 1a, 51014 Tartu), enn.ernits@emu.ee

References

Veebivarad

ERLA = Eesti regilaulude andmebaas. https://www.folklore.ee/regilaul/andmebaas/

Fytonyymit. https://fytonyymit.wordpress.com/blogs/page/9/

Onomastika. Nimede panemine.

https://www.ra.ee/apps/onomastika/index.php/et/nimepanek/nimepanekPtl

Wikipedia. Den fria encyklopedin. https://sv.wikipedia.org/wiki/Brakved

 

Kirjandus

Abajev 1958 = Василий Иванович Абаев, Историко-этимологический словарь осетинского языка. Т. 1, А–К. Москва–Ленинград: Издательство Академии Наук СССР.

ALFE III = Atlas Linguarum Fennicarum. Itämerensuomalainen kielikartasto. Lääne­meresoome keeleatlas. Ostseefinnischer Sprachatlas. Лингвистический атлас прибалтийско-финских языков. Peatoim Tuomo Tuomi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2010.

Ariste, Paul 1948. Vadja keele grammatika. (Nõukogude soome-ugri teadused 9.) Tartu: Teaduslik Kirjandus.

AS = Уорвик Брей, Дэвид Трамп, Археологический словарь. Перевод с английского. Москва: Прогресс, 1990.

Biggam, Carole P. 2014. Prehistoric colour semantics: A contradiction in terms. – Colour Studies: A Broad Spectrum. Toim Wendy Anderson, C. P. Biggam, Carole Hough, Christian Kay. Amsterdam–Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, lk 3–28. https://doi.org/10.1075/z.191.01big

Bogár, Edit G. 2011. Onomatopoeia and etymology. – Congressus XI Internationalis Fenno-Ugristarum, Piliscsaba, 9–14. VIII. 2010. Pars IV. Dissertationes sectionum: Linguistica. Piliscsaba: Reguly Társaság, lk 35–39.

CDE = Chambers Dictionary of Etymology. Toim Robert K. Barnhart. [Edinburgh:] Chambers, [2008].

Duden = Etymologie. Herkunftswörterbuch der deutschen Sprache. Bearbeitet von ­Günther Drosdowski. Nach den Regeln der neuen deutschen Rechtschreibung überarbeiteter Nachdruck der 2. Auflage. (Duden Band 7.) Mannheim–Leipzig–Wien–Zürich: Dudenverlag, [1997].

EE VII = Eesti Entsüklopeedia. Kd 7, nõuk–rah. Peatoim Ülo Kaevats, Toomas Varrak. Tallinn: Eesti Entsüklopeediakirjastus, 1994.

EES = Iris Metsmägi, Meeli Sedrik, Sven-Erik Soosaar, Eesti etümoloogiasõnaraamat. Peatoim I. Metsmägi. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2012.

EEW VI = Julius Mägiste, Estnisches etymologisches Wörterbuch. Helsinki: Finnisch-ugrische Gesellschaft, 1982.

EKA = Külli Prillop, Karl Pajusalu, Eva Saar, Sven-Erik Soosaar, Tiit-Rein Viitso, Eesti keele ajalugu. (Eesti keele varamu 6.) Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus, 2020.

EKM I = Andrus Saareste, Eesti keele mõisteline sõnaraamat. Stockholm: Vaba Eesti, 1958.

EKSS IV = Eesti keele seletav sõnaraamat. 2., täiend ja parand tr. Toim Margit Langemets, Mai Tiits, Tiia Valdre, Leidi Veskis, Ülle Viks, Piret Voll. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2009.

EMS IV = Eesti murrete sõnaraamat. IV kd, 17. v. kõhvits–kähür. Toim Evi Juhkam, Mari Kendla, Piret Norvik, Jüri Viikberg. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2005.

EMS VII = Eesti murrete sõnaraamat. VII kd, 31. v. osatlema–pari. Toim Mari-Liis Kalvik, Mari Kendla, Tiina Laansalu. Tallinn: Eesti Keele Instituut, 2020.

Ernits, Enn 2017. Sõna haaval. Emakeelest tehiskeelteni. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 75.) Tallinn: Emakeele Selts, lk 89–96.

ESR II8 = Этимологический словарь русского языка. Под руководством и редакцией Н. М. Шанского. Москва: Издательство Московского университета, 1986.

ESS XIII = Этимологический словарь славянских языков: праславянский лексический фонд. *kromĕžirъ – *kyžiti. Под редакцией О. Н. Трубачева. Москва: Наука, 1987.

EWD = Friedrich Kluge, Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache. 24. tr. Bear­beitet von Elmar Seebold. Berlin–New York: Walter de Gruyter, 2002.

Genaust, Helmut 1996. Etymologisches Wörterbuch der botanischen Pflanzennamen. 3. tr. Basel–Boston–Berlin: Birkhäuser.

GEW II = Hjalmar Frisk, Griechisches etymologisches Wörterbuch. 3. tr. Heidelberg: Carl Winter; Universitätsverlag, 1991.

Hajdú 1985 = Петер Хайду, Уральские языки и народы. Москва: Прогресс.

Hakulinen, Lauri [1968]. Suomen kielen rakenne ja kehitys. 3. tr. (Otavan korkeakoulu­kirjasto.) Helsinki: Otava.

Halinen, Petri 2016. Kivikausi. – Georg Haggrén, P. Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen, Anna Wessman, Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keski­ajalle. [Helsinki:] Gaudeamus, lk 17–121.

Hellquist, Elof 1922. Svensk etymologisk ordbok. Lund: C. W. Gleerups.

Häkkinen, Jaakko 2012. Kalliomaalaajien kielestä: vastine Antti Lahelman artikkeliin ­Muinaistutkijassa 1/2012. – Muinaistutkija, nr 3, lk 36–42.

Häkkinen, Jaakko 2014. Kielet Suomessa kautta aikain. – Jaakko Häkkisen puolikuiva alkuperäsivusto. https://alkuperasivusto.fi/Kielet_Suomessa_kautta_aikain.pdf

Häkkinen, Kaisa 2005. Nykysuomen etymologinen sanakirja. 3. tr. Juva: WSOY.

IKM = Itä-Kannaksen murresanakirja. Koost Adolf Neovius, Lauri Hakulinen, Veikko Ruoppila. Toim V. Ruoppila. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 392.) [Helsinki:] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö, [1984].

Illitš-Svitõtš 1967 = Владислав Маркович Иллич-Свитыч, Материалы к сравнительному словарю ностратических языков (индоевропейский, алтайский, уральский, дравидский, картвельский, семитохамитский). – Этимология 1965: материалы и иссле­дования по индоевропейским и другим языкам. Москва: Наука, lk 321–373.

ILW II = Inarilappisches Wörterbuch (L–P). Koost Erkki Itkonen, Raija Bartens, Lea Laitinen. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 202.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1987.

IMS = Inkeroismurteiden sanakirja. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 18.) Toim Ruben Erik Nirvi. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1971.

Jonuks, Tõnno 2022. Eesti muinasusundid. [Tartu:] Postimehe Kirjastus.

Junttila, Santeri 2019. Lähtökielen sanansisäisten soinnittomien klusiilien edustus kanta­suomen balttilaissanoissa 2. Edustus kohdekielen pitkän tavuaineksen jäljessä. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja. Journal de la Société Finno-Ougrienne, nr 97, lk 35–73. https://doi.org/10.33340/susa.76433

Junttila, Santeri 2023. Paaksmapuu. – Tartu Ülikooli Lõuna-Eesti keele- ja kultuuriuuringute keskuse aastaraamat, kd 21–22. Pühendusteos Karl Pajusalule 60. sünnipäevaks. Tartu: [Tartu Ülikooli Kirjastus], lk 244–248.

Junttila, Santeri; Kallio, Petri 2021. Eesti keel läks ajalukku. – Keel ja Kirjandus, nr 12, lk 1110–1116.

Kailamäki, Uine 2022. Punamultaa vai paatsamankuorta? Värikallion ja Syrjäsalmen ­kallio­maalausten analyysituloksia. – Hiisi. Lehti muinaisuudesta kiinnostuneille, nr 1, lk 3–9.

Kasik, Reet 2015. Sõnamoodustus. (Eesti keele varamu 1.) Tartu: Tartu Ülikooli Kirjastus.

Kask, Arnold 1972. Eesti keele ajalooline grammatika. Häälikulugu. 2. tr. Tartu: Tartu Riiklik Ülikool.

Kehayov, Petar; Blokland, Rogier 2007. Mittesufiksaalne deminutiivituletus eesti keeles. – Emakeele Seltsi aastaraamat 52 (2006). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 87–124.

Kendla, Mari; Viikberg, Jüri 2016. Protoeurooplaste keelepärandist. – Emakeele Seltsi aastaraamat 61 (2015). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 135–154. https://doi.org/10.3176/esa61.06

Kert 1971 = Георгий Мартынович Керт, Саамский язык (Кильдинский диалект). Фонетика, морфология, синтаксис. Ленинград: Наука.

Kingisepp, Valve-Liivi; Ress, Kristel; Tafenau, Kai 2010. Heinrich Gösekeni grammatika ja sõnastik 350. Tartu: Tartu Ülikool.

Kivinen, Ilona 2007. Värinnimitysten synty suomalais-ugrilaisissa kielissä, lähtökohtana ’musta’. Pro-gradu-työ. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/19678

KLO = Antti Halkka, Krister Karttunen, Ulla Kokko, Pertti Koskimies, Juhani Lokki, Petri Nummi, Seppo Parkkinen, Teuvo Suominen, Kalle Taipale, Kotimaan luonto-opas. ­Porvoo–Helsinki–Juva: Werner Söderström, [1994].

Koivulehto, Jorma 1989. Sananselityksiä. – Kieliposti, nr 1, lk 28–30.

Koponen, Eino 1991. Itämerensuomen marjannimistön kehityksen päälinjoja ja kanta­suomen historiallista dialektologiaa. – Suomalais-Ugrilaisen Seuran aikakauskirja. Journal de la Société Finno-Ougrienne, nr 83, lk 123–161.

Korhonen, Mikko 1981. Johdatus lapin kielen historiaan. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 370.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Koski, Mauno 1983. Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 391.) [Savonlinna:] Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Laas, Eino 2019. Dendroloogia ja pargindus. Tartu: Atlex.

Laas, Endel 1987. Dendroloogia. 2., ümbertöötatud tr. Tallinn: Valgus.

LAV = Лингвистический атлас вепсского языка (ЛАВЯ). Под общей редакцией Н. Г. Зайцевой. Санкт-Петербург: Нестор-История, 2019.

Lehtiranta, Juhani 1989. Yhteissaamelainen sanasto. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 200.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

LES = Richard Kleis, Ülo Torpats, Lalla Gross, Heinrich Freymann, Ladina-eesti sõnaraamat. 2., täiendatud ja parandatud väljaanne. Tallinn: Valgus, [2002].

LMS = Lyydiläismurteiden sanakirja. Koost Kai Donner, Jalo Kalima, Lauri Kettunen, Juho Kujola, Heikki Ojansuu, Elvi Pakarinen, Y. H. Toivonen, E. A. Tunkelo. Toim J. Kujola. (Lexica Societatis Fenno-Ugricae 9.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, 1944.

LRS = Иосиф Хананович Дворецкий, Латинско-русский словарь. 2., переработанное и дополненное издание. Москва: Русский язык, 1976.

Makajev 1970 = Энвер Ахмедович Макаев, Структура слова в индоевропейских и германских языках. Москва: Наука.

MNT I = A magyar nyelv történeti-etimológiai szótára (A–Gy). 2. tr. Főszerkesztő Benkő Loránd. Budapest: Akadémiai kiadó, 1984.

MNT III = A magyar nyelv történeti-etimológiai szótára (Ö–Zs). Főszerkesztő Benkő Loránd. Budapest: Akadémiai kiadó, 1976.

OFJ 1974 = Основы финно-угорского языкознания (Вопросы происхождения и развития финно-угорских языков). Ответственный редактор Василий Ильич Лыткин. Москва: Наука.

OFJ 1976 = Основы финно-угорского языкознания (марийский, пермские и угорские языки). Ответственный редактор Василий Ильич Лыткин. Москва: Наука.

Oja, Vilja 2001. Linguistic Studies of Estonian Colour Terminology. (Dissertationes philologiae estonicae Universitatis Tartuensis 9.) Tartu: Tartu University Press.

Oja, Vilja 2003. Hobu oli võik, lehm oli leet. – Keel ja Kirjandus, nr 2, lk 101–107.

Oja, Vilja 2014. Motivational analysis of some colour names. – Colour Studies: A Broad Spectrum. Toim Wendy Anderson, Carole P. Biggam, Carole Hough, Christian Kay. Amsterdam–Philadelphia: John Benjamins Publishing Company, lk 93–108. https://doi.org/10.1075/z.191.06oja

Ojansuu, Heikki 1918. Karjala-Aunuksen äännehistoria. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 162.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Parkkinen, Jukka; Wetterstrand, Tuija 2012. Suomen kalliomaalaukset. Bongarin käsikirja. (Kirjokansi 4.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

PED = Proto-Indo-European Etymological Dictionary. A Revised Edition of Julius Pokorny’s Indogermanisches Etymologisches Wörterbuch. Revised and Published by the Dnghu Association. Indo-European Language Revival Association, 2007. http://elibrary.bsu.edu.az/files/books_400/N_337.pdf

Posti, Lauri 1942. Grundzüge der livischen Lautgeschichte. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 85.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

Rapola, Martti 1966. Suomen kielen äännehistorian luennot. Liitteenä Martti Rapolan kirjallinen tuotanto 1902–1966. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 283.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Raun, Alo 1982. Eesti keele etümoloogiline teatmik. (Maarjamaa taskuraamat 17.) Rooma–Toronto: Maarjamaa.

Saarmann, E[ndel]; Veibri, U[do] 2006. Puiduteadus. Tartu: Eesti Metsaselts.

Seim, Rolf 1974. Minerale. Entstehung, Vorkommen, Bestimmung, Verwertung. 2. tr. Leipzig: Neumann Verlag.

SES = Elisabeth Kibbermann, Salme Kirotar, Paula Koppel, Saksa-eesti sõnaraamat. Deutsch-estnisches Wörterbuch. Tallinn: Valgus, 1975.

Soosaar, Sven-Erik 2021. Võimalikke protoeuroopa substraadi jälgi eesti keele dendro­nüümides. – Emakeele Seltsi aastaraamat 66 (2020). Peatoim Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, lk 295–309. https://doi.org/10.3176/esa66.12

SRS II = Suomalais-ruotsalainen sanakirja. Finskt-Svenskt Leksikon (N–Ö). Toim Elias Lönnrot. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 50.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1880.

SSA I–III = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. Peatoim Erkki Itkonen, Ulla-Maija Kulonen. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992–2000.

SSD = Сопоставительно-ономасиологический словарь диалектов карельского, вепсского, саамского языков. Под общей редакцией Юрия Сергеевича Елисеева и Нины Георгиевны Зайцевой. Петрозаводск, 2007.

SST II = Сравнительный словарь тунгусо-маньчжурских языков. Материалы к этимологическому словарю 2. Составители В. А. Горцевская, В. Д. Колесникова, О. А. Константинова, К. А. Новикова, Т. И. Петрова, В. И. Цинциус, Т. Г. Бугаева. Ленинград: Наука, 1977.

Sutrop, Urmas 1995. Eesti keele põhivärvinimed. – Keel ja Kirjandus, nr 12, lk 797–808.

Sutrop, Urmas 2000. The basic colour terms of Estonian. – Trames, kd 4, nr 2, lk 143–168. https://doi.org/10.3176/tr.2000.2.03

Sutrop, Urmas 2002. The Vocabulary of Sense Perception in Estonian: Structure and History. (Opuscula Fenno-Ugrica Gottingensia 8.) Frankfurt am Main: Peter Lang.

SVD = Николай Иванович Терешкин, Словарь восточно-хантыйских диалектов. Ленинград: Наука, 1981.

SVJ = Мария Ивановна Зайцева, Мария Ивановна Муллонен, Словарь вепсского языка. Ленинград: Наука, 1972.

Šteingolde 2002 = Анжелика Штейнгольд, Об одной славяно-балтийской фитонимической параллели в этимологическом аспекте. – Keelekontaktidest keelevahetuseni. From Language Contacts to Language Shifts. (Fenno-Ugristica 24.) Toim Piret Klesment. Tartu: Tartu Ülikool, lk 207–217.

Tammeorg, Johannes; Kook, Oskar; Vilbaste, Gustav 1975. Eesti NSV ravimtaimed. 4. tr. Tallinn: Valgus.

Tunkelo, E[emil] A[ukusti] 1946. Vepsän kielen äännehistoria. Proff. Lauri Kettusen, E. N. Setälän y.m. sekä itse keräämänsä aineiston nojalla. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 228.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Turunen, Aimo 1946. Lyydiläismurteiden äännehistoria 1. Konsonantit. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran toimituksia 89.) Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura.

UES = Ungari-eesti sõnaraamat. Magyar-észt szótár. Koost Anu Kippasto, Anu Nurk, Tõnu Seilenthal. Peatoim T. Seilenthal, A. Nurk. (Bibliotheca Studiorum Hungaricorum in Estonia 6.) [Tallinn:] Eesti Keele Sihtasutus, 2010.

UEW I = Károly Rédei, Uralisches Etymologisches Wörterbuch 1: Uralische und finnisch-ugrische Schicht. Wiesbaden: Otto Harrassowitz, 1988.

Vaba, Lembit 1987. [Mauno Koski, Värien nimitykset suomessa ja lähisukukielissä (1983).] – Советское финно-угроведение, nr 3, lk 219–226.

Vaba, Lembit 1997. Uurimusi läti-eesti keelesuhetest. Tallinn–Tampere: Eesti Keele Instituut; Tampereen yliopiston suomen kielen ja yleisen kielitieteen laitos.

Vasmer 1–4 = Макс Фасмер, Этимологический словарь русского языка: в четырех томах. Издание 2-е, стереотипное. Москва: Прогресс, 1986–1987.

VEG = Vene-eesti geoloogia sõnastik. Koost Karl Orviku, Ernst Nurm, Dimitri Kaljo, ­Magnus Kindlam, Ralf Männil, Vaino Olli. Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus, 1963.

Viiding, Herbert 1984. Eesti mineraalid ja kivimid. Tallinn: Valgus.

Viires, Ants 1975. Puud ja inimesed. Puude osast eesti rahvakultuuris. Tallinn: Valgus.

Vilbaste, Gustav 1993. Eesti taimenimetused. (Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Seltsi toimetised 20 (67).) Tallinn: Emakeele Selts.

VKS = Vadja keele sõnaraamat. Vaddaa tšeelee sõna-tširja. Словарь водского языка. 2., täiendatud ja parandatud tr. Toim Silja Grünberg. Eesti Keele Instituut. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 2013.

VL = Eduard Vääri, Richard Kleis, Johannes Silvet, Võõrsõnade leksikon. 7., parand ja täiend tr. [Tallinn:] Valgus, [2006].

VMS II = Väike murdesõnastik. Toim Valdek Pall. Tallinn: Valgus, 1989.

VRS = Венгерско-русский словарь. Magyar-orosz szótár. Под общей редакцией Ласло Гальди. Москва–Будапешт: Русский язык; Издательство Академии наук Венгрии, 1974.

Wessén, Elias 1975. Våra ord: deras uttal och ursprung. Kortfattad etymologisk ordbok. 2. tr. [Naska:] Esselte Studium.

Wiedemann, Ferdinand Johann 1973. Eesti-saksa sõnaraamat. Estnisch-deutsches Wörterbuch. 4., muutmata trükk teisest, Jakob Hurda redigeeritud väljaandest. Tallinn: Valgus.

Keywords: history of written Estonian, conceptual history, the concept of vānitās, the word edevus

This article explores the Latin-French-English concept vānitās/vanité/vanity as an example of how the Latin-based European conceptual system has dissolved into different words in younger literary languages such as Estonian. It distinguishes between the older definition of the concept, ‘something that is vain, empty, or valueless’, as expressed by equivalents of the Hebrew word hebel in Old Testament translations, and the meaning of ‘inflated pride in oneself or one’s appearance’, which is predominant in the more modern English and French usage. The article examines how these two meanings are reflected in Estonian, drawing comparisons with German, Finnish, and Latvian. To identify the carriers of the older meaning, the words historically used in the translations of the Book of Ecclesiastes and certain psalms are scrutinized. For carriers of the newer meaning, the equivalents found in translations of the title of W. M. Thackeray’s novel Vanity Fair and in modern bilingual dictionaries are considered. The analysis reveals that in German, the unity of the concept has been preserved, with the term Eitel(keit) encompassing both meanings. In Finnish, the older meaning is represented by turhuus and the newer meaning by turhamaisuus, which is clearly a derivative of the first, establishing a clear conceptual connection. However, in Estonian and Latvian, words of entirely different origins express these two meanings. In Estonian, the older sense is conveyed by the word tühisus (derived from the word tühi ‘empty’), and the newer meaning by edevus. The article provides a more in-depth examination of the word edevus – it is derived from the verb ­ede(ne)­ma<